Vinkkejä Siargaolle

Palaamme vielä sen verran saarelle, että tässä hieman omaan kokemukseemme perustuvia vinkkejä Siargaolle. Niitä ei netistä suomeksi paljoa löydy, joten ehkäpä näistä on apua jollekkin!

Saapuminen:
Siargaoon pääseen suoraan lentäen Cebun kautta CebuPacificilla. Toistaiseksi lentoja ei ole joka päivä, kuulemma ensi vuonna alkavat suorat lennot Manilasta. Siargaon kiitorata on lyhyt, joten lentoja perutaan silloin tällöin sään takia. Ei siis kannata hirveän tiukaksi vetää aikataulua pois lähdettäessä. Toinen vaihtoehto on lentää Surigaoon, joka sijaitsee Mindanaon saarella. sieltä tulee ainakin Fortune Angel- niminen laiva Dapaan. Matka kestää säästä riippuen 2,5-3,5 tuntia. Jos on vähänkin enemmän aaltoja, niin paikalliset saattavat alkaa rukoilemaan ja itkemään, sitä ei kannata pelästyä. Monet ovat uimataidottomia ja ehkä ensimmäistä kertaa matkalla toiselle saarelle.

Lentokentältä sekä Dapasta on molemmista noin puolen tunnin matka General Lunaan, jonka lähellä sijaitsee kuuluisin, Cloud 9, surffispotti ja näiden kahden ympäristössä tällä hetkellä suurin osa majoituksesta. Matkan voi tehdä pikkubussilla eli vanilla tai tricyclolla eli kolmipyöräisellä mopolla. Molempia on saatavilla aina laivan tai lentokoneen saapuessa. Myös majapaikka järkkää kyydin pyydettäessa ja hinta on sama eli 300 ps/hlö.

Saaren tunnelma on rauhallinen ja turvallinen. Sama, rauhallinen tunnelma, oli myös aalloilla. Paikallisten kanssa oli mukava jutella ja kysellä neuvoja. Paikalliset myös antoivat aaltoja eivätkä olleet niin tarkkoja vaikka joku aloittelija joskus droppaakin eteen.

Majoitus:
Vaihtoehtoja on luonnollisesti paljon, mutta näistä meillä kokemusta:
-Pesangan Surf Camp
Simppelit huoneet rivitalossa, joissa kiva ulkoterassi sohvalla ja riippumatolla. Huoneissa voi valita joko ilmastoinnin tai tuulettimen. Ilmastointihuoneissa on myös lämmin vesi (meidän kämpässämme tosin ilmastointi piti niin kovaa meteliä että sitä ei voinut pitää päällä, toisaalta tuuletin riitti ihan hyvin, eli jos kestät kylmää vettä niin kannattaa ottaa halvempi kämppä). Aamiainen tuodaan omalle terassille. Pesanganiin on juuri valmistunut myös asiakkaille tarkoitettu keittiö jossa voi itse kokata.
Kaikin puolin viihtyisä paikka josta 50m takapihan kautta kivalle rannalle.
Hinnat vaihtelevat sen mukaan kauanko on, onko ilmastointi ja sisältyykö aamiainen. Me taisimme maksaa 1200 ps/vrk aamiaisella ja ilmastoinnilla.

- La Luna
La Lunan omistavat samat Agudon veljekset kuin Pesanganin. Huoneet ovat hieman tasokkaampia kuin Pesanganissa. Niissä on puulattia ja lämmin vesi sekä ihan ok suihku. Huoneissa on myös terassi riippumatolla.
Lunassa maksoimme 1600/vrk aamiaisella.

Kannattaa tsekata myös Matanjak. Se on La Lunan vieressä ja saman veljessarjan pyörittämä, tarjoaa samantyylistä majoitusta, sijoittuu hinnassa Pesanganin ja Lunan väliin.

Halvimmillaan GL:ssä hostellimajoitusta saa hintaan 200 ps/yö, mutta laadusta emme osaa sanoa.

Ruoka:
-Lalays BBQ
Paras barbeque meidän mielestämme oli General Lunan keskustan rannassa Boulevardilla sijaitseva Lalays. Loistavaa lihaa ja kalaa ja halvalla. Paikka on tosi suosittu, joten kannattaa mennä kuuden maissa. Myöhemmin ruoka saattaa loppua kesken. Illallisen jälkeen voi siirtyä jatkamaan iltaa johonkin rannan monista karaoke-kojuista.

Myös muita grillipaikkoja on GL:n ja Cloud 9 välisen tien varressa. Niillä ei ole välttämättä nimeä, mutta jos näkee että grillaus on vauhdissa ja porukkaa syömässä, niin kannattaa mennä kokeilemaan. Possun kyljys ja kana ovat aina varmoja valintoja mutta myös suolta ja kivipiiraa on tarjolla.

-La Luna
La Lunassa on hyvä ja suhteellisen edullinen ruoka. Sekä paikallista että mm. burgereita ja pastoja. Kun  Lunan kokki Perou tekee kinilawta päivän erikoisuutena, kannattaa ehdottomasti pysähtyä.

-Aventino's pizza
Edullista ja ihan ok pizzaa nopeasti. Meidän otantamme mukaan ruuan saaminen mahdollista 15 minuutissa eli nopein suoritus koko saarella. Me kävimme enimmäkseen GL:n ja Cloud 9 välisessä paikassa, mutta toinen Aventino's löytyy myös GL:n keskustasta.

