Lyhyt lento ja hyvät suunnitelmat

Mukavat pari viikkoa tulivat täyteen Bonairella joten oli aika siirtyä eteenpäin. Meillä oli ollut iltaisin mukavasti aikaa tehdä selvitystyötä siitä miten pääsisimme edullisesti ja kätevästi siirtymään Costa Ricaan. Iloksemme huomasimme että sopivasti aikatauluja sovittamalla pääsemme viettämään vuorokauden Aruballa ennen kuin jatkolento lähtee Miamin kautta Costa Ricaan. Eri nettisivustojen kautta tehdyt vertailut tarjosivat edullisimman yhteyden Bonairelta Aruballe Tiara Airilla. Kamat reppuun ja aamulla lentokentälle. Lento Bonairelta Aruballe on naurettavan lyhyt, se kestää ainaostaan 40 minuuttia. Meillä olisi koko päivä kierrellä ympäri Arubaa ja sen rantoja. Hyvästellessämme hostellin puuhanaista Liannea, hän kysäisi, millä yhtiöllä lennämme Aruballe. Vastauksemme sai hänet sulkemaan silmänsä ja pudistamaan päätään.

Saavuimme ajoissa Bonairen vaaleanpunaiselle lentokentälle. Lennon oli tarkoitus lähteä kello 10.55. Teimme check in:in ja siirryimme turvatarkastuksen kautta lentokentän kansainväliselle puolelle joka kooltaan vastaa isohkoa suomalaista omakotitaloa. 

Meistä tuntui hieman oudolta, kun meidän lisäksemme kyseisellä lennolla ei näyttänyt olevan kuin kolme muuta matkustajaa, toki saattoi kyseessä olla joku aivan pieni kone. Lentoa ei myöskään näkynyt kentän infotaululla. Mutta eihän sitä aikatauluilla ennenkään ole lennetty. Yhdentoista jälkeen kurkkasimme netistä lentokentän sivuilta tilannetta ja siellä meidän lentomme kohdalle oli merkitty statukseksi: lähtenyt. Kun kyselimme asiaa Tiara Airin henkilökunnalta, he eivät tienneet milloin kone mahdollisesti saapuu Bonairelle, mutta olivat kyllä ihan varmoja, että se saapuu jossain vaiheessa. Kellon lähestyessä kahtatoista Tiara Airin henkilökunta tuli hakemaan meidät kansainväliseltä puolelta takaisin aulaan. Samalla meille tarjottiin myöhästymisen takia lounaat. Tiedustelut lennon tilasta tuottivat vastauksen:

- "Olemme yrtittäneet soittaa heille Aruballe mutta he eivät vastaa".

Lounaan jälkeen kello lähestyi yhtä. Alkuperäinen suunnitelma Arubaan tutustumisesta alkoi muuttumaan rennoksi iltapäiväksi Hotellin lähellä olevalla rannalla. Eihän Aruban hotellilta ollut kuin muutama sata metriä rantaan. Tätä suunnitelmaa varjosti se että lounaalla tehty internetin penkominen oli tuottanut huolestuttavia tuloksia koskien Tiara Airia. Heillä on ollut viime aikoina taloudellisia ongelmia ja sen takia myös ongelmia lentojen kanssa. Mutta Tiara Airin henkilökunta vakuutti meille että tällä kertaa ei olisi syytä huoleen. Aruballa kone on täynnä asiakkaita mutta kone vain vaati pientä huoltoa ennen kuin pääsisi matkaan. Koneen pitäisi olla Bonairella kello 14.00

Odottavan tunnit ovat pitkiä. Kello oli valunut yli kahden mutta konetta ei kuulunut eikä näkynyt. Tällä välin Tiara Airin pieni huoltotyö oli saanut hieman uutta väriä pintaan. -"Koneenne tulee varmasti mutta se on hieman myöhässä koska sen piti ennen Bonairelle tuloa lentää ensin Venezuelaan".

Miksi ihmeessä jos se oli täynnä ihmisiä jotka olivat tulossa Arubalta Bonairelle?

