Good Morning Vietnam!

Singaporen haalean meiningin jälkeen oli vuorossa Ho Chi Minh City eli tuttavallisemmin Saigon.
Meillä Indonesiassa oli pienoinen kriisi siitä mihin vielä mennään loppuaikana. Tuntui että oikein mikään paikka ei ollut selkeästi hyvä kohde. Fiilis alkaa olla sellainen, että lähinnä halusimme johonkin missä voi surffata ja elellä suhteellisen yksinkertaisesti ilman mitään sen kummempia sirkustemppuja. Varsinainen uusiin paikkoihin tutustuminen alkaa olla jo hieman tervan juontia, ainakin välillä. Vietnamiin kuitenkin teki mieli. Kävin Pohjois-Vietnamissa viime vuonna työmatkalla, ja tykästyin aika tavalla. Ajattelimme myös että siellä voisimme suunnistaa Mui Ne:hen ja hyvällä tuurilla löytää vähän tuulta. Lensimme siis Singaporesta Saigoniin, saatuamme lähtöselvitysvirkailijat uskomaan, että meillä ei ole aikeita jäädä Vietnamiin pysyvästi ja pankkitilillä on tarpeeksi valuuttaa. Jälleen perättiin nimittäin exit-lentoa. Meillä sitä ei ollut, emmehän vielä edes tienneet mihin siltä suuntaamme.

Saigon on suhteellisen uusi kaupunki rakennuskannaltaan ja hemmetin hektinen. Siellä tehdään rahaa ja töitä. Skoottereita on joka puolella, ja varsinkin ruuhka-aikaan ne muodostavat tasaisen massan joka muistuttaa jonkinlaista elävää, aaltoilevaa olentoa. Niiden päällä myös kuljetetaan kaikkea mahdollista isoista ulko-ovista viisi henkiseen perheeseen. Vietnamissa on kuitenkin  kypäräpakko, jota noudatetaan hämmästyttävän tunnollisesti. Se ei kuitenkaan koske pieniä lapsia, jotka seisovat skootterin päällä vanhempiensa välissä.

Me aloitimme kaupunkiin tutustumisen ruuasta. Vietnamilainen ruoka on yksinkertaisesti mainiota. Ei tunkkaista rasvanmakua, kaikessa tuntuu raikkaus ja tuoreus. Eli söimme paljon ja halvalla. Toinen ruokaan liittyvä loistava juttu on hedelmien määrä ja laatu. Dragon fruitit, rambutanit, longaanit, passion fruitit ja muut herkut maistuvat vastapoimituilta ja niitä saa kaikkialta. Kävimme myös opiskelijoiden vetämällä ilmaisella kävelykierroksella, huumaavan kuumassa iltapäivässä. Majapaikkamme oli loistava pieni hotelli, jossa huone oli iso, aamiainen maistuva ja kaikki hiippailivat paljain jaloin. Kaksi yötä oli kuitenkin riittävästi ja kaipasimme pois kaupungista. Pakkauduimme siis pitkän matkan bussiin kohti Mui Neetä tuulen suhina korvissamme. Sitä ennen meidät kuitenkin heitettiin kaikkine matkatavaroinemme tietysti skootterin taakse, joka kuljetti meidät vuoron perään bussipysäkille.

Katsottiin muuten teemaelokuvana pitkästä aikaa Good Morning Vietnam ja se on kyllä aika karmeeta 80-luvun amerikkahapatusta, mutta Robin Williams sen pelasti, senkin.

-Kaisa

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen nähnyt sirpin ja vasaran katukuvassa.
It has been quite long time since I saw hammer and sickle in a street view

Nykyaika ja perinteet kohtaavat Saigonissa
Modern times meet old times in Saigon

Kapeita taloja
Narrow houses

Kansan rakastama suuri johtaja tarvitsee riittävän ison talon
Loved leader need a big house for his big thoughts

DDR kohtaa kauko-idän
DDR meets far east

Sosialismi tuottaa samanlaisia hallintorakennuksia kaikkialle. Aulasta voi ostaa imperialistista Coca Colaa.
Socialism products same kind of government buildings everywhere. You can buy imperialistic Coke from lobby.

