Sevillasta lähdimme ensin bussilla Algecirasiin ja sieltä lautalla kohti uutta maanosaa. Lievästi Marokkolainen meininki alkoi jo Algecirasin satamassa, jossa oli monta eri lipputoimistoa, ja sitkeät kaupittelijat kulkivat perässä yrittäen myydä lippuja kuka mihinkin laivaan. Lauttoja menee yli tiiviiseen tahtiin ja me marssimme suoraan satamaan ostamaan liput. Ramadan, islaminuskoisten paastokuukausi alkoi samoihin aikoihin, joten söimme vielä varastoon ennen laivaan astumista. Laivamatka on lyhyt, etäisyys Euroopan ja Afrikan välillä on todella pieni, sitä harvoin tulee ajatelleeksi. Gibraltarin salmen toisella puolella alkaa kuitenkin toisenlainen maailma.
Laivalla oli meidän lisäksemme lähinnä Marokkolaisia perheitä. Kun saavuimme Tangerin uuteen Tanger Med -satamaan, meidät valtasi hämmennys. Vastassa oli täysin autio, valtava uusi satamarakennus. Missä olivat kaikki ne sadat hihasta nyppijät ja kaupustelijat? Ilmeisesti tyhjyys oli uuden sataman kaukaisen sijainnin ja Ramadanin yhteisvaikutusta. Seisoimme sitten yhdessä kolmen Etelä-Korealaisen opiskelijan ja unkarilaisen äiti-tytär kombon kanssa ihmettelemässä että millähän bussilla täältä pääsee Tangeriin. Taksikuskin mukaan tietysti seuraava bussi meni vasta tunnin päästä, mutta jääräpäisesti odotimme pysäkillä ja tulihan se bussi sieltä ja jostain se pamahti myös aivan täyteen porukkaa.
Tangeriin päästiin alle tunnissa ja saavuttaessa bussi pyähtyi jonnekkin keskeneräisten kerrostalojen keskelle, joten ei oikein ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa taksi hotelliin. Meille jäi vahvasti sellainen tunne että olimme jo valmiiksi lähellä hotellia ja taksi pyöritti meitä ympäri siinä lähistöllä, mutta mehän olimmekin täydellisiä huijattavia: juuri tulleet maahan ja hirveä hinku päästä hotelliin. Pakko myöntää että heti alusta asti tuli hieman sellainen olo, että ulkomaalaista pidetään tyhmänä, tyhjiin pumpattavana hyödykkeenä.
Opimme nopeasti että Ramadanin aikaan kaikki on toisin, ravintolat ja suurin osa kaupoista on kiinni ja elämä alkaa vasta auringonlaskun jälkeen. Tavallaan aika mielenkiintoinen aika matkailla täällä, mutta en tiedä suosittelisinko sitä varsinaisesti. Toisaalta Tangerissa oli todella rauhallista, jopa autiota päivällä, mutta varmasti menettää myös jotakin tunnelmasta. Samoin ruokailujen järjestäminen on oikeasti hankalaa. Julkisella paikalla ei tee mieli syödä eikä juoda, eikä se oli kohteliastakaan, kun muut kärvistelevät. Kun aurinko laskee, tilanne muuttuu, ensin on hetken vieläkin autiompaa kun kaikki menevät kotiin syömään. Yhdentoista maissa porukka alkaa siirtyä kaduille ja hilluu siellä sitten pitkin yötä.
Tangerissa kävimme ensimmäisenä iltana suhteellisen pöllämystyneinä uudemman kaupungin,Ville Nouvellen, puolella syömässä mutta enempään eivät voimat riittäneet, vaikka tunnelma paranikin mitä myöhemmäksi ilta kääntyi.
Seuraavana päivänä kävelimme rantaa pitkin keskustaan ja palloilimme Medinassa, eli vanhassa kaupungissa. Sielläkin tunnelma oli todella vaisu, monet kaupat olivat päivällä kiinni ja kadut paikoittain autioita. Joimme minttuteet William Burrough'sin lempipaikassa Café Centralessa, eksyimme Kasbahissa, eli linnoituksen alueella ja löysimme sattumalta pienen, piilossa olevan, avonaisen ravintolan ja söimme erinomaisen lounaan: marokkolaista salaattia, harira-keittoa, kasvis- ja lihataginea, vesimeloonia ja minttuteetä.
Törmäsimme myös ensimmäiseen niin sanottuun valeoppaaseen, joista Marokko on kuuluisa. Herra lähestyi meitä Kasbahissa, ja kun emme sitkeän tyrkyttämisen jälkeen palkanneet häntä, hilpeä kommentti oli: How clever you finska people think you are? Rahat loppu forever!
From Sevilla we continued to Algeciras and took the ferry to Tangier. Ramadan had just begun, so we learnt pretty fast that it changes everything, It's hard to find food in daytime and anyway you would feel bad eating or drinking in public. The timetables are different and it's very calm everywhere. Life really begins after sunset.
In Tangier even the Medina was really quiet. The second day we found a nice little restauran and had our so far best moroccan meal.
So actually there was much less harassing on the streets than we expected. One faux guide wanted us to hire him in the Kasbah and when we said no, his quite hilarious comment was:
How clever you finska people think you are? Rahat loppu ( out of money) forever!
-Kaisa
Uusi ja vanha kohtaavat Tangerissa
Tangerin medinan portilla
Olen varma että jokainen Marokon matkaaja ottaa vähintään yhden kuvan minttuteestään.
Kameleontti
Tangerin sininen matkailija
Medina ammottaa päivisin tyhjyyttään Ramadanin aikaan.
Kasbah.
Kauniita laattoja löytyy joka paikasta.
Matkalainen "kuuluisan" kaupan edessä.
Medinan asuntoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti