Matka mantereelta toiselle ja taistelua lentovarausten kanssa

Kun Machu Picchu oli nähty, meihin iski totaalinen väsymys ja halu asettua paikalleen.
Päätimme, että lähdemme Limasta takaisin Eurooppaan niin pian kuin suinkin mahdollista. Tämä meni niin pitkälle, että jäimme Cuzcon koneesta suoraan kentälle etsimään mahdollista lentoa jo samalle illalle. Tästä alkoi erilaisten lentohakukoneiden kanssa pelleily, joka opetti taas monta asiaa.
Ensin kysyimme Lanin tiskiltä, mutta hinta oli sen verran korkea, että sitä emme edes harkinneet. 
Ennen vanhaan kentältä saattoi saada stand-by paikkoja lennolle halvalla, ei toimi enää. Viimehetken hinnat ovat kalleimmat mahdolliset.

Tiesimme että illalla kolme lähtee konetta Eurooppaan: Lan Peru, Iberia ja KLM. KLM oli törkeän kallis ja Amsterdam vähän turhan kaukana määränpäästä. Sen sijaan teimme mielenkiintoisen huomion: monet lentosivustot tarjosivat samaa Lanin lentoa Madridiin paljon halvemmalla, kunhan vaan samaan varaukseen otti jatkolennot Espanjan sisällä, ja halvin mahdollinen kombinaatio oli Lima-Madrid-Bilbao. Yritimme siis varata sitä, ja ajattelimme sitten jättävämme käyttämättä sen Bilbao-osuuden. Aluksi aina varausta tehdessämme saimme viestin, jonka mukaan lento ei ollut varattavissa. Omituista sinänsä, että se kuitenkin oli myynnissä niin Skyscannerissa kuin Momondossa ( molemmat lentovaraussivustoja, joita olemme paljon käyttäneet). Samoin seuraavan päivän aamulle Air Europan lento tuntui olevan mahdoton varata vaikka kaikki sivustot näyttivät siellä olevan tilaa. Viimein varaus meni läpi ja olimme todella fiiliksissä siitä että pääsemme lähtemään saman tien. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, sillä hetken päästä kolahti sähköpostiin viesti, jonka mukaan varauksen hinta oli muuttunut ja näin ollen se on peruttu. Hauskinta tässä kuviossa oli se, että luottokortille oli kuitenkin tehty katevaraus kyseiselle summalle, joten sillä kortilla ei enää pystynyt maksamaan toista lentoa. Onneksi meillä on useampi kortti, silti vähän hirvitti yrittää seuraavaa varausta.

Jossakin vaiheessa varausmaratoniin kyllästyneinä päätimme sitten lähteä yöpymään Limaan ja saimme saimme kuin saimmekin tuntien säätämisen jälkeen lennon hyvällä hinnalla seuraavan päivän illalle Madridiin. Olimme myös nähneet että Madridista oli Air Europan halpa aamulento saatavilla. Emme uskaltaneet sitä kuitenkaan vielä buukata koska vaihtoon oli vähän aikaa. Ehkä olisi kannattanut ottaa riski, olisimme säästyneet paljolta.

Kävimme siis nukkumassa Limassa, hengailimme vielä hieman seuraavana aamuna edestakaisin, Lee kävi syömässä Perulaisen pikaruoka-annoksen cevicheä, äyriäisrisottoa ja chicha moradaa (perulaisten suosikkia, punaisesta maissista tehtyä makeaa juomaa), minä puolestani tyydyin edelleen paahtoleipään ja teehen. 

