Oleilua Pangandaranissa

Pikkuhiljaa elämä Pangandaranissa alkoikin maistua aika hyvälle. Ranta siivottiiin, aallot olivat mukavia, ruoka rantabaareissa hyvää ja halpaa ja tunnelma korostetun rauhallinen. Paikka on suosittu Jaavalaisten lomanviettopaikka, mutta sesonkien ulkopuolella siellä on hyvin hiljaista. Meidän lisäksemme näkyi muutamia länsimaisia matkailijoita, suurimmaksi osaksi entisestä siirtomaaisäntämaasta Hollannista ja satunnainen indoturisti, paitsi viikonloppuna, jolloin biitsille yhtäkkiä ilmeistyi valtava määrä paikallisia vapaapäivän viettoon.

Aika nopeasti omaksuimme päivärytmin: aamulla aikaisin ylös, rantaan ja surffille, lounas rantabaarissa, päiväunet, ehkä toinen surffi ja iltaruoka. Majapaikkamme Mango Guesthouse oli todella riemastuttava yllätys. Siistit kivat huoneet, puutarha, joka aamu banaanipannukakkuja ja omistajan suuri perhekunta, joka hengaili pihapiirissä ja jotka kaikki olivat huippuystävällisiä ja aina valmiita vaihtamaan pari sanaa. Ja rantaan oli matkaa reilut 50 m. Koko kylässä tunnelma oli todella miellyttävä. Lapsille me olimme suuri riemastus, varsinkin Leen kulkiessa ohi kaikki alkoivat heiluttaa ja huutaa: hello mister!

Varsinkin viikonloppuna paikalliseten saapuessa rannalle, saimme myös jatkuvasti poseerata ihmisten kanssa valokuvissa. Kaikki halusivat kuvauttaa itsensä vaaleiden jättiläisten kanssa. Eräskin ylpeä isä asetteli kaksi lastaan kuvaan kanssamme ja kiitteli sitten erittäin hartaasti kädestä pitäen. Elämöintiä aiheutti myös jonkinlaiset poliisien kokoontumisajot. Paikka oli yhtäkkiä täynnä poliiseja, joita tuli kaikilla mahdollisilla kulkuneuvoilla. Rannan paras ruokabaari sai pöytiinsä valkoiset liinat ja suljettiin muilta asiakkailta. Veden rajaan, aivan surffispotin viereen rakennettiin lava, josta luukutettiin musiikkia tymäkälllä bassolla.

Aallot ovat olleet hauskoja, mutta eivät mitenkään superhelppoja. Pari ensimmäistä päivää ne olivat melko isoja ja niitä on ollut hiukan hankala ymmärtää. Paikallisista harva surffaa, koska suurin osa ei halua ruskettua, mutta ne muutamat ovatkin sitten todella taitavia. Emme varmaan missään ole nähneet yhtä taitavia surffareita. Erona moneen muuhun paikkaan kaikki ovat myös todella ystävällisiä. Vedestä puuttuu täysin agressiivisuus, joka on niin yleistä line upissa.
Supertaitavat pikkupojat antavat sinulle aallon jos näkevät että yrität sille ja jos vahingossa törttöilet jonkun eteen he vain nauravat ja huutavat don't worry. Monet jopa kannustavat ja line upissa jutellaan iloisesti. Toisilla on hienot varusteet ja sponsorit, mutta joku surffaa  vanhalla purjelaudalla ja toinen pelastuskanootilla.

Muutenkin rannalla on iloinen meininki: musliminaiset uivat ( ja yksi jopa surffasi) pitkissä vaatteissaan ja huivissaan, hevosia talutellaan  ja joka päivä tärkeän näköinen mies patseeraa vyölaukkunsa kanssa vesirajassa. Meille ei selvinnyt vielä mikä herran funktio on. Eräs arvio oli tsunamivahti. Pangandaran kärsi pahoin 2006 tsunamissa ja muistot siitä ovat monen mielessä.

-Kaisa

After a while we started to feel really comfortable in Pangandaran. Out guesthouse was really cosy and the owners made you feel like home from the very beginning. Surf was nice if not very easy. The waves were quite big in the beginning and somewhat difficult to understand. There are not so many local surfers but all the guys in the water were really good and also very nice and helpful. There was no agression at all, the better surfers helped you and gave you waves.
The funny thing was that especially on weekend when there were lots of indonesian tourists, so many people wanted to take a photo with us. Many of them came from the countryside and didn't see big blond people so often. 

Yksi auringonlasku lisää

Välillä näin päin. Päädyimme taas kuvattavaksi joten nappasin itse kuvan kuvaajista.
Etualalla juniorit jotka halusivat kuvaan meidän kanssa. Huomaa pituus ero.

Kun oma surffi ei sujunut lähdin kamerani kanssa kuvaamaan paempia surffareita.