Surffi:
-Vuokraus:  Vuokrasimme lautoja monesta eri paikkasta, sillä vaihdoimme molemmat lautaa aika monta kertaa. Vuokraamot lisääntyvät kokoajan ja jos ei haluamaansa lautaa löydy ekasta paikasta niin kannattaa jatkaa etsimistä. Hippieltä Cloud 9:n läheltä vuokrattiin muutama lauta. Hinnat liikkuivat akselilla 250 ps -500 ps/ päivä. Pitkälle vuokra-ajalle saa hyvän diilin. Myös myynnissä on aika paljon shortteja.

-Opas/ opettaja: Varsinkin alkuun on hyvä olla joku, joka näyttää spotteja ja varsinkin auttaa ymmärtämään milloin kannattaa mennä mihinkin spotille. Tuulen, vuoroveden ja virtauksien yhdistelmää on ainakin tällaisen sunnuntaisurffarin suhteellisen vaikea ymmärtää. Me saimme Hippie's surfshopin kautta kontaktin Joeliin, ja päädyimme surffaamaan hänen kanssaan suurimman osan ajasta. Joel tuntee spotit ja onnistui ainakin meidät usein viemään myös suhteellisen ruuhkattomille spoteille, aika montaa kertaa olimme ihan keskenämme, joka on aika uskomatonta. Loistava kaveri ja voimme suositella! Hänet löytää siis Hippie'sin kautta tai kyselemällä ympäriinsä paikallisilta surffareilta.

La Lunaa, Matanjakia ja Pesangan Surf campia pyörittävät veljekset tarjoavat myös opastusta ja opetusta. Vaikka ei haluaisi opea, voi heidän joukkoonsa aina liittyä, jos asuu kyseisissä majapaikoissa. Mukavaa porukkaa, eikä tarvitse välttämättä maksaa kuin venemaksu. Hyvää on se, että joku päättää puolestasi mihin kannattaa mennä eikä tarvitse maksaa opesta jos ei sellaista tarvitse, mutta silti ei tarvitse mennä yksin. Joskus huonoa se, että porukka saattaa olla aika iso.

Spotit:
Nämä ovat siis meidän maallikkokokemuksiamme spoteista. Joku pro on varmasti ihan eri mieltä…Spoteista löytyy kohtalaisen vähän tietoa netistä, lukuunottamatta Cloud 9:a. Cloud 9:n rannassa päivystää sekalainen joukko tyyppejä jotka tarjoutuvat oppaiksi. Meillä ei ole omaa kokemusta mutta kuulemma ei voi olla varma minkälainen "opas" osuu kohdalle. Parasta on kysyä opasta jostain vuokraamosta.

-Cloud 9: Tästä Siargao on surffimaailmassa kuuluisa. Toistaiseksi ei vielä meidän heiniä. Ehkä pienellä kelillä olisi voinut mennä koittamaan, mutta matala riutta ei oikein houkutellut. Maailman luokan aalto.

-Quicksilver: Edellisen vieressä oleva samantyylinen nopea aalto, mutta hieman helpompi. Usein jengi selittää että on surffannut Cloud 9:llä, mutta ovatkin olleet täällä. Hyvällä kelillä varmasti kiva, me olimme ehkä liikaa laskuveden aikaan aluksi. Pääsee melomaan suoraan laiturilta.

-Stimpy's: Usein mereltä tulevalta (jostakin tietystä suunnasta puhaltavalta..) tuulelta suojassa. Pitkä, usein hidas vasuri. U-pe-at maisemat. Leen suosikki ja miksei Kaisankin. Pääsy veneellä Cloud 9:stä.
Itse pidin kovasti siitä että aallolla oli oikeasti aikaa olla ja nauttia.

-Rock Island: Stimpyn viereinen spotti. Paikka on hieman ennen Stimpyä olevan saaren edustalla. Paikka tarjoaa välillä isoa aaltoa. Lee surffasi siellä toistaiseksi isoimman aaltonsa. Ongelmana on se että riutta madaltuu nopeasti joten jos ei saa aaltoa vaan joutuu valkopyykkiin niin luultavasti löytää itsensä lantion syvyisestä vedestä, terävien korallien seasta. Toimi parhaiten laskuveden aikaan. Usein ruuhkainen.

-Dako: Kiva leppoisa aalto Dako-saaren edessä. Hyvällä kelillä aika pitkä right. Keskivertosurffarin  suosikki, eikä ihme. Voi olla ruuhkainen. Pääsy veneellä Boulevardilta.

- kerran olimme myös Dako- saaren päädyssä ns. secret spotilla, joka kuulemma yleensä on tosi iso, mutta swellin ollessa pienimmillään toimi hyvin. Ja jälleen kerran olimme siellä nelistään...

Pansukian: Yksi parhaita surffikertoja meillä oli Pansukianilla. Ei muita surffareita ja  meille hyvän kokoinen, pitkä, lasinen aalto. Vaatii oikeat olosuhteet toimiakseen, muuten voi olla ihan flat tai sitten tosi iso. Jostain syystä koulut eivät siellä tunnu käyvän, johtuukohan vähän pidemmästä venematkasta? Pääsy veneellä Boulevardilta.

- Pesangan: meille jäi hieman epäselväksi näiden hautausmaan edessä olevalla riutalla sijaitsevien spottien erot. Toimii ilmeisesti paremmin laskuveden aikaan, me olimme kerran nousuvedellä ja ainakin Kaisalle oli hyvä spotti totutella isompiin aaltoihin silloin, koska aallot olivat hitaita, eivätkä kovin voimakkaita, vaika kokoa olikin.