Tässä vaiheessa aloimme kokemaan suurta houkutusta lähetyä toista lentoyhtiötä jonka koneita olimme nähneet nousevan ja laskevan pitkin päivää. Kaisa saikin varattua meille InselAirin iltakoneeseen kaksi paikkaa. Uskomatonta mutta niitä ei kuitenkaan ei tarvinnut vielä onneksi maksaa ja saattoihan olla että Tiara Airin kone tulisi Venezuelasta, tai missä se nyt sitten lensikin, Bonairelle.

Puntaroimme että lunastammeko kalliit liput heti ilta koneeseen ja varmistamme siten seuraavan vielä kalliimmat jatkolennot Arubalta Costa Ricaan ja reklamoimme myöhemmin konkurssikypsää lentoyhtiötä ja yritämme saada heiltä rahat takaisin.

Odotellessamme aloimme jutella Arubalaisen tyypin kanssa, joka oli tulossa samalle lennolle. Mies kertoi tuntevansa Tiara Airin omistajan, ja yritti soittaa tälle, saadakseen jonkinlaisen arvion onko kone tulossa vai ei. Tosin hän itse sanoi puhelun olevan turha, koska ei kuitenkaan usko mitä omistaja sanoo. Sitäpaitsi, vaikka kone saapuisikin Bonairelle, se ei kuitenkaan olisi tae siitä että lentomme Aruballe toteutuisi. Tässä vaiheessa kello lähestyi kuutta. Ajatus mukavasta päivästä Aruballa oli muuttunut tilanteeksi jossa mietimme että pääsemmekö ollenkaan Aruballe. Kun InselAirin iltakoneen lähtöön oli aikaa reilu 1,5 tuntia, Kaisa sai Tiara Airin henkilökunnan maksamaan meille InselAirin lennot, maalaillen uhkakuvia kaikista dollareista joita menetämme, jos emme ehdi seuraavan aamun jatkolennolle.

Pääsimme InselAirin viimeisille paikoille kello lähtevälle lennolle Curacaon kautta Aruballe. Curacaolla oli vielä tunnin odotus ennen kuin pääsimme, parhaat päivänsä nähneellä, 14 matkustajan pikkukoneella Aruballe. Perillä Aruballa olimme kymmenen jälkeen illalla. Lentokentältä taksilla hotelliin ja illalliseksi pienet pussit sipsejä. Aamulla oli aikainen herätys ja lähtö kohti seuravaa kohdetta, Costa Ricaa.

Aruba olisi ollut kuitenkin ihan tyhmä paikka :-)

Kaisa & Lee

It wasn't actually so simple to leave Bonaire. Maybe it was because we really didn't want to, nor the guys in Tiara Air weren't much help.
Our plane was scheduled to leave at 10:55 to Aruba but we spent the whole day at the airport listening to different explanations why the plane still hasn't come. There was a moment when they had technical problems and then the plane was heading to Venezuela first. The only thing that mattered to us was to get to Aruba by next morning as our connecting flight would leave there to Costa Rica.
The day on the beach in Aruba turn to a day at the Flamingo Airport in Bonaire, but finally we got Tiara Air guys to book us to an InselAir flight in the evening via Curacao and all went well. 
Didn't see much of Aruba but guess it would have been a boring place anyway:)

 Bonairen lentokentän nimi on Flamingo

Päivän mittaan lentokentällä touhusi joukko sotilaita, mustia maastoautoja ja palokunta sekä traktorin kuljettaja joka ajeli edes takaisin kenttää.

Olut Curacaolla / Beer at Curacao

 Penkiltä näki kätevästi lentäjien touhuja.

Puolessavälissä lentoa ilmanvaihtosuuttimista alkoi tulemaan höyryä.

 Koneessa melkein mahtui seisomaan. 

Kun kuvan iso kaveri istahti koneen takaosaan nitkahti se hieman taaksepäin.

Lentokentän lisäksi tässä kuvassa on lähes kaikki mitä näimme Arubasta.

Ruoka ja ruokailu

Ruoka ja ruokailu

Majoitumme hostellissa joka on mukavan pieni ja rauhalisessa paikassa.

Henkilökunta on rentoa ja avuliasta. Olin äsken hostellin keittiössä juttelemassa mukavia ruuasta ja sen valmistamisesta aikaisemmin kadonneen jamaikalainen kokin kanssa. Tällä kertaa ruoka näytti valmistuvan ja päätyvän pöytään asti.