Olimme Madridissa perillä aamulla ja aloimme selvittää jatkomahdollisuuksia, määränpäänä siis Lissabon. Jälleen Air Europan halpa lento kummitteli varattavissa seuraavalle aamulle, teimme varauksen ja tyytyväisenä varasimme myös hotellin lentokentän läheltä haaveilimme jo suihkusta ja sängystä. Juuri kuin hotellivaraus oli mennyt läpi, tuli jälleen sähköposti joka ilmoitti, että lentovarauksemme ei ollut voimassa vaikka siitä oli jo tullut vahvistus. Muut lennot olivat sikakalliita, joten päätimme epätoivoisina lähteä matkaan yöjunalla. Hotellihuonetta ei tietysti voinut enää perua, joten ajelimme hotellin tarjoamalla shuttlella sinne, kävimme suihkussa ja otimme pienet nokoset ja sitten taas reissuun. Hotellivierailumme kesti siis viisi tuntia. 

Yöjunaan ei ollut makuuvaunupaikkoja jäljellä, joten istuimme ja torkuimme ja nuokuimme  kymmenen tuntia rauhallisessa yöjunassa, joka saapui seitsemän maissa seuraavana aamuna Lissaboniiin. Meillä oli vuokra-auto odottamassa, joten siitä sitten hyppäsimme samoilla silmillä autoon ja kohti Penicheä, rantakaupunkia Lissabonin pohjoispuolella, joka oli ensimmäinen paikka missä meillä oli asuntonäyttöjä sovittuna. Leetä ei onneksi siinä kohtaa kauheasti väsyttänyt, ja ajattelimme että pysähdymme nukkumaan sitten johonkin tienposkeen jos siltä tuntuu. Oli muuten mahtava tunne saada kamat autoon ja lähteä liikkeelle. Vapaus mennä minnä vaan.

Kun pääsimme Penicheen alkoivat väsymys ja aikaero tehdä tepposia. Kun emme kahvilassa pystyneet suorittamaan pientä päässälaskua ja tajusimme että näytämme suhteellisen rähjäiseltä kahden yön matkustamisen jälkeen, päätimme ottaa huoneen ja mennä nukkumaan pariksi tunniksi. Se oli hyvä päätös ja kohta aloimme taas näyttää ihmisiltä. Seuraava koitos oli sitten uuden kodin metsästys mutta siitä tuonnenpana. 

Joka tapauksessa on hauska olla Euroopassa, kaikki tuntuu kovin helpolta, rauhalliselta ja kotoisalta!

Varausepisodin seurauksena muutama lentovaraussivusto meni mustalle listalle: Bravofly (panttaa rahoja vaikka varaus ei mene läpi), Travelgenio (lisäsi usen kympit käsittelykulut) sekä Youbookit (mainostaa usein parhaita hintoja mutta mikään varaus ei mene läpi).
Kokemus myös kannusti edes yrittämään jatkossa päättämään hieman aikaisemmin mihin haluamme lentää ja minne. Sinänsä hassua, että kaikki säätämiset vain vahvistavat sitä olettamusta, että lentohinnat eivät seuraa oikein minkäänlaista logiikkaa. Joskus parhaan hinnan saa varatessa etukäteen, joskus viimetingassa kunhan ei samana päivänä. Joskus menopaluu on halvempi kuin yhdensuuntainen ja joskus tosiaan jatkolento alentaa varsinaisen mannerten välisen lennon hintaa. Mielenkiintoista 
myös tällaiselle matkailusta leipänsä saavalle!

-Kaisa

I know I've been terribly lazy writing in English and I apologize for that, our non-finnish friends around! You have got an idea from the pictures I guess, but I promise to try to be more productive in the future. Anyway, after our adventures in Patagonia and Peru, including a short visit to a hospital in Cuzco, we were quite ready to settle down for a while. So we booked the flights from Lima to Madrid and continued by train to Lisbon. All this included a lot of struggling with the flight websites and reservations, but at least we learnt something: Never use sites like Bravofly, Travelgenio or Youbookit. And don't try to do things last minute.
It was a funny feeling to back in Europe. Everything was so easy, secure and homey. We are going to hang around in Portugal, in Peniche, for a while now. I guess we really need a break from traveling and I know it sounds funny. 