Suuri rakastettu johtaja voi katsoa imperialistisia elokuvia omassa elokuavteatterissaan
The Great leader can watch imperialistic movies in his private movie theatre

Suuri johtaja pystyy valvomaan kansan etuja ilmasta käsin.
The Great leader can keep an eye on peoples interest from air

Suuren johtajan keittiö. Siellä löytyi sveitsiläinen jäätelökone.
The Great leaders kitchen. There also were ice cream machine from switzerland.

Pääposti ja sen vanha työntekijä.
Main post office and old worker.

Saigonissa Louis Vuitton ja sosialismi kulkevat käsi kädessä.
In Saigon Louis Vuitton and socialism walk hand in hand

Parturi kadulla.
Barber shop in a street.

Sosialisimilla on loputon kyky tuottaa rumia betonirakennuksia.
Socialism has endless ability to create ugly concrete buildings.

Huomaa ovi skootterin kyydissä.
Notice the door on scooter.

Näköala hotellin ikkunasta.
View from the hotel window.

Autolla Manuel Antonioon

Yleisesti reissussa pääsee liikkumaan kätevimmin vuokra-autolla tai -skootterilla.

Toki julkisilla kulkuneuvoillakin se onnistuu, mutta niiden aikataulut ja reitit ovat enemmän tai vähemmän suuntaa antavia. Busseilla tai junilla liikkumalla säästää paljon rahaa verrattuna vuokra-autolla kulkemiseen, mutta vuokra-auto tarjoaa ilmaistoinnin, omat aikataulut ja reitit, jota paraskaan säästäminen ei onnistu korvaamaan. Näiden kahden vaihtoehdon välissä on skootteri.

Bonairella liikuimme reilun viikon verran Kymcon 50cm2 skootterilla. Tämä vauhtihirmu ja aerodynamiikan ihme kulki kaksi päällä myötuuleen 70km/h. Ylämäessä vauhti hyytyi 15km/h vauhdiksi. Kilometrejä kulkupelillä kertyi yli 500. Sangen mukava pyllynpuuduttaja.

Samarassa vuokrasimme päiväksi Hondan 125cm2 skootterin. Käsittämättömän vaikea ja hankala laite ajaa. Kytkin oli yhdistetty vaihdepolkimeen eli aina kun vaihdoit jalalla vaihdetta käytit samalla kytkintä. Kytkimen käyttö täysin tunnottoman vaihdevivun kanssa oli karmeaa. Laitteessa ei myöskään ollut jarruja. Pysähtymisestä piti huolen ilmanvastus jota laitteesta löytyi reilusti.

Tällä kertaa lähdimme kohti Manuel Antonion kansallispuistoa vuokra-autolla. Koska matkaa yhteen suntaan kertyy yli 300 kilometriä, skootterit ovat poissa laskuista. Pieniä kaupunkiautoja täällä ei vuokrata koska teiden kunto vaatii nelivetoisen maastoauton. Kulkineen tehtävään valjastettiin nelivetoinen Daihatsu Terios. Yli 700 kilometrin röykytyksen jälkeen on pakko sanoa että uskomattoman kestävä kapistus kun pysyy kasassa näillä teillä. Epäonnistuimme lukuisissa yrityksistä hannkkia kunnollinen maantiekartta, tuntuu että tässä maassa ei ole myynnissä ollenkaan karttoja. Maantiekarttana käytimme hyvin suurinpiireteistä Lonely Planetin karttaa.

Costa Rican liikenne on melko rauhallista, pois lukien San Jose, ja nopeudet ovat alhaisia. Koska maasta puuttuu käytännössä kokonaan raideliikenne, siirretään kaikki rahti rekoilla paikasta toiseen. Rekkoja näkyy liikenteessä todella paljon, usein niitä tuntuu olevan liikkeellä enemmän kuin henkilöautoja. Opastus ja kyltitys vaikuttaa hyvin summittaiselta. Kyltteihin tuntuu valikoituvan sattumanvaraisesti valittuja paikkakuntia. Esimerkiksi tien varressa on kyltti joka kertoo että edessä päin ovat paikat a, b ja c. Seuraavassa T-risteyksessä on vain yksi kyltti: a kääntyy vasemmalle eikä mitään merkintää siitä että minne b ja c menevät. Kylien tai kaupunkien nimiä ei näy missään. Sen sijaan jokainen pienikin puropahanen on nimetty isosti. Ehkä pitää hankkia jokikartta eikä maantiekartta? Erikoinen tapa liikenteessä tuntuu olevan se että ohituskaistan tullessa kohdalle hitaammat jatkavat vasemmalla kaistalla ja muut ajavat oikealta ohitse. Paitsi jos ohitettava on rekka. Silloin rekka siirtyy oikealle kaistalle ja muut ajavat vasemmalta ohi. 300 kilometrin matkaan meni aikaa yli kuusi tuntia. Tien koosta tai laadusta ei pysty päättelemään sitä että onko kysessä iso valtakunnallinen päätie vai kylätie. Lyhyt, muutaman kilometrin moottoritie saattaa muuttua lennosta soratieksi.

