Valheellinen Venetsia

Teimme päivämatkan Hong Kongista Macaohon. Oikein toteutettu retki tulee aina aloittaa syömisellä. Ilman ruokaa retkeläinen on tavallisesti ärtynyt ja kärsimätön. Retki aloitettiin aamiaisella Wangin ja Gladysin kanssa. Sillä he olivat edellisenä iltana kutsuneet meidät syömään aamiaista hong kongilaiseen tapaan. Kaisa kertoo aamiaisesta täällä lisää.

Tukevan aamiaisen jälkeen Wang ja Gladys saattoivat meidät lauttaterminaaliin. Hyvästien yhteydessä he lupasivat tulla käymään joskus Suomessa. Nähtäväksi jää milloin he lunastavat lupauksensa. Lautta, tai pikemminkin kantosiipi alus kiidättää matkustajat Hong Kongista Macaoon hieman yli tunnissa. Vaikka mailla ei ole sen enempää etäisyyttä, niin paikkoina ne olivat yllättävän erilaisia. Iso merkitys on varmasti sillä että H.K. on kuulunut briteille ja Macao Portugalille. Ja toinen suuri tekijä on se että Macaon merkittävä tulonlähde on kasinot ja niiden mukana tulevat kiinalaiset turistit.

Kätevin tapa päästä satamasta keskustaan on katsoa kartasta kasino joka on sopivan lähellä paikkaa jonne haluat mennä, ja hypätä kyseisen kasinon bussiin. Bussit ovat ilmaisia ja niitä kulkee tiuhaan. Kaupunki muodostuu tavllaan kahdesta erilaisesta kaupungista: toinen on vanhaa portugalilaista kaupunkia muistuttava arkitehtuuria ja toinen osa on röyhkeän pröystäileivää älyttömyyttä tarjoileven kasinojen torneja. Valtavat rakennukset ovat esimerkiksi kokonaan peitetty pinkin, kullan ja kromin värisillä peili-ikkunoilla.

Päivä oli todella kuuma ja kostea, jopa kosteampi kuin HK:ssa. Vaikka kuumuudessa kiertely vei mehut pois tehokkaasti emme kuitenkaan kehdanneet lähteä takaisin ennen kuin olisimme käyneet kasinolla. Pääsimme kätevästi kasinon tarjoamalla bussilla isoimmille kasinoille. Perillä meitä odotti hervotoman kokoinen palatsi (Galaxy) joka ei mahtunut edes laajakulmalinssiin kokonaan ennen kuin kävelin kauas rakennuksesta. Sen sisällä oli oikeastaan super-Ideapark jonka yhteydessä toimi hotelli ja kasino. Jos Toivo Sukaria on joskus syytetty liian suuruudenhulluista ideoista, niin olen kuitenkin sitä mieltä että Toivolla on erittäin maltillisia ideoita verrattuna näihin kaverihin. Jos ensimmäinen kasino lähinnä nauratti koollaan niin naapurissa odotti seuraava kasino (Venetian). Olen varma että Venetian on ideoitu siten että joku inspiroitunut lukemalla Kafkaa voimakkaiden päihteiden alaisena.

Kasinon alakerrasta löytyy valtava pelisali joka on kooltaan ehkä reilun jalkapallokentän kokoinen. Salin toisella reunalla on 2-kerroksinen Rolex kauppa. Jonka takana panttilainaamo joka on täynnä Rolexeja. Aina ilmeisesti ei voi voittaa. Kun alakerrasta nousee pari kerrosta ylöspäin löytyy sieltä Venetsia. Luit aivan oikein. Venetsia. Markuksen aukioineen, gondoleineen ja kanaaleineen päivineen. Ja siellä on koko ajan aurinkoinen, puolipilvinen päivä. Vanhaa kaupunkia reunustavat myymälät ja ravintolat jotka on sijoitettu ”vanhojen italialaisten” talojen alakertoihin. Ylempänä on hotellihuoneita joista näkymä kanaaleissa lipuviin gondoleihin. Löytyipä paikasta vielä venetsialaisia matkamuistoja myyvä kauppakin. Ja paikka on tupaten täynnä kiinalaisia turisteja jotka ostavat ihan kaikkea ja paljon. Ihan minne tahansa rakennuksen kaduilla kulki oli päällimmäinen ajatus: ”ette voi olla tosissanne. Eihän tässä ole mitään järkeä.” Tiedät olevasi kasinolla mutta silti katselet aurinkoista päivää venetsissa jonka kanaaleilla lipuu kiinalaisia turisteja gondooleissaan. Kerrassaan älytöntä.