Molemmat pidämme hyvästä ruuasta mutta matkabudjetin rajallisuus asettaa rajat sille että emme voi juurikaan syödä ulkona. Onneksi hostelli tarjoaa hyvän aamiaisen jonka voimalla pärjää aamupäivän vesillä. Muutaman kerran olemme syöneet Jibe Cityn vieressä olevassa ravintolassa mutta useimmin mukana on omat eväät. Me, hyvän ruuan rakastajat, olemme valinneet eväiksemme laadukkaat sekä ravitsevat ainekset. Peruslounas sisältää säilykemaissia, kätevä kuljettaa mukana. Leipää jonka väliin tungetaan säilyketonnikalaa, kätevä kuljettaa mukana. Jotain hedelmiä tai keksejä, kätevä kuljettaa mukana. Noita kaikkia, jos jäi vielä epäselväksi, on kätevä kuljettaa mukana eivätkä ne lötkähdä kuumuudessa. Huippulounas kruunataan lämpimällä vedellä.

Täällä ulkona syöminen on yllättävän kallista. Tavallinen lounas ilman juomia maksaa 9-12$. Vaikka saarta ympäröivät kalaa täynnä olevat vedet niin tarjolla tuntuu olevan enemmän lihaa kuin kalaa. Tänään kävimme syömässä paikallista ruokaa tarjoavassa paikassa, Maiky Snackissa. Vaikka nimi viittaa jonkinlaiseen pikaruokapaikkaan on kyseessä ennemmin hidasta ruokaa tarjoava piharakennuksen ja varaston yhdistelmä. Porukkaa oli paikalla yllättävän paljon vaikka Maiky Snack sijaitsee huonokuntoisen tien päässä kaktusten ja hiekan ympäröimänä.

Paikka on tunnettu vuohimuhennoksestaan joten tilasin sitä. Kaisa tilasi kalaa ja maissitankoja. Hieman polentaa muistuttavia pötköjä. Pääraaka-aine juoksenteli pihalla vapaana yhdessä toisen suositun raaka-aineen, kanan, kanssa.

Vuohi tuli aikanaan takapihan autonvanne-halkaistu kaasupullo-grillistä.

Vuohi oli yksinkertaisesti loistavaa. Mehevää ja maukasta.

Aikaisemmin mainittu jamaikalainen kokki valmisti illallisen meille kahdelle. Ketään muuta ei tullut illalliselle joten saimme viettää romanttisen illallisen kahdestaan. Ruuaksi oli riisiä ja vihanneksia, paistettua banaania ja suolakalaa. Auringon lasku värjäsi taivaan ja kaktukset punaiseksi samalla kun neonvalo värjäsi terassin kelmeäksi. Karibialaiseen tyyliin musiikiksi oli valittu 80-luvulta Malcom McLarenin renkutus. Seura oli ihanaa ja kokki mukava. Tiskit tiskasin itse. 

Liitteenä muutama kuva kyseistä ravintolasta.

Vuohet juoksevat kuin niitä syötäisiin

Keittiö

Ravintola

Lounasta made by Hyvän ja laadukkaan Ruuan Rakastajat

Vapaapäivä

Eilen oli pidettävä vapaapäivä purjelautailusta.
Ei sillä etteikö intoa ja halua olisi ollut mutta toimistotyöntekijän kädet eivät kestä.
Kämmenien nahka on hiertynyt punaiseksi, Kaisan kämmenet ovat täynnä rakkoja.
Peukalot on täytynyt teipata koska puomissa roikkuminen on muuttunut turhan kivuliaaksi.

"These hands are made for office working"

Sitkeä ja hidas mutta myös pidemmän päälle epämukava skootterimme kuljetti meitä eilen pitkin saarta. Kävimme saaren eteläosassa katsomassa suola-altaita ja orjien entisiä asumuksia.

Sieltä sitten kohti pohjoista, 1000 steps nimistä snorklauspaikkaa. Aallokosta johtuen vesi oli hieman utuista. Välipäivä teki hyvää koska tänään purjelautailu sujui paremmin kuin aikaisempina päivinä. Aamun tuuli oli loistava mutta iltapäivää haittasi laskeva vesi. Veden madaltuessa alkoi laudan evä ottamaan pohjaan kiinni ja hommat oli lopetettava.

