Näytetään tekstit, joissa on tunniste afrikka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste afrikka. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kamelinkakkaa ja surffausta


Essaouiran on tarkoitus olla toinen paikka, Bonairen jälkeen, jossa me purjalautailemme. Purjelautailu on valtavan hauskaa ja hienoa hommaa mutta valitettavan kallista. Kahden hengen parin viikon välinevuokraus maksaa helposti tonnin. Valitettavasti matkabudjetti ei salli moista törsäystä. Lainelautailu, jota olemme pääasiassa tehneet, on paljon edullisempi laji harrastaa.

Essouirasta löytyy muutamia kouluja jotka kaikki ovat sijoittuneet samalle rannalle. Päädyimme vuokraamaan kamat Club Mistralista. Club Mistralista löytyy mukava valikoima purjeita ja erilaisia lautoja. Sen lisäksi henkilökunta vaikuttaa mukavalta. Viime viikon maanantai oli ensimmäinen päivä kun lähdimme vesille. Rannalla puhalsi reipas tuuli, 12-16m/s ja sen lisäksi piti päästä isohkosta ranta-aallokosta läpi ennen kuin pääsee kunnolla liikkeelle. Mistralissa on käytössä hassu numerojärjestelmä- saat henkilökohtaisen numeron joka vastaa tiettyä sinulle nimettyä lautaa. Teoriassa ihan hyvä systeemi, käytännössä ei. Kun ilmoittaudut tiskillä että olisit lähdössä vesille alkaa ihmeellinen kaaos. Joku kysyy numeroasi, sitten todetaan keskustelun ohessa että ota pienempi lauta tuohon keliin, laudan koko ja malli kirjoitetaan lapulle joka ojennetaan jollekkin. Seuraavaksi sinua pyydetään siirtymään ulos odottamaan kun lauta ja purje haetaan varastosta. Hetken kuluttua ilmestyy lauta josta kysytään tuliko tämä sinulle? - ”Kyllä, silta se näyttää mistä oli puhe.” Sitten kaveri katoaa jonnekkin. Toinen kaveri nappaa laudan ja kuskaa sen jollekkin toiselle. Aikaisempi kaveri tulee paikalle ihmettelemään missä se lauta nyt on ja lähtee hakemaan toista. Se lauta jota ajattelit käyttäväsi ovatkin loppu joten saat toisen. Sillä välin kolmas kaveri alkaa rikaamaan purjettasi. Sitten purjeen rikaaja tulee ihmettelemään, että mikäs tämä lauta on, kun se on eri kuin hänen lapussaan. Lopputuloksena on se että lähdet ulos eri laudalla ja purjeella kuin alunperin oli puhe. Ei sillä niin väliä  mutta koko järjestelmä vaikuttaa erittäin sekavalta enkä ole ymmärtänyt mitä hyötyä siitä on.

Seuraavaksi alkaa kamojen raahaaminen jota on yllättävän paljon ottaen huomioon että olemme meren ääressä, Club Mistralilta on veteen on reilusti matkaa. Sen verran laudat ja purje yhdistelmä kuitenkin painaa, että niitä ei mielellään kanna yhtä aikaa. Ensin kannetaan purje rantaan ja sitten palataan takaisin koululle hakemaan lautaa. Mistralilla työskentelevät pojat ovat avuliaita ja kantavat kamoja kun ehtivät. Kamojen kantamista haittaa myös se että rannalla on paljon kamelivuokraajia. Eilen aamulla Mistralin edessä oli 37 kamelia + kymmenkunta hevosta + x määrä mönkijöitä. Tästä johtuen koulun edusta ja ranta on täynnä kamelin ja hevosen kakkaa. Käytännössä koko koulun ja rannan välinen alue on oikeasti täynnä tuhansia pääsiäismunan kokoisia kamelinkakkapalleroita. 
Lopulta kaiken turaamisen jälkeen pääsimme vesille. Valitettavasti meri oli kunnon perunapeltoa eikä siellä päässyt paljoakaan nauttimaan. Iltapäivällä tuuli nousi omaan taitotasooni (15m/s ->) nähden liian koviin lukemiin ja jäimme iltapäiväksi rannalle. Tiistaina keli oli edellistä päivää kovempi ja röykkyisempi joten ihmettelimme hiekkamyrskyä ja katselimme taitavempien kavereiden menoa.

Essaouiran eduksi on sanottava se että vaikka täällä olisi tuuletonta niin täällä on paljon muita harrastusmahdollisuuksia, esimerkiksi supia tai lainelautailua on mahdollisuus harrastaa jos ei satu tuulemaan. Hyvä näin koska loppu viikko on ollut täysin tuuletonta. Mutta se ei ole haitannut koska koko reissun, ainakin toistaiseksi, parhaat aallot ovat löytyneet täältä. Jopa hieman toivon että ei edes nousisi tuulta koska aallot ovat olleet sen verran hienoja! Ensin matkustat purjelautailemaan, vuokraat kamat viikoksi ja kuitenkin huomaat lainelautailevasi huikean hyvissä aalloissa. Ironista? 

