Tokio ja matkan päätepiste

Reissumme viimeinen etappi oli Tokio. Olimme ohittaneet sen saapuessamme erinomaisella sushi-illallisella ja oli aika tutustua paremmin ystäväni Yukin kotikaupunkiin. Pääsimme mukaan japanilaisen lapsiperheen arkeen, kävimme saattelemassa poikia päiväkotiin ja viemässä unohtunutta kännykkää kouluun ja kokkailimme kiinalaisia wontoneja koko porukan voimin. Yukin vapaapäivänä lähdimme Asakusaan, Tokion vanhaan downtowniin. Siellä vierailimme poikien kanssa 50-luvulta peräisin olevassa, pilvenpiirtäjien välissä nököttävässä huvipuistossa, teimme loistavia ennustuksia temppelissä, söimme herkullisia udon-nuudeleita ja ihmettelimme keittiövempaimia Kappabashi-kadulla. 

Kaksistaan teimme myös muita tyypillisiä Tokio-juttuja, kuten käväisimme Akihabarassa, shoppailimme tuliaisia Ginzassa ja junailimme vielä tuulisena ja kylmänä päivänä Kamakuraan. Kamakuras

Olimme Yukin kanssa tavanneet viimeksi Italiassa, joskus vuonna 2006, ja oli mielettämän hienoa päästä kurkistamaan sisään hänen elämäänsä kotioloissa. Välillä tuntui aivan hullulta se, että vuosia on kulunut valtavasti, mutta me olemme edelleen ne samat, ehkä hiukkasen viisaampina ja enemmän maailmaa nähneinä, kun silloin teinivaihto-oppilaina. Oikeastaan on aika hankalaa jopa kirjoittaa tästä viisitistä. Lauloimme myös karaokea, Lee varsinkin oli odottanut sitä Filippiineiltä asti.

Viimeisen matkapäivämme kunniaksi Yuki vei meidät upeaan Teppanyaki- ravintolaan Shinjukussa. Söimme uskomatonta ruokaa lumen peittämän Fujin näkyessä taustalla ja totesimme yhteen ääneen, että parempaa lopetusta tällä hulppealle vuodelle ei olisi voinut toivoa. Kun lentokenttäbussimme lähti, ja hyvästelimme Yukin, olin niin täynnä erilaisia tunteita, että tuntui kuin mikään niistä ei olisi osannut tulla ulos. Kaiken kaikkiaan olin äärimmäisen onnellinen että olimme lopulta päättäneet matkan Japaniin, se oli kuitenkin ollut suunnitelmissani viimeiset 20 vuotta.

-Kaisa

Our last stop was Tokyo. I had been planning that for 20 years, to visit my friend Yuki. It was really great to see how she lives, get to know her family and spend some time together.

We spent nice day with Yuki and her fantastic boys in Asakusa, visiting an old fun fair, making prognostics, eating udon-noodles and strolling around Kappabashi. In the evening we made wontons with Yuki, Kensuke and the boys.

We met with Yuki in Italy as exchange students 20 years ago and last time we saw each other was sometime around 2006. It felt funny that even if so much time had passed, we were almost the same, just a bit wiser and more experienced.

While Yuki was at work, we visited places like Akihabara, did some shopping in Ginza and took the train to Kamakura.

Last night we went to sing Karaoke together and the last day Yuki took us to wonderful restaurant in Shinjuku. We sat in the 54 floor, ate teppanyaki and admired Fuji covered with snow.

I was just so happy we decided to go to Japan as our final destination, it was a perfect ending for our trip.

Ennustus

Prophecy

Huonon ennustuksen voi hylätä

You can reject a bad prophecy

Huvipuisto

Amusmentpark

Lentävä laiva

Flying ship

Ravintola

Restaurant

Pakollinen karaoke
Tokyo is right place to try karaoke

Upea ravintola upealla näköalalla
Great restaurant with a great view

Kokki
Chef

Fuji ja Tokyo
Fuji and Tokyo

Hiroshima, mukava kaupunki

Patikoinnin jälkeen meillä oli vielä suunnitelmissa pieni visiitti Hiroshimaan ennen Tokioon paluuta. Jälleen suurin syy vierailuun oli ihmiset. Lee oli tavannut Patagoniassa hauskan pitkämatkalaispariskunnan Satoshin ja Erin, Hiroshimasta kotoisin olevat opettajat, ja halusimme poiketa heitä katsomassa kun kerran olimme lähistöllä. Tai eiväthän Osaka ja Hiroshima kilometreissä niin lähellä toisiaan ole, mutta Shinkansenit kulkevat hujauksessa ja meillä oli ne Japan Rail Passit, joten pikku juttu niin ajallisesti kuin rahallisestikin.