Oli järkeä tai ei niin näiden älyttömyyksien tehtävä on houkutella ihmisiä paikalle ja siinä ne näyttävät onnistuvan hyvin. Jos käyt joskus Hong Kongissa niin tee retki Macaoon ja mene kasinolle. Vaikka et käyttäisi rahaa yhtään tulet silti saamaan häkellyttävän kokemuksen.

-Lee-

We started our day trip to Macau with a breakfast. Gladys and Wang took us to have proper Hong Kong breakfast. After it we took a ferry to Macau and the journey lasted bit over 1 hour. Macau is amazing place. Sometimes it looks like a old portuguese city and next it is just huge city with big shiny casinos. I think that you can´t leave Macau without a visit into casino. We visited one huge one, called Venetian. They have very, very big gambling area but the most amazing thing is,  that it has Venice inside with canals, gondolas and St. Mark's square. Sometime it is very fake and kitsch but at the same time it is  an amazing place. If you ever travel to Hong Kong be sure that you have time to see Macau and it´s casinos. Definitely worth to do a day trip.

Yksi keskustan kasino-hotelleista. Tuo torni on oikeasti iso.

Se lähtee tuon pallon takaa. Hyvän käsityksen saa kun vertaa tornin kokoa

viereisiin taloihin.

Macaon vanha keskusta näyttää aivan Portugalilta.

St. Paulin katedraalin rauniot

Näkymä vanhaan kaupunkiin.

Venetsian kaltaisia aromivahventeita.

Valokuvani onnistui tekemään taloista lattanoita mutta oikeasti

ne oli hyvin tehtyjä.

Kanaaleja ja kauppoja riittää.

Oikealla kaarien alla on italialainen ravintola.

Tässä kuva Galaxysta. Ehkä tuosta jotenkin hahmottuu tuon järjetön koko.

Kuva ei ole omani vaan lainattu mayfaircasinos.com sivulta.

Venetianin pelisali.

Koska sisällä ei saanut kuvata on kuva lainattu paikasta http://im.ft-static.com/

Dim Sum-aamiainen, kantonilaista kulinarismia

Olimme tutustuneet Dim Sumeihin jo itseksemme DimDimSum Dim Sum Speciality Storessa, jonka huippukokit olivat Newsweekissa valinneet yhdeksi 101 ravintolasta maailmassa, jossa pitää käydä. 

Paikka oli loistava ja edullinen, mutta kuten jälkeenpäin saimme kokea, aika kaukana autenttisesta Dim Sum-kokemuksesta.

Sovimme Gladysin ja Wangin kanssa menevämme aamiaiselle kahdeksalta ennen Macaoon lähtöä perinteiseen Dim Sum- ravintolaan. Olisimme olleet kohtalaisen hukassa ilman paikallisia oppaitamme, sillä ruokailuun kuului monenlaista kommervenkkia. Ravintola muistutti hieman rähjäistä koulun ruokalaa. Asiakaskunta oli suhteellisen iäkästä ja tyypillisesti keskenään vieraat ihmiset istutetaan samaan pöytään.

Koko ruokailu aloitettiin teen valinnalla. Monet asiakkaat kuulemma tuovat oman teensä, koska ravintoloissa ei koskaan tarjoilla sitä parasta. Teen purut laitettiin kippoihin, joita on yksi aina kahta syöjää kohti. Sen jälkeen iso kaljupäinen mies kaatoi valtavasta rautapannusta kiehuvan kuumaa vettä purujen päälle. Seuraavaksi juomakupit ja syömäpuikot pestiin teessä. Kun teekupin kannen jätti auki, se tarkoitti että haluaa lisää vettä teen purujen päälle.

Itse syötävät saapuvat kärryissä. Tarjoilijat tulevat kärryn kanssa pöydän viereen ja kysyvät mitä halutaan. Ruokalistaa ei ole olemassa ja valikoima vaihtuu päivittäin kokin mielialan ja raaka-aineiden mukaan.

Dim Sumit voivat olla monenlaisia: on höyrytettyjä täytettyjä taikinanyyttejä, lotuksen lehden sisässä valmistettua riisiä, erilaisia friteerattuja juttuja ja sitten…kananjalkoja.

Pelätyin ruokalaji meille oli todellakin ne kananjalat. Itse tiesin että en pysty, mutta Lee niitä urheasti pureskeli aamupalaksi. Kuulemma maistui ihan hyvältä kun ei ajatellut mitä syö, ainoastaan se tuntui hieman ilkeältä kun kynsi raapaisi hieman kitalakea.