Paikallisista liikenteelliisistä erikoisuuksista huolimatta matkustaminen autolla on täällä mukavaa. Tien varret ovat täynnä hyvää ja edullista ruokaa tarjoavia Sodia. Luonto ja maisemat ovat kauniita sekä ihmiset ovat avuliaita neuvomaan eksynyttä matkaajaa.

-Lee-

Kymco maastotehtävissä.

Terios, kestää röykytystä.

Aikatauluista ja rutiineista

Rutiinit alkavat kehittyä nopeasti.

Nyt on jo kehitetty ihan oma päiväjärjestys, jota noudatetaan ajattelematta asiaa sen kummemmin.

Kelloa ei tarvita, vaikka muutama tärkeä päivää ja ajan kulua määrittävä asia onkin.

Ensimmäinen on aamiainen, se alkaa teoriassa kahdeksalta. Käytännössä  siihen aikaan ei vielä pöydässä ole juuri mitään, mutta kannattaa mennä ajoissa, etteivät nälkäiset nuoret miehet syö kaikkea. Ja koska yleensä herätään auringonnousun, kukkojen ja nukuttujen tuntien myötä 6:30, aamiasta saa joka aamu vähän odotella. Herätyskelloa ei ole vielä kertaakaan tarvittu,

Toinen tärkeä asia on auringon lasku. Se laskee noin 18:30 ja siihen mennessä on hyvä olla kämpillä. Skootterin valot ovat huonot, tie perille kuoppainen ja pimeys on totaalinen.

Kolmantena pitää muistaa sähköjen katkaisu yhdeltätoista. Suihkussa ja vessassa pitää käydä ennen sitä. Kun sähköt menevät poikki, eivät toimi myöskään vesi eikä jääkaappi. Tämän suhteen ei tosin ole ollut ongelmia, jos pystyy valvomaan yli kymmeneen kaiken meren, auringon ja liikunnan jälkeen, on aika sankari.

Aamiaisen jälkeen skootterin selkään ja  Jibe Cityyn. Matkalla, joka kestää noin viisitoista minuuttia, katsotaan onko flamingoja paljon vai vähän sekä väistellään vuohia, iguaaneja ja aaseja. Perillä todetaan, että tuulta on noin 8-10 m/s. Purjelautaillaan pari tuntia. Lounastauko rannalla pikniköiden ja takaisin vesille. Kolmen jälkeen takaisin kämpille, pieni lepo ja kauppaan tai valokuvaamaan tai pyörähtämään Kralendijkissa. Takaisin hostellille ja ruuanlaiton ja illallisen jälkeen vähän lukemista kunnes silmät eivät pysy enää auki.

Luettuja kirjoja tähän asti:

Zadie Smith: Kauneudesta

Alice Munro: Viha, ystävyys, rakkaus

Anilda Ibrahimi:  Punainen Morsian

Dan Brown: Inferno

Ilkka Kylävaara: Mies joka aikoi paljastaa kaiken

Viktor E. Frankl: Ihmisyyden rajalla

It's funny how fast you start to develop your own routine in a new surroundings and even on holiday.

You really don't need to know the time here, wind is blowing quite steadily for the whole day but anyway:

It's important to be at breakfast at 8:00 ( otherwise the young guys staying in the hostel might eat all the food).

It's good to be back to hostel before sun sets as the road is tricky and the darkness quite complete.

You have to take a shower before the generator is taken off. You could shower with a flashlight but there's no water either.

Matka Jibe Cityyn hostellilta/ The trip to Jibe City from Surf hostel:

http://www.youtube.com/watch?v=manzRS-J0Ug