Tietysti Hiroshima on mielenkiintoinen paikka myös karmaisevan historiansa takia. Käytiin pakolliset rauhan puistot ja A-Bomb Domet museoineen, ja kyllähän se kaikki pisti aika hiljaiseksi. Japanilaiset eivät mässäile millään kauhukuvilla, mutta kyllä omat ajatukset atomipommin aiheuttamista tuhoista hieman päivittyivät. Liikuttavia olivat etenkin pommista eloonjääneiden kertomukset videoilla. Samaan aikaan oli mieltä ylentävää huomata, että tämän päivän Hiroshima on eloisa ja tulevaisuuteen positiivisesti katsova kaupunki. Itse asiassa pidimme kovasti sen tunnelmasta.

Illalla tapasimme Satoshin ja Erin. Odottelimme Satoshia junaaseman liepeillä ja Lee odotti näkevänsä parrakkaan ja silmälasipäisen kaverin, johon oli Patagoniassa tutustunut. Sen sijaan meitä huuteli lähes kaljupäinen, tyylikkäästi pukeutunut herrasmies! Oli hauska nähdä, miten ihmiset muuttuvat palattuaan pitkältä reissulta. Kun Lee tapasi heidät Torres del Painessa, he olivat jo kaksi vuotta kestäneen matkan loppupuolella. Saa nähdä kuinka kauan Leellä menee, että tukka lähtee.

Isäntämme veivät meidät syömään Hiroshiman erikoisuutta Okonomiyakia lempiravintolaansa. Myös Osakassa on oma Okonomiyakinsa, mutta Hiroshiman versio on monimutkaisempi tapaus. Kyseessä on jonkinlainen suurella paistolevyllä paistettu lätty jossa on nuudeleita ja…kaikkea. Melkoinen pläjäys ja tietysti super herkkua.

-Kaisa

Before returning to Tokyo we wanted to make a short trip to Hiroshima. It's not actually that near, but as the trains are super fast and we had Japan Rail Passes, it was very simple.
We visited of course the most important sights like Peace Park and A-Bomb Dome. It wasn't a very cheerful day naturally, but very interesting and definitely eye-opening experience.
We were however happy to notice that Hiroshima today seems and feels very vibrant and positive city. We really liked the atmosphere there. In the evening we had the dinner with a nice japanese couple, Satoshi and Eri. Lee met them in Patagonia and they were a big reason for us to visit Hiroshima. They took us to eat Okonomiyaki to their favorite restaurant. It's a dish that is really hard to explain, kind of a pancake but not, with noodles and…lots of stuff. Of course it was delicious!  We had great time and it was nice to talk with Satoshi and Eri as they had just got home from a very long trip.

Satoshi ja Erin

A-bomb dome

A-Bomb dome

Hiroshiman katunäkymää
Street of Hiroshima

Hiroshiman museon edessä
Front of museum of Hirshima

Kävelylenkki Japanin maaseudulla, Kumano Kodo.

Jotta Japani ei jäisi pelkästään kaupunkien kiertelyksi lähdimme patikoimaan maaseudulle.

Suurimman osan tavaroista jätimme Kaisan ystävän Yukin luokse Tokioon joten pääsimme kävelemään kevyet päiväreput selässä. Tulevien kolmen päivän sääennuste näytti lupaavalta eikä tiedossa ollut sadetta. Ensimmäisen päivän kävely oli melko lyhyt, ainoastaan 2,5 tuntia. Kävely alkoi Takijiri-Ojin kylästä. Aluksi nousimme jonkun verran kukkuloiden päälle josta reitti jatkui tasaisena eteenpäin. Polku oli todella hyvin merkitty ja karttaa ei tarvinnut juurikaan vilkuilla, riitti että seurasi polun varteen laitettuja viittoja. Koska olimme lähteneet liikkeelle vähän liian myöhään jouduimme pitämään hieman kiirettä jotta ehtisimme perille majapaikkaan ennen hämärää.