Vuokra-aikamme loppui eilen sunnuntaina. Purjelautailemaan pääsimme maanantaina aamupäivästä ja Kaisa kävi eilen leikkimässä pienessä tuulessa. Eli 2,5 päivän vuokrauksen hinnaksi tuli vakuutuksineen n 500eur. Mitä opimme tästä? Ei todellakaan kannata varata kamoja etukäteen. Kannattaa katsoa tulevan viikon tuuliennuste paikanpäällä ja tehdä vasta siellä päätös siitä kuinka pitkäksi aikaa ottaa kamat. Tähän asti kaikissa vuokraamoissa joissa olemme käyneet käytännössä lautoja ja purjeita on riittänyt kaikille.

Tänään aamulla kun kävimme vuokraamossa oli keli mukavasti nousemassa ja vuokra-aikamme ohi. Paikan omistaja kuintenkin sääli huono-onnisia ja antoi ilmaiseksi vielä yhden lisäpäivän. Tuulta oli mukavasti,  ja olin ulkona 5.3m2 purjeella aamupäivästä ja iltapäivällä 4.5 m2 oli hieman liian iso. Mutta meri oli taas yhtä perhanan perunapeltoa. Kysäisin vuokraamon esimieheltä että onko täällä usein tälläistä choppia? Hän vastasi: This is as good as it gets. This is like this.

Lähtisinkö uudestaan tänne tähän aikaan vuodesta purjelautailemaan? En. Ei minua harmita tuulettomuus vaan tuo perunapelto jossa saa ryskiä menemään. Sen sijaan voisin lähteä tänne lainelautailemaan.

-Lee-


Itselleni kelit ovat olleet selkeästi liian kovia, jotta olisin päässyt purjelautailusta nauttimaan. Aallokko on sen verran isoa, että homma tuntuu enemmän selviytymiseltä. Välillä on kamat lentäneet aallon mukana sen verran kauas että olen kaivannut karkuremmiä purjelautaankin. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni siinä, että olen kuitenkin ollut ulkona kovimmassa kelissä ikinä, ja päässyt yli isoista aalloista. Ilman vesilähtöä täällä purjelautailusta ei tule mitään, jota sitä olenkin nyt treenaillut. Huomasin kuitenkin että Bonairen plaanailut auttoivat siinä, että kun tuona yhtenä rajakelipäivänä olin ulkona, plaanailin sen vähän mitä muutkin.
Muut purjelautailijat täällä tuntuvatkin olevan täällä todella taitavia, se kertonee jotakin paikan vaikeustasosta ainakin tähän aikaan vuodesta. Itsestäni tuntuu kuin päivän jälkeen olisin paininut itsensä Poseidonin kanssa ja kesyttänyt villihevosia.

Lainelautapäivät sen sijaan ovat olleet aivan huippuja. Helppoa, selkeätä, sopivan kokoista aaltoa. Lämmin ilma ja vesi, eikä muita surffareita juuri nimeksikään.

-Kaisa

We haven’t been that lucky with our windsurfing days. From seven days there was one too windy, three with no wind at all and one with some wind. Essaouira is not an easy spot as it gets quite choppy and the waves near to the beach are quite big, at least for what we are used to. 
We rented our equipment from Club Mistral. They are really helpful and fair and the great thing is that when there is no wind, you can use surfboards, SUP and canoes. So we surfed very nice waves for 3 days and were actually really happy about it.
Lots os camels on the beach…


Leellä on lainassa Mauri Pekkarisen tukka.

Kaikki eivät jaksa kulkea koulun ja rannan väliä, vain vahvat kestävät.

Se taitavampi.

Kuvassa olevat pienet mustat pallot ovat kamelinkakkaa
jota rannalta löytyy todella paljon.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Gibraltarin yli

Sevillasta lähdimme ensin bussilla Algecirasiin ja sieltä lautalla kohti uutta maanosaa. Lievästi Marokkolainen meininki alkoi jo Algecirasin satamassa, jossa oli monta eri lipputoimistoa, ja sitkeät kaupittelijat kulkivat perässä yrittäen myydä lippuja kuka mihinkin laivaan. Lauttoja menee yli tiiviiseen tahtiin ja me marssimme suoraan satamaan ostamaan liput. Ramadan, islaminuskoisten paastokuukausi alkoi samoihin aikoihin, joten söimme vielä varastoon ennen laivaan astumista. Laivamatka on lyhyt, etäisyys Euroopan ja Afrikan välillä on todella pieni, sitä harvoin tulee ajatelleeksi. Gibraltarin salmen toisella puolella alkaa kuitenkin toisenlainen maailma.