Salvasion: Puolen tunnin mopomatkan päässä GL:stä on pieni Salvasionin kylä. Spotille kannattaa lähteä jo ajomatkan takia. Suojaisen sijaintinsa vuoksi toimii usein silloin kun moni muu spotti on sekaisin tuulen takia. Salvasionista mennään ihan lyhyt matka veneellä spotille.

Hawaian Jack: Nopea, kohtalaisen vaikea aalto, Matanjakin ja La Lunan edessä. Venematka on melko lyhyt. Kävin pari kertaa mutta aalto ei erityisesti, ainakaan niillä kerroilla, ollut parhaimmillaan. Joku toinen, toiseen aikaan on varmasti kanssani eri mieltä.

Guian: Spotti GL:stä etelään joka toimii hankalissa tuuliolosuhteissa ( älkää kysykö millaisissa) kun muut eivät. Useita aaltoja, sekä leftiä että rightia. Aallot ovat lähellä rantaa vaikka kyseessä onkin riutta ja helposti joutuu rannan kivikkoon, jos aalto ei mene nappiin. Usein paljon paikallisia pikkupoikia, koska perille pääsee mopolla. Kaisan inhokkispotti, ei mene muutakuin äärimmäisessä hädässä. Käytännössä jokainen aalto loppuu siihen että jalat kolisee teräviin kiviin.


Muuta:
Jooga:
Hippie's surf shop in omistaja, luonnollisesti nimeltään Hippie, pitää joogatunteja Cloud 9 edessä olevalla laiturilla pari kertaa viikossa. Ajat kannattaa tarkastaa kaupasta. Todella makea paikka joogata ja kivaa perusjoogaa. Joskus Hathaa ja joskus Vinyasa- tyylistä. Tunnit sopivat sekä aloittelevalle joogille ( kuten meidän pojat Lee ja Timo) ja myös enemmän harrastaneelle.

Jungle disco:
Siargaolle ei varsinaisesti kannata lähteä bilettämään, mutta jos siellä on kannattaa käväistä Jungle discossa joka nimensä mukaisesti on disco viidakossa.

-Kaisa

Cloud 9 ja Hipin jooga
Cloud 9 and Hippies yoga

Aurinko nousee viiden jälkeen
Sun is rising after 5 am

Välipalaa surffin jälkeen: cassavaa kookoskastikkeessa
Snack after surf, cassava with coconutsauce

Salvasionin aalto veneestä
Wave in Salvasion from the boat

Leellä on ongelma, Salvasionin kylä taustalla
Lee with village of Salvasion in the background.

Tällä kertaa suurin osa kuvista räpsitty Iphonella, joten laatu vähän niin ja näin...

Yksinäinen yritys löytää Balista jotain hyvää

Kaisa lähti töihin pariksi viikoksi töihin Eurooppaan ja itse jäin Balille. Äkkiseltään voisi kuulostaa hauskalta mutta itselleni on ollut kova työ löytää Balista mitään hyvää. Varmasti siellä on kaunista ja hienoa mutta minä en onnistunut sitä löytämään.

Itseni oli tarkoitus Balin pääkaupungissa, Denpasarissa, pidentää Indonesian viisumia 30 päivällä. Mutta sen pidentäminen ei onnistunut ilman lentolippua jolla lennän maasta pois. No, jos se kerta vaaditaan niin samalla vaivalla lennän oikeasti jonnekkin. Ja sieltä palatessani minulla on taas uusi 30-päivän viisumi käytössä. Varasin itselleni lennon Malesiaan, Kuala Lumpuriin. Mutta ennen lentoa minulla oli viisumia vielä viikko jäljellä joten päätin käyttää sen tehokkaasti kiertämällä skootterilla saarta. Isomman rinkan jätin säilytykseen ja pakkasin mukaani pienemmän repun. Tiesin etukäteen että vaikka ajomatka olisi kilometreissä lyhyt niin aikaa saattaa silti kulua useita tunteja johtuen liikenteestä ja eksymisistä.

Liikenne on suoraan sanottuna järjettömän vaarallinen ja todella pelottava. Kukaan ei noudata mitään sääntöjä joita minä ymmärtäisin. Esimerkiksi kaupungissa punainen liikennevalo on vain punainen valo ilman mitään merkitystä. Jos itse jäät skootterin kanssa odottamaan valojen vaihtumista vihreäksi saattaa vierestäsi hetkessä pyyhkäistä iso kanojen kuljetusrekka ja 200 skootteria. Ja kun on päässyt kaupungista lopulta ulos on maantiellä haasteena rekat ja bussit jotka noudattavat isomman oikeutta. Vaikka vastaan tulisi mopoja ja autoja niin rekka voi lähteä ohittamaan muita koska pienemmät väistävät. Ja jos rekka ohittaa hitaasti toista rekkaa niin siitä huolimatta mopoilijat voivat ajaa rekkojen välistä. Reilun 70km matkaan minulla meni aikaa 3,5h.

Kävin ensin lounaalla Medevi nimisessä paikassa jossa piti olla kivaa aaltoa tarjolla. Sillä kertaa siellä ei ollut mitään joten jatkoin matkaani Balian Beachin suuntaan. Halusin tai en niin sinne oli kuitenkin jäätävä yöksi koska pimeällä en ajatellut ajaa metriäkään. Paikka osoittautui länkkärien valtaamaksi pikkukyläksi joka tarjosi loistavia aaltoja. Paikka itsessään ei ollut kovinkaan viehättävä mutta aikaisin aamulla kun oli tuuletonta tarjolla oli isoja, hitaita aaltoja joita oli kiva napsia long boardilla. Jos vai löysi tilaa. Porukkaa aalloilla oli todella paljon.