Yövyimme minshukussa jotka ovat japanilaistyylisiä majataloja. Koska olimme liikkeellä hieman sesongin ulkopuolella niin olimme majatalon ainoat asukkaat. Meidät opastettiin huoneeseemme joka oli sisustettu perinteiseen japanilaiseen tyyliin. Lattia oli peitetty tatamilla ja sen päällä oli kaksi yksinkertaista tuolia ja pöytä. Sänky, tai siis patjat, löytyivät kaapista. Huoneen nurkkaan oli taiteltu siisteihin pinoihin kimonot. Majapaikassa oli onsen eli kuumavesilähteen ympärille rakennettu pieni kylpytila. Saimme koko onsenin omaan käyttöömme koska muita asiakkaita ei ollut. Sesongin ulkopuolella on hyvä matkustaa.

Vaihdoimme patikkavaatteet kimonoihin ja lähdimme onseniin. Onsen oli pieni, viihtyisä tila. Kunnon peseytymisen jälkeen siirryimme kuumavesialtaaseen josta oli näköala alas laaksoon. Patikoinnin jälkeen kuumassa vedessä loikoilu tuntui todella hyvältä. Ainoastaan katosta veteen tippuvien vesipisaroiden ääni rikkoi hiljaisuuden.

Kylpemisen jälkeen oli vuorossa illallinen. Syömään siirryttiin samaiset kimonot päällä. Oletimme että ruoka olisi jotain simppeliä. Mutta olimme hyvin väärässä. Illallinen oli todella monipuolinen, en enää muista kaikkia ruokalajeja mutta tarjolla oli ainakin sashimia, ramen-keittoa, lihaa joka piti itse valmistaa, erilaisia pieniä annoksia ja japanilaisia pikkelsejä ja sakea. En osaa sanoa johtuiko ruuan hyvä maku siitä että tunnelma ja ympäristö olivat, ilman liioittelua, täydellisiä. Olimme kahdestaan japanilaisessa majatalossa, kimonot päällä, nauttimassa loistavaa illallista.

Ruokailun jälkeen oli aika mennä nukkumaan. Petasimme sängyt lasiovien eteen. Aamulla heräsimme siihen että aurinko nousi vuorten takaa ja alkoi valaisemaan huonetta. Runsaan aamiaisen jälkeen, jossa oli muun muassa pieni rasvainen savukala ja japanilaisia, happamia, pikkelsejä (taas), hyvästelimme isännän ja jatkoimme matkaa.

-Lee

We didn't want to stay just in cities. We decided to walk for three days at Kumano Kodo´s pilgrimage. We spend night in minshuku. That is sort of japanese style guest house with japanese furniture. Because we are travelling off season, we were only guests in minshuku. They also had natural hot spring. It was reserved just for us. After a hot bath we had a great dinner. First we thought that it would be just something simple but we were wrong, it was very diverse dinner including many different small dishes and meat what we had to cook by ourselves.

Kumano Kodo

Majapaikka
Our hotel room

Hotellihuone
Hotel room 2

Onsen

"Yksinkertainen" illallinen
"Simple" dinner

Hotellin  virallinen asu
Official outfit of the hotel

Näköala huoneesta
View from the room

Kiotosta Osakaan

Kiotossahan riittäisi juttuja vaikka viikoksi, tai koko elämäksi, jos oikein haluaisi japanilaista kulttuuria ymmärtää, mutta meillä oli vähän levottomat jalat ja halusimme metsään ja vuorille. Ennen kaupungista pakoamme kävimme kuitenkin vielä Bamboo Groven tunnelmaa ihailemassa Arashiyamassa, jossa tosin yhtäaikaa meidän kanssamme fiilisteli valtava määrä paikallisia matkailijoita, ja välillä oli jopa tungosta. Samalla eksyimme vähän vahingossa samurai mykkäfilmeistä tunnetun näyttelijän huvilalle ja sen upeaan puutarhaan.

Ilma oli suhteellisen viileä, vaikkakin kaunis, ja kun pääsimme takaisin keskustaan, olimme umpijäässä. Outo tunne, sellaista ei sitten Patagonian ollut tullutkaan vastaan.
Nishiki marketissa ihmettelimme erilaisia ruokia ja ruoka-aineita ja pysähdyimme sinne myös syömään. Viimeisen yön Kiotossa vietimme Ryokan-majatalossa. Japanilaistyylisessa huoneessa oli tatamit ja niiden päälle laitetut futonit.