Koko sählingin jälkeen näytimme suunnilleen tältä Machu Picchun laamalta.
After all the travelling we looked like this lama.

Pikaruokaa Limalaisittain: ceviche, äyriäisrisotto ja chicha morada.
Fast food peruvian way

Lii Lissabonissa. Ah, ihana Eurooppa.
  Lee enjoying the european atmosphere in Lisbon.

Lyhyt lento ja hyvät suunnitelmat

Mukavat pari viikkoa tulivat täyteen Bonairella joten oli aika siirtyä eteenpäin. Meillä oli ollut iltaisin mukavasti aikaa tehdä selvitystyötä siitä miten pääsisimme edullisesti ja kätevästi siirtymään Costa Ricaan. Iloksemme huomasimme että sopivasti aikatauluja sovittamalla pääsemme viettämään vuorokauden Aruballa ennen kuin jatkolento lähtee Miamin kautta Costa Ricaan. Eri nettisivustojen kautta tehdyt vertailut tarjosivat edullisimman yhteyden Bonairelta Aruballe Tiara Airilla. Kamat reppuun ja aamulla lentokentälle. Lento Bonairelta Aruballe on naurettavan lyhyt, se kestää ainaostaan 40 minuuttia. Meillä olisi koko päivä kierrellä ympäri Arubaa ja sen rantoja. Hyvästellessämme hostellin puuhanaista Liannea, hän kysäisi, millä yhtiöllä lennämme Aruballe. Vastauksemme sai hänet sulkemaan silmänsä ja pudistamaan päätään.

Saavuimme ajoissa Bonairen vaaleanpunaiselle lentokentälle. Lennon oli tarkoitus lähteä kello 10.55. Teimme check in:in ja siirryimme turvatarkastuksen kautta lentokentän kansainväliselle puolelle joka kooltaan vastaa isohkoa suomalaista omakotitaloa. 

Meistä tuntui hieman oudolta, kun meidän lisäksemme kyseisellä lennolla ei näyttänyt olevan kuin kolme muuta matkustajaa, toki saattoi kyseessä olla joku aivan pieni kone. Lentoa ei myöskään näkynyt kentän infotaululla. Mutta eihän sitä aikatauluilla ennenkään ole lennetty. Yhdentoista jälkeen kurkkasimme netistä lentokentän sivuilta tilannetta ja siellä meidän lentomme kohdalle oli merkitty statukseksi: lähtenyt. Kun kyselimme asiaa Tiara Airin henkilökunnalta, he eivät tienneet milloin kone mahdollisesti saapuu Bonairelle, mutta olivat kyllä ihan varmoja, että se saapuu jossain vaiheessa. Kellon lähestyessä kahtatoista Tiara Airin henkilökunta tuli hakemaan meidät kansainväliseltä puolelta takaisin aulaan. Samalla meille tarjottiin myöhästymisen takia lounaat. Tiedustelut lennon tilasta tuottivat vastauksen:

- "Olemme yrtittäneet soittaa heille Aruballe mutta he eivät vastaa".

Lounaan jälkeen kello lähestyi yhtä. Alkuperäinen suunnitelma Arubaan tutustumisesta alkoi muuttumaan rennoksi iltapäiväksi Hotellin lähellä olevalla rannalla. Eihän Aruban hotellilta ollut kuin muutama sata metriä rantaan. Tätä suunnitelmaa varjosti se että lounaalla tehty internetin penkominen oli tuottanut huolestuttavia tuloksia koskien Tiara Airia. Heillä on ollut viime aikoina taloudellisia ongelmia ja sen takia myös ongelmia lentojen kanssa. Mutta Tiara Airin henkilökunta vakuutti meille että tällä kertaa ei olisi syytä huoleen. Aruballa kone on täynnä asiakkaita mutta kone vain vaati pientä huoltoa ennen kuin pääsisi matkaan. Koneen pitäisi olla Bonairella kello 14.00

Odottavan tunnit ovat pitkiä. Kello oli valunut yli kahden mutta konetta ei kuulunut eikä näkynyt. Tällä välin Tiara Airin pieni huoltotyö oli saanut hieman uutta väriä pintaan. -"Koneenne tulee varmasti mutta se on hieman myöhässä koska sen piti ennen Bonairelle tuloa lentää ensin Venezuelaan".