Palasin muutaman päivän jälkeen takaisin Denpasarin tuntumaan. Tällä kertaa Seminyakiin. Aikaisemmin olin myös yöpynyt Legianiassa. Huomasin että minulla ei taida olla yhtään kuvaa kummastakaan paikasta. Siellä ei ole mitään mitä kannattaisi kuvata. Paitsi jos sattuu tekemään dokumenttia humalaisista australialaisista jotka ostavat väärennettyjä t-paitoja. Kanariansaaret pahimmillaan ovat paljon parempi vaihtoehto kuin Bali.

Indonesialaisten kanssa toimeen tuleminen on helppoa, ihmiset ovat pääsääntöisesti mukavia ja avuliaita. Mutta siinä on myös käänteinen puolensa. Koska ihmiset haluavat auttaa he eivät sano että eivät tiedä vaan kutsuvat jonkun muun paikalle. Olen huomannut että jokainen lisäkysymys tuottaa yhden ihmisen lisää paikalle.

Tyypillinen tilanne hotellissa:

Minä: Hello, where is old town?
Vastaanoton työntekijä 1: It is not par. Only paipkilometers prom here. (He ääntävät f ja v-kirjaimen p-kirjaimena)
Minä: Great. Which way I should go?
Vastaanoton työntekijä 1 kutsuu toisen henkilön paikalle.
Vastaanoton työntekijä 2: It is not par. Easy to go there. Pery nice place.
Minä: Yes. Nice to know. But how do I get there?
Alamme kolmistaan tutkia karttaa. Aikaisempi kaksikko tulee siihen tulokseen että on parempi kutsua joku auttamaan kartan kanssa.
Vastaanoton työntekijä 3: Yes? What is problem?
Minä: I´d like to go the old town? How do I get there?
Vastaanoton työntekijä 3: It is not par. Pery nice place. Lot of dipperent places to see.
Minä: Yes, they have told me that. But how do I get there?
Vastaanoton työntekijä 3: It is better to order a taxi.
Minä: No thanks, I rather walk.
Vastaanoton työntekijä 3: But sir, taxi takes you sapely there. Let me order taxi.
Minä: All right, let´s order taxi.
Paikalle kutsutaan Vastaanoton työntekijä 4 joka vastaa taxien tilaamisesta.
Vastaanoton työntekijä 4: Yes? How can I help you?
Minä: I´d like to old town.
Vastaanoton työntekijä 4: It is nice place. It is not par.
Lopulta päädyt taksiin joka tilattu. Taksin kuljettaja kysyy minne haluat mennä. Kerron että haluaisin mennä vanhaan kaupunkiin.
Taksinkuljettaja: Kumpaan vanhaan kaupunkiin? Meillä on niitä kaksi.
Minä: No, siihen joka ei ole kaukana.
Taksinkuljettaja: Kumpikaan ei ole kaukana.
Näytän kartasta että tästä paikasta on ollut kyse. Taksinkuljettaja päätyy keskustelemaan vastaanoton henkilökunnan kanssa siitä että mistä vanhasta kaupungista on ollut kyse. Lopulta taksin ympärillä häärää koko vastaanoton henkilökunta, taksinkuljettaja, yksi vartijoista ja myös jollain satunnaiselle henkilöllä on jotain sanottavaa asiaan.

Kaikki tämä hoidetaan hymyssä suin. Pahinta mitä voi tehdä on se että olisin kysynyt taksinkuljettajan mielipidettä siitä kumpaan vanhaan kaupunkiin minun kannattaisi mennä. Tuntuu siltä että oman mielipiteen esittäminen on erittäin epämiellyttävää ja vaivaannuttavaa. Mielipiteen kysyminen saa yleensä aikaiseksi lähinnä hermostunutta naurua.

-Lee-

It was quite hard to find anything nice to say about Denpasar, Legian and Seminyak. I took trip to Medevi and Balian beach. In this time Medevi didn´t have any waves so I went to Balian Beach. It is small village full of australians. Place had nice waves on the morning when there was no wind. They were quite big, slow and very easy to catch with long board. Problem was that there was too much people. It was very crowded and it was very, very difficult to get wave. And people were quite aggressive there. Wonderful waves but people suck.

Riisipelto
Ricefield

Juuri kuoriutuneita rapuja
Babycrabs

Balian beach

Balian beach

Balian beach

Unelias pikkukylä Batu Karas

Batu Karas on pieni kylä joka opettelee olemaan matkailukohde. Tällä hetkellä se ei ole muuta kuin pieniä taloja, pari hotellia, muutamia pieniä ravintoloita ja helppo aalto joka kääntyy aina oikealle. Jos tavallisesti aallolle joutuu melomaan vaahtojen ja tyrskyjen läpi niin Batu Karasissa kävellään aallolle. Aallot tulevat rantaan nähden noin 90 asteen kulmassa joten niille pääsee kävelemällä lauta kainalossa rannan toiseen päähän ja yksinkertaisesti kävelemällä matalaa hiekkapohjaa pitkin siihen kohtaan jossa aalto murtuu. Omasta mielestäni oikein mukavaa ja helppoa surffausta isolla long boardilla. Sain napattua muutamaan kertaan aallon joka vei pitkään eteenpäin, sanan mukaisesti rannan toiseen päähän. Aaltojen vauhti oli rauhallinen joten niillä ehti rauhassa kurvailemaan eikä tarvinnut säheltää ja hosua kuten muissa paikoissa. Paikan ainoa ongelma on oikeastaan se että aalto on aika kapea ja illalla siellä saattaa olla aika ruuhkaista. 

