* Surf ja Turf *: Unelias pikkukylä Batu Karas

Batu Karas on pieni kylä joka opettelee olemaan matkailukohde. Tällä hetkellä se ei ole muuta kuin pieniä taloja, pari hotellia, muutamia pieniä ravintoloita ja helppo aalto joka kääntyy aina oikealle. Jos tavallisesti aallolle joutuu melomaan vaahtojen ja tyrskyjen läpi niin Batu Karasissa kävellään aallolle. Aallot tulevat rantaan nähden noin 90 asteen kulmassa joten niille pääsee kävelemällä lauta kainalossa rannan toiseen päähän ja yksinkertaisesti kävelemällä matalaa hiekkapohjaa pitkin siihen kohtaan jossa aalto murtuu. Omasta mielestäni oikein mukavaa ja helppoa surffausta isolla long boardilla. Sain napattua muutamaan kertaan aallon joka vei pitkään eteenpäin, sanan mukaisesti rannan toiseen päähän. Aaltojen vauhti oli rauhallinen joten niillä ehti rauhassa kurvailemaan eikä tarvinnut säheltää ja hosua kuten muissa paikoissa. Paikan ainoa ongelma on oikeastaan se että aalto on aika kapea ja illalla siellä saattaa olla aika ruuhkaista.

Itse pidän kovasti paikan rennon laiskasta tunnelmasta. Kaikki asiat kestävät pitkään, mutta tulevat kuitenkin lopulta hoidetuksi. Kun kysyt jotain, siihen vastaa ainakin kaksi ihmistä. Kun tarkennat kysymystäsi haetaan paikalle kaksi ihmistä lisää selvittämään asiaa. Mutta minne täällä olisi kiire? Keskustan kävelee päästä päähän, jos on erittäin hidas kävelijä, alle kolmessa minuutissa. Oma hotellimme oli ”laitakaupungilla” keskustan ulkopuolella parin minuutin skootterimatkan päässä. Hotelli on erittäin edullinen tasoonsa nähden. Hotellissa oli hieno uima-allas, hiljainen kaunis sisäpiha ja muutenkin kokonaisuus on rakennettu tyylikkäästi. Ensimmäisenä iltana olimme paikan ainoat asukkaat. Harvoin on tilannetta että käytössäsi on reilusti henkilökuntaa ja oma uima-allas 22 euron hintaan.

Vaikka olemme kertoneet aikaisemmin (Ushuaia osa 2) että italialaisessa ravintolassa ei kannata syödä muualla kuin Italiassa, niin emme itse noudattaneet ohjetta. Koska paistettu riisi ja nuudelit alkoivat pikkuhiljaa tökkimään, päätimme eräänä iltana mennä syömään Java Cove- hotelliin, joka on kylän hienoin australialaisomisteinen boutique- hotelli. Lonely Planet kehui sitä ja jostakin muualta kuulimme, että paikka oli valittu jopa yhdeksi Indojen parhaimmista hotelleista. Ajatuksena oli hemmotella itseämme syömällä pitkän tauon jälkeen eurooppalaista ruokaa ja juoda lasilliset viiniä. Viiniä ei saanut laseittain vaan tarjolla oli kokonainen pullo. Pullolla oli hintaa saman verran, kuin koko viikon ruokailulla yhteensä, joten viinipullo jäi tällä kertaa tilaamatta. Ruuaksi tilasin itselleni pizzan joka osoittautui uunissa lämmitetyksi pakastepizzaksi jonka päälle oli nakattu muutama tuore tomaatti. Pizza oli onnistuttu kaiken lisäksi polttamaan pohjasta. Kaisa sai itselleen uuniperunoita jonka seurana oli tölkkiguacamolea. En muuten valittaisi ruuasta, varsinkaan italialaisesta tai meksikolaisesta ruuasta Aasiassa, mutta ravintolan hintataso oli sen verran korkea, että pakastepizzan hinnalla olisimme syöneet viereisessä pikku kuppilassa tuoreista merenelävistä valmistettua ruokaa 4-5 kertaa.

-Lee-

We made a trip to Batu Karas. It's a small, sleepy village in the middle of jungle/nowhere. There is a small beach, main road with some restaurants and that's it. Waves were nice, small and long. They were very easy to catch. I made my longest run there! It was also fun to watch really good longboarders doing their tricks on the waves.
We found real bargain hotel there. It was almost empty and felt like we had a private hotel, just for us. One evening we went out to have some western food because we have had too much rice and noodles :-) That was terrible mistake. Food was just awful and expensive. After "eating" some western food we went back to local restaurant to have a proper food.