Valheellinen Venetsia

Teimme päivämatkan Hong Kongista Macaohon. Oikein toteutettu retki tulee aina aloittaa syömisellä. Ilman ruokaa retkeläinen on tavallisesti ärtynyt ja kärsimätön. Retki aloitettiin aamiaisella Wangin ja Gladysin kanssa. Sillä he olivat edellisenä iltana kutsuneet meidät syömään aamiaista hong kongilaiseen tapaan. Kaisa kertoo aamiaisesta täällä lisää.

Tukevan aamiaisen jälkeen Wang ja Gladys saattoivat meidät lauttaterminaaliin. Hyvästien yhteydessä he lupasivat tulla käymään joskus Suomessa. Nähtäväksi jää milloin he lunastavat lupauksensa. Lautta, tai pikemminkin kantosiipi alus kiidättää matkustajat Hong Kongista Macaoon hieman yli tunnissa. Vaikka mailla ei ole sen enempää etäisyyttä, niin paikkoina ne olivat yllättävän erilaisia. Iso merkitys on varmasti sillä että H.K. on kuulunut briteille ja Macao Portugalille. Ja toinen suuri tekijä on se että Macaon merkittävä tulonlähde on kasinot ja niiden mukana tulevat kiinalaiset turistit.

Kätevin tapa päästä satamasta keskustaan on katsoa kartasta kasino joka on sopivan lähellä paikkaa jonne haluat mennä, ja hypätä kyseisen kasinon bussiin. Bussit ovat ilmaisia ja niitä kulkee tiuhaan. Kaupunki muodostuu tavllaan kahdesta erilaisesta kaupungista: toinen on vanhaa portugalilaista kaupunkia muistuttava arkitehtuuria ja toinen osa on röyhkeän pröystäileivää älyttömyyttä tarjoileven kasinojen torneja. Valtavat rakennukset ovat esimerkiksi kokonaan peitetty pinkin, kullan ja kromin värisillä peili-ikkunoilla.

Päivä oli todella kuuma ja kostea, jopa kosteampi kuin HK:ssa. Vaikka kuumuudessa kiertely vei mehut pois tehokkaasti emme kuitenkaan kehdanneet lähteä takaisin ennen kuin olisimme käyneet kasinolla. Pääsimme kätevästi kasinon tarjoamalla bussilla isoimmille kasinoille. Perillä meitä odotti hervotoman kokoinen palatsi (Galaxy) joka ei mahtunut edes laajakulmalinssiin kokonaan ennen kuin kävelin kauas rakennuksesta. Sen sisällä oli oikeastaan super-Ideapark jonka yhteydessä toimi hotelli ja kasino. Jos Toivo Sukaria on joskus syytetty liian suuruudenhulluista ideoista, niin olen kuitenkin sitä mieltä että Toivolla on erittäin maltillisia ideoita verrattuna näihin kaverihin. Jos ensimmäinen kasino lähinnä nauratti koollaan niin naapurissa odotti seuraava kasino (Venetian). Olen varma että Venetian on ideoitu siten että joku inspiroitunut lukemalla Kafkaa voimakkaiden päihteiden alaisena.

Kasinon alakerrasta löytyy valtava pelisali joka on kooltaan ehkä reilun jalkapallokentän kokoinen. Salin toisella reunalla on 2-kerroksinen Rolex kauppa. Jonka takana panttilainaamo joka on täynnä Rolexeja. Aina ilmeisesti ei voi voittaa. Kun alakerrasta nousee pari kerrosta ylöspäin löytyy sieltä Venetsia. Luit aivan oikein. Venetsia. Markuksen aukioineen, gondoleineen ja kanaaleineen päivineen. Ja siellä on koko ajan aurinkoinen, puolipilvinen päivä. Vanhaa kaupunkia reunustavat myymälät ja ravintolat jotka on sijoitettu ”vanhojen italialaisten” talojen alakertoihin. Ylempänä on hotellihuoneita joista näkymä kanaaleissa lipuviin gondoleihin. Löytyipä paikasta vielä venetsialaisia matkamuistoja myyvä kauppakin. Ja paikka on tupaten täynnä kiinalaisia turisteja jotka ostavat ihan kaikkea ja paljon. Ihan minne tahansa rakennuksen kaduilla kulki oli päällimmäinen ajatus: ”ette voi olla tosissanne. Eihän tässä ole mitään järkeä.” Tiedät olevasi kasinolla mutta silti katselet aurinkoista päivää venetsissa jonka kanaaleilla lipuu kiinalaisia turisteja gondooleissaan. Kerrassaan älytöntä.