Itse pidän kovasti paikan rennon laiskasta tunnelmasta. Kaikki asiat kestävät pitkään, mutta tulevat kuitenkin lopulta hoidetuksi. Kun kysyt jotain, siihen vastaa ainakin kaksi ihmistä. Kun tarkennat kysymystäsi haetaan paikalle kaksi ihmistä lisää selvittämään asiaa. Mutta minne täällä olisi kiire? Keskustan kävelee päästä päähän, jos on erittäin hidas kävelijä, alle kolmessa minuutissa. Oma hotellimme oli ”laitakaupungilla” keskustan ulkopuolella parin minuutin skootterimatkan päässä. Hotelli on erittäin edullinen tasoonsa nähden. Hotellissa oli hieno uima-allas, hiljainen kaunis sisäpiha ja muutenkin kokonaisuus on rakennettu tyylikkäästi. Ensimmäisenä iltana olimme paikan ainoat asukkaat. Harvoin on tilannetta että käytössäsi on reilusti henkilökuntaa ja oma uima-allas  22 euron hintaan.

Vaikka olemme kertoneet aikaisemmin (Ushuaia osa 2) että italialaisessa ravintolassa ei kannata syödä muualla kuin Italiassa, niin emme itse noudattaneet ohjetta. Koska paistettu riisi ja nuudelit alkoivat pikkuhiljaa tökkimään, päätimme eräänä iltana mennä syömään Java Cove- hotelliin, joka on kylän hienoin australialaisomisteinen boutique- hotelli. Lonely Planet kehui sitä ja  jostakin muualta kuulimme, että paikka oli valittu jopa yhdeksi Indojen parhaimmista hotelleista. Ajatuksena oli hemmotella itseämme syömällä pitkän tauon jälkeen eurooppalaista ruokaa ja juoda lasilliset viiniä. Viiniä ei saanut laseittain vaan tarjolla oli kokonainen pullo. Pullolla oli hintaa saman verran, kuin koko viikon ruokailulla yhteensä, joten viinipullo jäi tällä kertaa tilaamatta. Ruuaksi tilasin itselleni pizzan joka osoittautui uunissa lämmitetyksi pakastepizzaksi jonka päälle oli nakattu muutama tuore tomaatti. Pizza oli onnistuttu kaiken lisäksi polttamaan pohjasta. Kaisa sai itselleen uuniperunoita jonka seurana oli tölkkiguacamolea. En muuten valittaisi ruuasta, varsinkaan italialaisesta tai meksikolaisesta ruuasta Aasiassa, mutta ravintolan hintataso oli sen verran korkea, että pakastepizzan hinnalla olisimme syöneet viereisessä pikku kuppilassa tuoreista merenelävistä valmistettua ruokaa 4-5 kertaa.

-Lee-

We made a trip to Batu Karas. It's a small, sleepy village in the middle of jungle/nowhere. There is a small beach, main road with some restaurants and that's it. Waves were nice, small and long. They were very easy to catch. I made my longest run there! It was also fun to watch really good longboarders doing their tricks on the waves. 
We found real bargain hotel there. It was almost empty and felt like we had a private hotel, just for us. One evening we went out to have some western food because we have had too much rice and noodles :-) That was terrible mistake. Food was just awful and expensive. After "eating" some western food we went back to local restaurant to have a proper food.

Edullinen ja tyhjä hotelli, 22 eur / vrk
Cheap hotel just for us, 22 eur /day

Auringonnousu Batu Karasissa
Sunrise in Batu Karas 

Keskustori
Main square

Heti aamun sarastaessa mennään aalloille
Surfing on sunrise

Hengenpelastajien työpiste
Lifeguards office

Rannan ravintoloita
One of restaurants at the beach

Valvontatorni(?)
Tower in the sea

Kulkuneuvo
Local moped

Surffilautoja
Surfboards

Joen ylitys
Going over the river 

Mitäs me jyrsijät?
We look like just like a beaver and squirrel 

Surffausta Batu Karasissa
Surfing at Batu Karas

Kaisan tyylinäyte!
This is how it should go!

Kamelinkakkaa ja surffausta

Essaouiran on tarkoitus olla toinen paikka, Bonairen jälkeen, jossa me purjalautailemme. Purjelautailu on valtavan hauskaa ja hienoa hommaa mutta valitettavan kallista. Kahden hengen parin viikon välinevuokraus maksaa helposti tonnin. Valitettavasti matkabudjetti ei salli moista törsäystä. Lainelautailu, jota olemme pääasiassa tehneet, on paljon edullisempi laji harrastaa.