Miksi ihmeessä jos se oli täynnä ihmisiä jotka olivat tulossa Arubalta Bonairelle?

Tässä vaiheessa aloimme kokemaan suurta houkutusta lähetyä toista lentoyhtiötä jonka koneita olimme nähneet nousevan ja laskevan pitkin päivää. Kaisa saikin varattua meille InselAirin iltakoneeseen kaksi paikkaa. Uskomatonta mutta niitä ei kuitenkaan ei tarvinnut vielä onneksi maksaa ja saattoihan olla että Tiara Airin kone tulisi Venezuelasta, tai missä se nyt sitten lensikin, Bonairelle.

Puntaroimme että lunastammeko kalliit liput heti ilta koneeseen ja varmistamme siten seuraavan vielä kalliimmat jatkolennot Arubalta Costa Ricaan ja reklamoimme myöhemmin konkurssikypsää lentoyhtiötä ja yritämme saada heiltä rahat takaisin.

Odotellessamme aloimme jutella Arubalaisen tyypin kanssa, joka oli tulossa samalle lennolle. Mies kertoi tuntevansa Tiara Airin omistajan, ja yritti soittaa tälle, saadakseen jonkinlaisen arvion onko kone tulossa vai ei. Tosin hän itse sanoi puhelun olevan turha, koska ei kuitenkaan usko mitä omistaja sanoo. Sitäpaitsi, vaikka kone saapuisikin Bonairelle, se ei kuitenkaan olisi tae siitä että lentomme Aruballe toteutuisi. Tässä vaiheessa kello lähestyi kuutta. Ajatus mukavasta päivästä Aruballa oli muuttunut tilanteeksi jossa mietimme että pääsemmekö ollenkaan Aruballe. Kun InselAirin iltakoneen lähtöön oli aikaa reilu 1,5 tuntia, Kaisa sai Tiara Airin henkilökunnan maksamaan meille InselAirin lennot, maalaillen uhkakuvia kaikista dollareista joita menetämme, jos emme ehdi seuraavan aamun jatkolennolle.

Pääsimme InselAirin viimeisille paikoille kello lähtevälle lennolle Curacaon kautta Aruballe. Curacaolla oli vielä tunnin odotus ennen kuin pääsimme, parhaat päivänsä nähneellä, 14 matkustajan pikkukoneella Aruballe. Perillä Aruballa olimme kymmenen jälkeen illalla. Lentokentältä taksilla hotelliin ja illalliseksi pienet pussit sipsejä. Aamulla oli aikainen herätys ja lähtö kohti seuravaa kohdetta, Costa Ricaa.

Aruba olisi ollut kuitenkin ihan tyhmä paikka :-)

Kaisa & Lee

It wasn't actually so simple to leave Bonaire. Maybe it was because we really didn't want to, nor the guys in Tiara Air weren't much help.
Our plane was scheduled to leave at 10:55 to Aruba but we spent the whole day at the airport listening to different explanations why the plane still hasn't come. There was a moment when they had technical problems and then the plane was heading to Venezuela first. The only thing that mattered to us was to get to Aruba by next morning as our connecting flight would leave there to Costa Rica.
The day on the beach in Aruba turn to a day at the Flamingo Airport in Bonaire, but finally we got Tiara Air guys to book us to an InselAir flight in the evening via Curacao and all went well. 
Didn't see much of Aruba but guess it would have been a boring place anyway:)

 Bonairen lentokentän nimi on Flamingo

Päivän mittaan lentokentällä touhusi joukko sotilaita, mustia maastoautoja ja palokunta sekä traktorin kuljettaja joka ajeli edes takaisin kenttää.