Oli järkeä tai ei niin näiden älyttömyyksien tehtävä on houkutella ihmisiä paikalle ja siinä ne näyttävät onnistuvan hyvin. Jos käyt joskus Hong Kongissa niin tee retki Macaoon ja mene kasinolle. Vaikka et käyttäisi rahaa yhtään tulet silti saamaan häkellyttävän kokemuksen.

-Lee-

We started our day trip to Macau with a breakfast. Gladys and Wang took us to have proper Hong Kong breakfast. After it we took a ferry to Macau and the journey lasted bit over 1 hour. Macau is amazing place. Sometimes it looks like a old portuguese city and next it is just huge city with big shiny casinos. I think that you can´t leave Macau without a visit into casino. We visited one huge one, called Venetian. They have very, very big gambling area but the most amazing thing is,  that it has Venice inside with canals, gondolas and St. Mark's square. Sometime it is very fake and kitsch but at the same time it is  an amazing place. If you ever travel to Hong Kong be sure that you have time to see Macau and it´s casinos. Definitely worth to do a day trip.

Yksi keskustan kasino-hotelleista. Tuo torni on oikeasti iso.

Se lähtee tuon pallon takaa. Hyvän käsityksen saa kun vertaa tornin kokoa

viereisiin taloihin.

Macaon vanha keskusta näyttää aivan Portugalilta.

St. Paulin katedraalin rauniot

Näkymä vanhaan kaupunkiin.

Venetsian kaltaisia aromivahventeita.

Valokuvani onnistui tekemään taloista lattanoita mutta oikeasti

ne oli hyvin tehtyjä.

Kanaaleja ja kauppoja riittää.

Oikealla kaarien alla on italialainen ravintola.

Tässä kuva Galaxysta. Ehkä tuosta jotenkin hahmottuu tuon järjetön koko.

Kuva ei ole omani vaan lainattu mayfaircasinos.com sivulta.

Venetianin pelisali.

Koska sisällä ei saanut kuvata on kuva lainattu paikasta http://im.ft-static.com/

Dim Sum-aamiainen, kantonilaista kulinarismia

Olimme tutustuneet Dim Sumeihin jo itseksemme DimDimSum Dim Sum Speciality Storessa, jonka huippukokit olivat Newsweekissa valinneet yhdeksi 101 ravintolasta maailmassa, jossa pitää käydä. 

Paikka oli loistava ja edullinen, mutta kuten jälkeenpäin saimme kokea, aika kaukana autenttisesta Dim Sum-kokemuksesta.

Sovimme Gladysin ja Wangin kanssa menevämme aamiaiselle kahdeksalta ennen Macaoon lähtöä perinteiseen Dim Sum- ravintolaan. Olisimme olleet kohtalaisen hukassa ilman paikallisia oppaitamme, sillä ruokailuun kuului monenlaista kommervenkkia. Ravintola muistutti hieman rähjäistä koulun ruokalaa. Asiakaskunta oli suhteellisen iäkästä ja tyypillisesti keskenään vieraat ihmiset istutetaan samaan pöytään.

Koko ruokailu aloitettiin teen valinnalla. Monet asiakkaat kuulemma tuovat oman teensä, koska ravintoloissa ei koskaan tarjoilla sitä parasta. Teen purut laitettiin kippoihin, joita on yksi aina kahta syöjää kohti. Sen jälkeen iso kaljupäinen mies kaatoi valtavasta rautapannusta kiehuvan kuumaa vettä purujen päälle. Seuraavaksi juomakupit ja syömäpuikot pestiin teessä. Kun teekupin kannen jätti auki, se tarkoitti että haluaa lisää vettä teen purujen päälle.

Itse syötävät saapuvat kärryissä. Tarjoilijat tulevat kärryn kanssa pöydän viereen ja kysyvät mitä halutaan. Ruokalistaa ei ole olemassa ja valikoima vaihtuu päivittäin kokin mielialan ja raaka-aineiden mukaan.

Dim Sumit voivat olla monenlaisia: on höyrytettyjä täytettyjä taikinanyyttejä, lotuksen lehden sisässä valmistettua riisiä, erilaisia friteerattuja juttuja ja sitten…kananjalkoja.

Pelätyin ruokalaji meille oli todellakin ne kananjalat. Itse tiesin että en pysty, mutta Lee niitä urheasti pureskeli aamupalaksi. Kuulemma maistui ihan hyvältä kun ei ajatellut mitä syö, ainoastaan se tuntui hieman ilkeältä kun kynsi raapaisi hieman kitalakea.