Essouirasta löytyy muutamia kouluja jotka kaikki ovat sijoittuneet samalle rannalle. Päädyimme vuokraamaan kamat Club Mistralista. Club Mistralista löytyy mukava valikoima purjeita ja erilaisia lautoja. Sen lisäksi henkilökunta vaikuttaa mukavalta. Viime viikon maanantai oli ensimmäinen päivä kun lähdimme vesille. Rannalla puhalsi reipas tuuli, 12-16m/s ja sen lisäksi piti päästä isohkosta ranta-aallokosta läpi ennen kuin pääsee kunnolla liikkeelle. Mistralissa on käytössä hassu numerojärjestelmä- saat henkilökohtaisen numeron joka vastaa tiettyä sinulle nimettyä lautaa. Teoriassa ihan hyvä systeemi, käytännössä ei. Kun ilmoittaudut tiskillä että olisit lähdössä vesille alkaa ihmeellinen kaaos. Joku kysyy numeroasi, sitten todetaan keskustelun ohessa että ota pienempi lauta tuohon keliin, laudan koko ja malli kirjoitetaan lapulle joka ojennetaan jollekkin. Seuraavaksi sinua pyydetään siirtymään ulos odottamaan kun lauta ja purje haetaan varastosta. Hetken kuluttua ilmestyy lauta josta kysytään tuliko tämä sinulle? - ”Kyllä, silta se näyttää mistä oli puhe.” Sitten kaveri katoaa jonnekkin. Toinen kaveri nappaa laudan ja kuskaa sen jollekkin toiselle. Aikaisempi kaveri tulee paikalle ihmettelemään missä se lauta nyt on ja lähtee hakemaan toista. Se lauta jota ajattelit käyttäväsi ovatkin loppu joten saat toisen. Sillä välin kolmas kaveri alkaa rikaamaan purjettasi. Sitten purjeen rikaaja tulee ihmettelemään, että mikäs tämä lauta on, kun se on eri kuin hänen lapussaan. Lopputuloksena on se että lähdet ulos eri laudalla ja purjeella kuin alunperin oli puhe. Ei sillä niin väliä  mutta koko järjestelmä vaikuttaa erittäin sekavalta enkä ole ymmärtänyt mitä hyötyä siitä on.

Seuraavaksi alkaa kamojen raahaaminen jota on yllättävän paljon ottaen huomioon että olemme meren ääressä, Club Mistralilta on veteen on reilusti matkaa. Sen verran laudat ja purje yhdistelmä kuitenkin painaa, että niitä ei mielellään kanna yhtä aikaa. Ensin kannetaan purje rantaan ja sitten palataan takaisin koululle hakemaan lautaa. Mistralilla työskentelevät pojat ovat avuliaita ja kantavat kamoja kun ehtivät. Kamojen kantamista haittaa myös se että rannalla on paljon kamelivuokraajia. Eilen aamulla Mistralin edessä oli 37 kamelia + kymmenkunta hevosta + x määrä mönkijöitä. Tästä johtuen koulun edusta ja ranta on täynnä kamelin ja hevosen kakkaa. Käytännössä koko koulun ja rannan välinen alue on oikeasti täynnä tuhansia pääsiäismunan kokoisia kamelinkakkapalleroita. 

Lopulta kaiken turaamisen jälkeen pääsimme vesille. Valitettavasti meri oli kunnon perunapeltoa eikä siellä päässyt paljoakaan nauttimaan. Iltapäivällä tuuli nousi omaan taitotasooni (15m/s ->) nähden liian koviin lukemiin ja jäimme iltapäiväksi rannalle. Tiistaina keli oli edellistä päivää kovempi ja röykkyisempi joten ihmettelimme hiekkamyrskyä ja katselimme taitavempien kavereiden menoa.

Essaouiran eduksi on sanottava se että vaikka täällä olisi tuuletonta niin täällä on paljon muita harrastusmahdollisuuksia, esimerkiksi supia tai lainelautailua on mahdollisuus harrastaa jos ei satu tuulemaan. Hyvä näin koska loppu viikko on ollut täysin tuuletonta. Mutta se ei ole haitannut koska koko reissun, ainakin toistaiseksi, parhaat aallot ovat löytyneet täältä. Jopa hieman toivon että ei edes nousisi tuulta koska aallot ovat olleet sen verran hienoja! Ensin matkustat purjelautailemaan, vuokraat kamat viikoksi ja kuitenkin huomaat lainelautailevasi huikean hyvissä aalloissa. Ironista? 

Vuokra-aikamme loppui eilen sunnuntaina. Purjelautailemaan pääsimme maanantaina aamupäivästä ja Kaisa kävi eilen leikkimässä pienessä tuulessa. Eli 2,5 päivän vuokrauksen hinnaksi tuli vakuutuksineen n 500eur. Mitä opimme tästä? Ei todellakaan kannata varata kamoja etukäteen. Kannattaa katsoa tulevan viikon tuuliennuste paikanpäällä ja tehdä vasta siellä päätös siitä kuinka pitkäksi aikaa ottaa kamat. Tähän asti kaikissa vuokraamoissa joissa olemme käyneet käytännössä lautoja ja purjeita on riittänyt kaikille.

Tänään aamulla kun kävimme vuokraamossa oli keli mukavasti nousemassa ja vuokra-aikamme ohi. Paikan omistaja kuintenkin sääli huono-onnisia ja antoi ilmaiseksi vielä yhden lisäpäivän. Tuulta oli mukavasti,  ja olin ulkona 5.3m2 purjeella aamupäivästä ja iltapäivällä 4.5 m2 oli hieman liian iso. Mutta meri oli taas yhtä perhanan perunapeltoa. Kysäisin vuokraamon esimieheltä että onko täällä usein tälläistä choppia? Hän vastasi: This is as good as it gets. This is like this.

Lähtisinkö uudestaan tänne tähän aikaan vuodesta purjelautailemaan? En. Ei minua harmita tuulettomuus vaan tuo perunapelto jossa saa ryskiä menemään. Sen sijaan voisin lähteä tänne lainelautailemaan.