Olut Curacaolla / Beer at Curacao

 Penkiltä näki kätevästi lentäjien touhuja.

Puolessavälissä lentoa ilmanvaihtosuuttimista alkoi tulemaan höyryä.

 Koneessa melkein mahtui seisomaan. 

Kun kuvan iso kaveri istahti koneen takaosaan nitkahti se hieman taaksepäin.

Lentokentän lisäksi tässä kuvassa on lähes kaikki mitä näimme Arubasta.

Bonaire

Eli siis ensimmäinen lento varattu. Ensimmäinen kohde on siis Bonaire Hollannin Antilleilla.

Ja miksi ihmeessä? Missä se edes on...

Yksinkertaisesti siksi, että se ollut meille molemmille päähänpinttymä siitä asti, kun joskus vuosia sitten näimme ensimmäisen siellä kuvatun purjelautavideon. Paikka jossa kuulemma tuulee lähes aina, on flättiä ja vesi ulottuu kainaloihin laguunissa eikä tarvitse märkkäriä. 

Se valikoitui ensimmäiseksi kohteeksi kahdesta syystä:

- oletuksena oli, että se tulee olemaan yksi hintatasoltaan kalleimmista paikoista, joten mennään kun on vielä varaa. Todellisuudessa löysimme jo kämpän 35 taalaa yö, joten ei kauhean pahalta vaikuta. Purjelautakamojen vuokriin kyllä sitten meneekin enemmän rahaa.

-löysimme halvan lennon uuden vuoden aattona Amsterdamista Tuin lomalennolla, reilu viisisataa euroa per naama, kun kaikki muut lentoyhdistelmät maksoivat lähemmäksi kahta tonnia.

- Ja no, Karibia ei varmaan voi olla huono paikka aloittaa loma ja matka. 

Nyt alkaa vähän tuntua siltä että ollaan lähdössä.

Tosin shamppanjaa ei saatu vieläkään korkattua. Senkin aika vielä tulee.

K

Syksy on nopea!

Riippuu ilmeisesti näkökulmasta.
Merkkailin tuossa kalenteriin päivämääriä ja totesin että aikaa on aivan tolkuttoman vähän.
Tulin juuri työmatkalta Aasiasta ja ennen lähtöä on vielä toinen kahden viikon Etelä-Amerikan keikka. Päivät jotka sinne väleihin jäävät, ovat todella kortilla.
Hiipivä paniikki, piilotettu epävarmuus.
Alan ehkä nyt vasta herätä siihen että ei ole hitsi vieköön kahtakaan kuukautta ja pitäisi jo olla matkalla kohti Karibiaa ja työhuolet haudattuna.
Koska en pysty keskittymään ajassa peräkkäisiin projekteihin kuin yhteen kerrallaan, täydellinen omistautumiseni The matka- projektille alkanee joulukuun toisella viikolla kun viimeinenkin kiertomatka on saatu päätökseen. Ja sitten aikaa on ihan helkkarin vähän!
Viime tinka on kuitenkin ollut ystäväni aina, joten eiköhän sitä tälläkin kertaa selvitä.
Asioita joita ainakin pitää vielä hoitaa:
-tarkastaa oma vakuutukseni, yrittäjän tapaturmavakuutuksen lisäksi
-keskustella kirjanpitäjän kanssa
-tilata uudet luottokortit (vanhenevat alkuvuodesta)
-käydä parilla lääkärillä
-miettiä lääkepolitiikka
-miettiä pankkiasiat
-miettiä mitä kaikkea mukaan
-ostaa uusi rinkka
-varmasti paljon muuta jota ei tule juuri nyt mieleen, kun siinä on niin paljon muuta

Asioita joita on hoidettu minun puoleltani:
-Varattu ensimmäinen lento!!!
-Varattu ensimmäinen majoitus
Onhan tuokin jo jotain...

Tästä lisää seuraavassa postauksessa.
K