Laivalla oli meidän lisäksemme lähinnä Marokkolaisia perheitä. Kun saavuimme Tangerin uuteen Tanger Med -satamaan, meidät valtasi hämmennys. Vastassa oli täysin autio, valtava uusi satamarakennus. Missä olivat kaikki ne sadat hihasta nyppijät ja kaupustelijat? Ilmeisesti tyhjyys oli uuden sataman kaukaisen sijainnin ja Ramadanin yhteisvaikutusta. Seisoimme sitten yhdessä kolmen Etelä-Korealaisen opiskelijan ja unkarilaisen äiti-tytär kombon kanssa ihmettelemässä että millähän bussilla täältä pääsee Tangeriin. Taksikuskin mukaan tietysti seuraava bussi meni vasta tunnin päästä, mutta jääräpäisesti odotimme pysäkillä ja tulihan se bussi sieltä ja jostain se pamahti myös aivan täyteen porukkaa.

Tangeriin päästiin alle tunnissa ja saavuttaessa bussi pyähtyi jonnekkin keskeneräisten kerrostalojen keskelle, joten ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa taksi hotelliin. Meille jäi vahvasti sellainen tunne että olimme jo valmiiksi lähellä hotellia ja taksi pyöritti meitä ympäri siinä lähistöllä, mutta mehän olimmekin täydellisiä huijattavia: juuri tulleet maahan ja hirveä hinku päästä hotelliin. Pakko myöntää että heti alusta asti tuli hieman sellainen olo, että ulkomaalaista pidetään tyhmänä, tyhjiin pumpattavana hyödykkeenä. 

Opimme nopeasti että Ramadanin aikaan kaikki on toisin, ravintolat ja suurin osa kaupoista on kiinni ja elämä alkaa vasta auringonlaskun jälkeen. Tavallaan aika mielenkiintoinen aika matkailla täällä, mutta en tiedä suosittelisinko sitä varsinaisesti. Toisaalta Tangerissa oli todella rauhallista, jopa autiota päivällä, mutta varmasti menettää myös jotakin tunnelmasta. Samoin ruokailujen järjestäminen on oikeasti hankalaa. Julkisella paikalla ei tee mieli syödä eikä juoda, eikä se oli kohteliastakaan, kun muut kärvistelevät. Kun aurinko laskee, tilanne muuttuu, ensin on hetken vieläkin autiompaa kun kaikki menevät kotiin syömään. Yhdentoista maissa porukka alkaa siirtyä kaduille ja hilluu siellä sitten pitkin yötä.

Tangerissa kävimme ensimmäisenä iltana suhteellisen pöllämystyneinä uudemman kaupungin,Ville Nouvellen, puolella syömässä mutta enempään eivät voimat riittäneet, vaikka tunnelma paranikin mitä myöhemmäksi ilta kääntyi.
Seuraavana päivänä kävelimme rantaa pitkin keskustaan ja palloilimme Medinassa, eli vanhassa kaupungissa. Sielläkin tunnelma oli todella vaisu, monet kaupat olivat päivällä kiinni ja kadut paikoittain autioita. Joimme minttuteet William Burrough'sin lempipaikassa Café Centralessa, eksyimme Kasbahissa, eli linnoituksen alueella ja löysimme sattumalta pienen, piilossa olevan, avonaisen ravintolan ja söimme erinomaisen lounaan: marokkolaista salaattia, harira-keittoa, kasvis- ja lihataginea, vesimeloonia ja minttuteetä.

Törmäsimme myös ensimmäiseen niin sanottuun valeoppaaseen, joista Marokko on kuuluisa. Herra lähestyi meitä Kasbahissa, ja kun emme sitkeän tyrkyttämisen jälkeen palkanneet häntä, hilpeä kommentti oli: How clever you finska people think you are? Rahat loppu forever!

From Sevilla we continued to Algeciras and took the ferry to Tangier. Ramadan had just begun, so we learnt pretty fast that it changes everything, It's hard to find food in daytime and anyway you would feel bad eating or drinking in public. The timetables are different and it's very calm everywhere. Life really begins  after sunset.
In Tangier even the Medina was really quiet. The second day we found a nice little restauran and had our so far best moroccan meal.
So actually there was much less harassing on the streets  than we expected. One faux guide wanted us to hire him in the Kasbah and when we said no, his quite hilarious comment was:
How clever you finska people think you are? Rahat loppu ( out of money) forever!

-Kaisa


Uusi ja vanha kohtaavat Tangerissa 

Tangerin medinan portilla 

Olen varma että jokainen Marokon matkaaja ottaa vähintään yhden kuvan minttuteestään. 

Kameleontti 

Tangerin sininen matkailija

Medina ammottaa päivisin tyhjyyttään Ramadanin aikaan. 

Kasbah. 

Kauniita laattoja löytyy joka paikasta. 

Matkalainen "kuuluisan" kaupan edessä. 

 Medinan asuntoja.