-Lee-

Itselleni kelit ovat olleet selkeästi liian kovia, jotta olisin päässyt purjelautailusta nauttimaan. Aallokko on sen verran isoa, että homma tuntuu enemmän selviytymiseltä. Välillä on kamat lentäneet aallon mukana sen verran kauas että olen kaivannut karkuremmiä purjelautaankin. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni siinä, että olen kuitenkin ollut ulkona kovimmassa kelissä ikinä, ja päässyt yli isoista aalloista. Ilman vesilähtöä täällä purjelautailusta ei tule mitään, jota sitä olenkin nyt treenaillut. Huomasin kuitenkin että Bonairen plaanailut auttoivat siinä, että kun tuona yhtenä rajakelipäivänä olin ulkona, plaanailin sen vähän mitä muutkin.

Muut purjelautailijat täällä tuntuvatkin olevan täällä todella taitavia, se kertonee jotakin paikan vaikeustasosta ainakin tähän aikaan vuodesta. Itsestäni tuntuu kuin päivän jälkeen olisin paininut itsensä Poseidonin kanssa ja kesyttänyt villihevosia.

Lainelautapäivät sen sijaan ovat olleet aivan huippuja. Helppoa, selkeätä, sopivan kokoista aaltoa. Lämmin ilma ja vesi, eikä muita surffareita juuri nimeksikään.

-Kaisa

We haven’t been that lucky with our windsurfing days. From seven days there was one too windy, three with no wind at all and one with some wind. Essaouira is not an easy spot as it gets quite choppy and the waves near to the beach are quite big, at least for what we are used to. 

We rented our equipment from Club Mistral. They are really helpful and fair and the great thing is that when there is no wind, you can use surfboards, SUP and canoes. So we surfed very nice waves for 3 days and were actually really happy about it.

Lots os camels on the beach…

Leellä on lainassa Mauri Pekkarisen tukka.

Kaikki eivät jaksa kulkea koulun ja rannan väliä, vain vahvat kestävät.

Se taitavampi.

Kuvassa olevat pienet mustat pallot ovat kamelinkakkaa

jota rannalta löytyy todella paljon.

Lähdön tunnelmaa ja vinkkejä surffilomalle Penicheen

Kohta on aika lähteä eteenpäin ja jättää Peniche taakse. Se tuntuu samaan aikaan jännittävältä ja kurjalta. Kutkuttavaa lähteä eteenpäin uusiin seikkailuihin, mutta toisaalta kurjaa jättää taakse tukikohta ja jo kodiksi muodostunut ympäristö. Tänään pestään märkkäreitä ja juodaan ylijäänyttä piscoa pois, huomenna mennään vielä jännittämään Portugalin peliä Bar do Quebradoon. Meri on päättänyt olla nämä viimeiset päivät täysin tyyni, toisaalta, laudatkin on jo myyty pois hyvään hintaan.

Tässä kuitenkin meidän kokemuksiemme mukaan muutamia loistojuttuja Penichestä:

Majoitus: kämppämme oli loistava. Valoisa, tilava, edullinen, lähellä rantaa, kunnon keittiö, grilli parvekkeella, pesukone, lähellä keskustaa ja kaiken lisäksi on omistajakin todella avulias ja hauska heppu! Kun aaltoja on Praia Norten puolella, rannalle voi kävellä helposti märkkärissä lauta kainalossa.
Monet majoittuvat Balealin päässä, mutta ainakin näin pitkään oleskellessa Penichen puoli tuntui mukavammalta, oikealta pikkukaupungilta. Supermarketti on lähellä ja periaatteessa pärjää ilman autoa.
Biitsiä pitkin kestää kävellä Balealiin noin 40 minuuttia.
Meillä on fillarit, jotka toimivat hyvin ja niilä pystyi hurauttamaan myös Molhe Lesten ja Supertubosin puolelle, silloin kun oli tarvis.
Miguelilla on kolme asuntoa samassa talossa, mutta ylin kerros on paras!
Kämppä löytyy osoitteesta: http://www.rentalia.com/33583

Surffikamakauppa: ADN Surfshop Praia do Balealin ja Ferrelin välissä. Ostimme sieltä uudet laudat ja sinne ne myös myimme takaisin. Hyvää palvelua ja reilua kaupankäyntiä. Ja plussaa myös siitä että omistaja on kotoisin lempikylästäni Pohjois-Portugalin takahikiältä Sendimistä ja tykkää aaseista.

Surffikoulu: Alex Surfschool Balealin rannalla. Hyvät opettajat ja pieni koulu jolla pienet ryhmät. Itse en oikein näe pointtia isoissa ryhmätunneissa, paitsi ihan aloittelijana tai jo todella osaavana. Otin kaksi tuntia, eka tunti oli yksityistunti ja auttoi todella paljon eteenpäin blokista, joka oli vaivannut siitä asti kun saavuimme Penicheen. Toisella kertaa olin "ryhmätunnilla" jossa meitä oli kaksi oppilasta. Menimme Almagreiran isolle autiolle rannalle, kun Balealin aallot olivat surkeat ja saimme surffata ihan keskenämme ja suht' hyviä aaltoja, vaikka muualla Penichessä keli on huono. Erityisplussa siitä että tunnit sovittiin aina sillä ehdolla että keliä oikeasti on.
www.alexsurfschool.com

Surffilaudan korjaus: João, Ferrelin kirkon takaa Almagreiran biitsiä kohti. Sattuneesta syystä tuli hyvin tutuksi. Kaikki Penichessa suosittelevat, joten kysy surffikouluilta. Saa laudan myös seuraavaksi päiväksi jos pyytää kauniisti.