Ainoa pettymys itselleni oli se, että kenelläkään ei ollut lintuhäkkiä mukana. Ennen vanhaan kuulemma oli tyypillistä ottaa lemmikkilintu mukaan aamiaiselle. Ravintolassa oli vielä koukutkin tallella, johon häkin voi kätsysti ripustaa. 
Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja varsinkin vihreä tee maistui. Musta tee oli hieman liian tujua meidän makuumme. Nyt sitten jäämme odottelemaan että Hong Kongilaiset paljon matkustelevat ystävämme tulevaan Suomeen kokeilemaan paikallisia erikoisuuksia!

We had already had one dim sum-experience in a place called DimDimSum Dim Sum Speciality Storessa ( what a name!) that has been chosen as one of 101 restaurants in the world where you should eat by Newsweek. Food was good and price low but it was quite far from an authentic dim sum meal as we learnt later. Wang and Gladys took us to have a breakfast to a traditional place in Sheung Wan and that was a different story. We would have never understood by ourselves what to do and order but with them it was really nice to learn and the food was great. The only thing that was a bit too much for me were chicken feet. Lee of course tried them too.

Now we just wait our friends from Hong Kong to visit us in Finland, once we get back!

-Kaisa

Vielä hymyilyttää kananjalka kupissa

Nyt ilme jo vakavampi

Aamiaspöydän tarjontaa. 

Emme olleet ainoita ruokailijoita.

Aika sanoa näkemiin mutta ei hyvästi.

Aikatauluista ja rutiineista

Rutiinit alkavat kehittyä nopeasti.

Nyt on jo kehitetty ihan oma päiväjärjestys, jota noudatetaan ajattelematta asiaa sen kummemmin.

Kelloa ei tarvita, vaikka muutama tärkeä päivää ja ajan kulua määrittävä asia onkin.

Ensimmäinen on aamiainen, se alkaa teoriassa kahdeksalta. Käytännössä  siihen aikaan ei vielä pöydässä ole juuri mitään, mutta kannattaa mennä ajoissa, etteivät nälkäiset nuoret miehet syö kaikkea. Ja koska yleensä herätään auringonnousun, kukkojen ja nukuttujen tuntien myötä 6:30, aamiasta saa joka aamu vähän odotella. Herätyskelloa ei ole vielä kertaakaan tarvittu,

Toinen tärkeä asia on auringon lasku. Se laskee noin 18:30 ja siihen mennessä on hyvä olla kämpillä. Skootterin valot ovat huonot, tie perille kuoppainen ja pimeys on totaalinen.

Kolmantena pitää muistaa sähköjen katkaisu yhdeltätoista. Suihkussa ja vessassa pitää käydä ennen sitä. Kun sähköt menevät poikki, eivät toimi myöskään vesi eikä jääkaappi. Tämän suhteen ei tosin ole ollut ongelmia, jos pystyy valvomaan yli kymmeneen kaiken meren, auringon ja liikunnan jälkeen, on aika sankari.

Aamiaisen jälkeen skootterin selkään ja  Jibe Cityyn. Matkalla, joka kestää noin viisitoista minuuttia, katsotaan onko flamingoja paljon vai vähän sekä väistellään vuohia, iguaaneja ja aaseja. Perillä todetaan, että tuulta on noin 8-10 m/s. Purjelautaillaan pari tuntia. Lounastauko rannalla pikniköiden ja takaisin vesille. Kolmen jälkeen takaisin kämpille, pieni lepo ja kauppaan tai valokuvaamaan tai pyörähtämään Kralendijkissa. Takaisin hostellille ja ruuanlaiton ja illallisen jälkeen vähän lukemista kunnes silmät eivät pysy enää auki.

Luettuja kirjoja tähän asti:

Zadie Smith: Kauneudesta

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Anilda Ibrahimi:  Punainen Morsian

Dan Brown: Inferno

Ilkka Kylävaara: Mies joka aikoi paljastaa kaiken

Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

It's funny how fast you start to develop your own routine in a new surroundings and even on holiday.

You really don't need to know the time here, wind is blowing quite steadily for the whole day but anyway:

It's important to be at breakfast at 8:00 ( otherwise the young guys staying in the hostel might eat all the food).

It's good to be back to hostel before sun sets as the road is tricky and the darkness quite complete.

You have to take a shower before the generator is taken off. You could shower with a flashlight but there's no water either.

Matka Jibe Cityyn hostellilta/ The trip to Jibe City from Surf hostel:

http://www.youtube.com/watch?v=manzRS-J0Ug