Päästäksemme Kiin niemimaalla olevalle pyhiinvaellusreiteille, meidän oli kuljettava Osakan kautta. Päätimmekin viettää yhden päivä ja yön Osakassa, sillä se sopi aikatauluumme hyvin. Osakassa oli myös turkasen kylmä, ja pysyttelimme enimmäkseen sisätiloissa, Osakan meriakvaariossa. Oli sunnuntai, ja voi sanoa, että oli melkein mielenkiintoisempaa seurailla Osakalaisten perheiden vapaapäivän viettoa, kuin katsella akvaarion asukkaita. Tosin valashai oli aika vaikuttava ilmestys.

-Kaisa

Kyoto has so much to offer, but we wanted to go to the countryside. So after visiting Bamboo Grove and other sights in Arashiyama and sleeping our last night in Ryokan, we headed to Osaka.
We just stayed one day in Osaka and then continued to Kii- Peninsula.

Metron matkalaisia
Some passengers in a metro

Postikorttikauppias. Bongaa omasi :-)
Post card salesman

Bamboo grove

Bamboo groven turisti
Bamboo groves tourist

Puutarhan sisäänkäynti
Entrance of the garden

Puutarhassa oli mykkäfilminäyttelijän talo
In a garden were silent movie actors house

Meditointimökki
Hut for a meditation

Nishiki market

Merimakkaraa. Ehkä.
Sea cucumber. Maybe.

Viimeinen yö Kiotossa
Last night in Kyoto

Kalusteita.
Some furniture.

Oskan maailmanpyörä
Ferries wheel of Osaka

Osakan akvaario
Aquarium of Osaka

Valashai
Whale shark

Kiva Kioto

Jokainen ensikertalainen Japanissa suuntaa luultavasti Kiotoon, tai jos ei niin ainakin pitäisi. Kioton kaupunki ei sinällään ole mitenkään ihmeellinen, mutta siellä on valtava määrä temppeleitä ja muita nähtävyyksiä. Meillä alkoi näin matkan lopussa vaivaamaan melkoinen "nähtävyysähky". Tunsimme mielekkäämmäksi haljuilla sattumanvaraisesti paikasta toiseen ja käyttää paljon aikaa syömiseen ja oleiluun. Päätimme siis hetken mielijohteesta istua bussiin ja ajella pikkuhiljaa Kinkaju-Ji- temppelille. Kiotossa monien uskonnollistenkin rakennusten pääosassa tuntuu olevan luonto. Temppelien ympäristössä on kauniita puutarhoja ja ne antoivat ainakin meille suurimmat esteettiset elämykset. Liikkeellä oli meidän lisäksemme paljon paikallisia turisteja. Japanilaisille ruska-aika eli foliage, on tärkeä matkustusajankohta. Aika pian ymmärsimme, että kylmyydestä huolimatta, ajoituksemme Japanin suhteen oli loistava. Syksyn värit tekivät kaikesta todella kaunista.

Vierailimme myös samalla suunnalla sijaitsevassa Ryoan-Ji temppelissä, joka on kuuluisa zen-munkkien laatimasta kivipuutarhastaan. Ahkeran temppelöinnin välissä kävimme syömässä paikallisessa lounasravintolassa ja tutustuimme japanilaisten rakastamien ruuantilausautomaattien ihmeelliseen maailmaan. Ilman apua emme olisi japaninkielisestä härvelistä selvinneet, mutta jälleen kerran meitä autettiin ystävällisesti ja saimme halvat ja hyvät ramen-annoksemme höyryävinä eteemme. Japanissa on loistavaa se, että ruoka on paikasta riippumatta poikkeuksetta hyvää ja suureksi yllätykseksemme myös edullista, ellei sitten tietoisesti hakeudu johonkin todella fiiniin paikkaan.

Illalla menimme fiilistelemään Gionin alueelle vanhan Kioton tunnelmaa. Emme olleet ottaneet etukäteen selvää Kaiseki-ravintoloista, jotka tarjoavat japanilaista fine diningia, jotkut geishan seurassa. Se oli hieman virhe, koska ex tempore näihin paikkoihin on hankala mennä. Monet eivät edes ota asiakkaita suoraan kadulta, ja koska hinnat ovat aika kovat, emme halunneet valita paikkaa ihan summamutikassa. Palasimme siis Gionin pääkadulle ja kaaduimme sisään johonkin pikku ravintolaan, joka osoittautui ihan mainioksi paikaksi ja saimme nuudelimme, knöödelimme ja lämpimän sakemme. 