Ilha da Berlenga: saari Penichen rannikolla, laivasta riippuen 35 minuutin -tunnin matkan päässä. Se kuuluu Unescon biosfäärialueisiin ja on maisemiltaan hätkähdyttävä paikka. Lokkien ja muiden merilintujen asuttaman saaren vedet ovat kristallinkirkkaita ja vihertäviä ja asutusta siellä on muutaman betonimökin verran. Saarella on myös Sao Joãon linnoitus ja upeita luolia.
Luonnollisesti paikka on omiaan snorklaukselle ja sukellukselle.
Laivat kulkevat toukokuusta lähtien ja matka maksaa noin 20 euroa edestakaisin. Reissu on ehdottomasti sen arvoinen! Seuraavalla kerralla vuokraamme merikajakit ja menemme teltalla yöksi. Aika sikahieno leirintäalueen paikka ja varmasti maaginen tunnelma sen jälkeen kun päiväretkeilijät ovat lähteneet pois,

Ruokaa: Kovin paljoa emme ulkoa syöneet, sattuneestä syystä. Intermarche- marketista sai hyvin mereneläviä ja lihaa. Kaksi ruokapaikkaa kuitenkin pitää mainita.

Ensimmäinen on Mirandum Marisqueira ( R. Heroes Ultramar 23), loistava pikkuravintola, josta saa kaikkea mahdollista meressä elävää. Tuoreus on taattu, samaan aikaan kun olet syömässä, paikalliset kalastajat raahaavat ämpärissä simpukoita takaovesta sisään. Söimme valtavan vadillisen rapuja, simpukoita ja kalaa ja joimme pullon viiniä, lasku oli 70 euroa. Siitä olisi syönyt kolme henkeä.


Toinen on lähellä kämppäämme sijaitseva Inter Churrasco ( Avenida 25 de Abril, 50). Kotiruokaa ja grillattua kanaa take awayna tai paikan päällä ja halvalla. Tosin sillä kertaa ei tullut niin halvaksi kun Lee osti epähuomiossa meille kahdelle kanaa kahdellakympillä ja sitä oli kolme laatikollista...

ja kiva baari lähellä kämppää, rannassa: Bar do Quebrado, joka siis on nimensä mukaisesti Praia do Quebradolla.

Aalto-olosuhteita tutkittiin päivittäin lähinnä Magicseaweedistä, mutta parhaiten se selvisivät katsomalla. Penichesurfguide.comia jossa on (välillä) toimivat webcamit rannoille.

Plussat ja miinukset:

Plussaa:
+ Helppo tulla, Lissabon lähellä. Bussimatka kestää 1,5-2 tuntia ja maksaa 9,00. Bussifirma on nimeltään Rede Espresso ja lähtee Sete Rioksen bussiasemalta joka on siis sama kuin metroasema Jardin Zoologico.
+ Melkoisen aaltovarma, vaikka meillä nämä viimeiset päivät ovatkin jotain muuta. Niemen molemmilla puolilla on pitkät biitsit ja yleensä jommalle kummalle puolelle tulee aaltoa,
+ Kohtuulliset hinnat, varsinkin sesongin ulkopuolella.
+ Varsinkin Penichen puolella ei yhtään turistipaikka-fiilis. Pieni kaupunki jossa eletään pikkukaupunkielämää, ihmiset mukavia, rento meininki.
+ Paljon surffikouluja ja vuokraamoja.
+ Rannat oikeasti tosi hienot
+ Lähellä paljon kivoja paikkoja, jos on auto. Nazaré, Obidos, Aveiro eikä Coimbraan tai Douron viinialueellekaan ole pitkä matka.

Miinukset:
-Ainakin tänä vuonna huhtikuussa ja toukokuun alkupuoliskolla ilma usein kylmä ja sumuinen.
-Merivesi aluksi aivan järkkykylmää. Vähintään 4/3 märkkäri tarvittiin ja siltikin kädet ja jalat kohmeessa. Itselläni ainakin se vaikutti myös surffiin. Wipe outit ei tunnu kivalta jääkylmässä vedessä.
Molhen ja Supertubosin puolella vieläkin kylmempää.

So we are leaving Peniche on Monday. It feels exciting as there are more adventures ahead but also kind of sad and disturbing as we enjoyed our time here a lot

and it's hard to leave our nice flat that feels almost like home after all these vagabond months.

So we decided to give a couple of tips for a surf holiday in Peniche. Feel free to ask.

Accommodation: We loved our flat, check: http://www.rentalia.com/33583, talk with Miguel.
Surfshop: ADN surfshop between Baleal and Ferrel
Surf school: Alex surfschool in Baleal: www.alexsurfschool.com
Board repair: look for João, road behind Ferrel church, towards Almagreira beach. Ask anybody.
Must see: Ilha da Berlenga. A stunning place. Go there.
Food: Lots of seafood in Mirandum Marisqueira. 
Inter Churrasco: Cheap and good take away. Also roasted chicken.
Nice bar for beers: Bar do Quebrado, on Praia do Quebrado.

-Kaisa

Going to Ilha da Berlenga

Lee in action

Penicheä mereltä päin
Peniche from the sea

Incredible Ilha da Berlenga

Pientä haikkaamista

Silta linnalle
Bridge to the castle

Forte S. Joao