Ohessa muutama kuva eiliseltä.

-Lee-

1000 steps ja kolmen euron Cousteau

Tyrskyjä etelässä

Suola-altaat

Vesimylly

Orjien entisiä asumuksia

Here we go!

Here we go

Kaikki alkoi pehmeällä laskulla kohti surfhostellimoodia.

Amsterdamin hotelli oli bookingin supersecret-tarjouksella hilpeän edullisesti buukattu Radisson SAS, jossa tunnetusti kaikki pelaa, tyynyvalikoimat ovat huikeat ja suihkussa on kunnon paine. Ei siis puhettakaan vielä reppumatkailusta. Ajoimme taksilla hotelliin ja kävimme syömässä illallisen hotellissa ja koimme siitä jotenkin koomisesti molemmat huonoa omaatuntoa.

Seuraavaan aamuna Bonairen koneeseen ja yhdeksän ja puolen tunnin hujauksessa perillä Karibialla.

Oli ollut pakko varata yhdeksi yöksi ihan normihotelli, koska hostellissa ei ollut heti tilaa, joten uuden vuoden aatto vietettiin Hotel Roomerissa. 

Kiva hotelli, koiria, syötiin doradot hotellin baarissa, koska kaikki oli kiinni ja mentiin nukkumaan noin kahdeksalta, vaikka yritettiin sinnitellä. Raketit molemmat kuulivat unen läpi, joten tuli juhlittua.

Pieniä koomisia kohtauksia:

- Damiin saapuessa, matkan ensimmäinen taksimatka Euroopassa ja kuljettaja yritti vedättää vaihtorahojen kanssa. Ei ole aikaisemmin varmaan ikinä oikeasti niin räikeästi tapahtunut missään, 

ehkä Napolissa 90-luvulla.

- Arkeflyn koneessa olisi ollut hyvä osata hollantia tai papiamentoa (Bonairen hassu kieli, joka on sekoitus espanjaa, ranskaa, englantia ja portugalia ainakin), jotta olisi tuntenut kuuluvansa porukkaan.

- Molemmat jättivät sandaalit kotiin, olisikohan numero 3 top kympissä tärkeimmässä tavarassa joita täällä tarvitsee. Koska kaikki oli kiinni, ainoat släbärit mitä onnistuttiin hankkimaan olivat ihanat I love Bonaire- sellaiset. Samanlaiset molemmille.

Ensivaikutelma Bonairesta:

- Paras mahdollinen tuulen ja lämpötilan suhde

- Karibialainen meininki mutta erittäin suuri hollantilainen twisti.

- Flamingoja ja lisää flamingoja

- High season tarkoittaa sitä että ketään ei ole missään.

- Kulkuneuvo on oltava, mielellään avolavamaasturi, paremman puutteessa skootteri.

Here we are in Bonaire, in the Dutch Antilles. We flew from Amsterdam on Tuesday and very quickly got our first impression on Bonaire:

- very nice climate

- Caribbean atmosphere with a Dutch twist

- Flamingos and more flamingos

- High season means there nobody around. 

 Sorry to be brief in English :-)

Kaisa

Lac Bay, tehty purjelautailuun

Jibe City

Röykkiöittäin simpukankuoria

Majapaikan vierestä alkaa aavikko

Muutto, ihana tekosyy

Muutto on tehty. Muutto on loistava syy heittää kaikkea tarpeetonta roskiin. Jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut pariin vuoteen niin tuskin sitä tulee tarvitsemaan lähitulevisuudessakaan.
Vaikka omasta mielestäni meillä ei ole paljoa tavaraa niin jostain sitä tuntui kertyvän aina vielä yhden laatikon verran lisää.

Pakkasin rinkan matkatavaroilla täyteen. Vaaka näytti mielyttävän alhaista lukemaa: 11kg.
Tuossa määrässä oli lähes kaikki tarpeellinen. Käsimatkatavaroihin tulee kannetta, kamera ja objektiivit.

Lähtöön aikaa neljä yötä.

-L-