-Kaisa

Kyoto is an obligatory stop for anyone who goes to Japan for the first time. We started to feel a bit tired of sightseeing at the end of the trip, so we just wandered around and didn't plan much where to go. We saw temples with beautiful gardens, ate lot and well and found out that the beginning of December was the perfect period to visit Japan. Trees were still red and yellow creating beautiful background for the buildings and there were not many tourists, except some japanese groups.

Yksi Kyoton temppeleistä
One of Kyoto's temples

Kullattu temppeli
Golden temple

Syksyn satoa
Autumn

Portaat kohti syksyä
Stairway to autumn

Väriloistoa
Colourfull

Temppeli ja Kaisa
Temple and Kaisa

Lampi
Pond 

Kioton liikennettä
Kyoto's traffic

Japani tuntuu kotoiselta

Viimeinen kohteemme matkalla oli Japani. Suuri syy visiittiin oli Yuki, ystäväni kahdenkymmenen vuoden takaa. Tutustuimme lukiolaisina vaihto-oppilaina Reggio Emiliassa, ja sen jälkeen olimme tavanneet kerran Italian maaperällä. Olemme kuitenkin aina pitäneet enemmän tai vähemmän yhteyttä ja olin todella iloinen päästessäni vihdoin tutustumaan  myös hänen perheeseensä.

Saavuimme Tokioon, ja nukuimme yhden yön Yukin talon vierashuoneessa Tokion Akasakassa. Pääsimme heti loistavaan sushipaikkaan Roppongissa, Yukin vanhemman pojan, Yu:n lempiravintolaan. Seuraavana aamuna lähdimme reissaamaan, olimme sopineet että palaamme sitten lopuksi neljäksi päiväksi Tokioon kun myös Yukilla olisi vapaata. Ennen kuin hyppäsimme junaan kohti Kyotoa, kävimme viemässä perheen nuorimmaisen päiväkotiin. Pikku Yoh ihastui Leehin ikihyviksi ja alkoi kutsua häntä nimellä Finlan- Ojisan eli Setä Suomi.

Shinkansenilla eli luotijunalla matka Kiotoon ei kovin kauaa kestänyt. Ostimme matkalle mukaan ensimmäiset bento-laatikot eli japanilaiset lounasboxit. Sen verran kiire tuli junaan mentäessä, että kovin tarkaan emme ehtineet niitä valita. Valinnanvaraa Tokyon rautatieasemalla on valtavasti ja siellä voisi kierrellä niitä tutkimassa vaikka kuinka kauan.

Saavuttuamme, jouduimme taas ensi töiksemme vaateostoksille. Kiotossa oli nimittäin todella kylmä. Onneksi olimme jo oppineet että Uniglo on se paikka mistä saa halvalla hyviä lämpiä vaatteita. Majoituspaikat kaiken kaikkiaan Japanissa olivat aika mielenkiintoisia. Ensimmäinen niistä oli pieni yksiö jossa oli luonnollisesti soiva, lämmitetty vessanpytty sekä pieni amme, jossa saattoi katsoa telkkarista japanilaista mainoskanavaa.

Heti Japaniin tultaessa tuli hassu fiilis, kaikki tuntui jotenkin todella kotoisalta muuhun Aasiaan verrattuna. Valo oli talvinen, lämpötila hyvää esimakua Suomesta, syötiin hyvää lohta, kaduilla oli hiljaista, rakennuksissa käytetty paljon vaaleta puuta ja joka paikassa jonotettiin nätisti.

-Kaisa

Arriving to Japan felt like coming home in a way. After the rest of Asia, there were so many familiar things to us: light was just like winter light  in Finland, eating raw salmon, everything well organized, lot of wooden ambiences…
The most important motive for our visit was my friend Yuki. We met in Reggio Emilia as AFS exchange students 20 (!!!) years ago and now I finally had the opportunity to meet her again, in her hometown and get to know her family!

The first night she and her elder son Yu took us to Roppongi to eat wonderful sushi. That was Yu's favorite restaurant and we loved it also.

Laulava lämmitetty vessa.Singing and warm toilet.

Pieni amme joka on varustettu ostoskanavalla
Small tub with shopping channel

Kyoto tower

Kioton rautatieasema
Railway station of Kyoto

Kioton rautatieasema 2
Kyoto´s railwaystation 2

Bento