Ainoa pettymys itselleni oli se, että kenelläkään ei ollut lintuhäkkiä mukana. Ennen vanhaan kuulemma oli tyypillistä ottaa lemmikkilintu mukaan aamiaiselle. Ravintolassa oli vielä koukutkin tallella, johon häkin voi kätsysti ripustaa. 
Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja varsinkin vihreä tee maistui. Musta tee oli hieman liian tujua meidän makuumme. Nyt sitten jäämme odottelemaan että Hong Kongilaiset paljon matkustelevat ystävämme tulevaan Suomeen kokeilemaan paikallisia erikoisuuksia!

We had already had one dim sum-experience in a place called DimDimSum Dim Sum Speciality Storessa ( what a name!) that has been chosen as one of 101 restaurants in the world where you should eat by Newsweek. Food was good and price low but it was quite far from an authentic dim sum meal as we learnt later. Wang and Gladys took us to have a breakfast to a traditional place in Sheung Wan and that was a different story. We would have never understood by ourselves what to do and order but with them it was really nice to learn and the food was great. The only thing that was a bit too much for me were chicken feet. Lee of course tried them too.

Now we just wait our friends from Hong Kong to visit us in Finland, once we get back!

-Kaisa

Vielä hymyilyttää kananjalka kupissa

Nyt ilme jo vakavampi

Aamiaspöydän tarjontaa. 

Emme olleet ainoita ruokailijoita.

Aika sanoa näkemiin mutta ei hyvästi.

Hot in the city

Muutimme guesthousesta toiseen, kun luulimme säästävämme hieman. Todellisuudessa säästöä ei tullut, mutta huone oli hitusen tilavampi, siinä oli ikkuna ja paikassa muutenkin mukavampi tunnelma. Ilmaistoinnin meteli oli myös vähän pienempi, joten nukkuminen helpottui.

Uusi majapaikkamme oli Mongkokissa, joka on yksi maailman tiheiten asuttuja alueita ja sen kyllä huomaa. Aluksi valtava ihmismassa vaan naurattaa, sitten se alkaa tuntua tukahduttavalta ja lopulta  tulee vahva tunne että on päästävä johonkin väljempään paikkaan. Jokapäiväinen näytelmä oli hissiin jonotus, jota aulavahti aina ohjaili rautaisin ottein. Liikennettä riitti, sillä talon kuudessatoista kerroksessa oli jokaisessa monta guesthousea. 

Kuumuus rajoitti aika paljon tekemistä. Kävely otti koville ja aina välillä teki mieli pujahtaa johonkin ilmastoituun ostariin viilentymään. Tajusimme aika pian, että patikoinnista ei tähän vuoden aikaan tule mitään. Niinpä kävimme Victorias Peakilla ihailemassa näköaloja ja kiersimme muutaman temppelin ja tietysti istuskelimme rannassa katselemassa skylinea ja pilvenpiirtäjien valojen syttymistä sekä valoshowta. Söimme paljon ja halvalla: nuudelikeittoa, kantonilaista, macaolaista, vietnamilaista  ja kiinalaisia "tapaksia" eli Dim Sumeja. 

Saimme Eleonoralta, italialaiselta siskoltani, yhteystiedot Hong Kongilaiselle pariskunnalle. Wang ja Gladys olivat sohvasurffanneet hänen luonaan pariin kertaan. 

Sovimme treffit ja Wang lupasi näyttää meille hieman kotikaupunginosaansa. Kiertelimme siis Sheung Wanissa  katselemassa kiinalaisia apteekkeja, käärmeravintoloita ja monenlaista muuta jännittävää, jota emme olisi osanneet omin päin tutkia. Parhaillaan oli menossa myös Hungry Ghost festival, jonka aikana ihmiset polttavat katujen varsilla ja temppeleissä kuolleille omaisille suunnattuja lahjoja. Ehkä hauskin poikkeamamme paikka oli kauppa, jossa myytiin kaikkea mahdollista poltettavaa. Oli pahvisia Bic Mac-aterioita, iPadeja, Rolexeja, avo-Maserateja ja tietysti rahaa. Saattoi myös ostaa valmiin lajitelman kaikenlaista poltettavaa. Luonnollisesti poltettavat jutut valitaan sen perusteella mistä vainaja piti. 

Kierroksen päätteeksi seuraamme liittyi myös Wangin vaimo Gladys, ja he veivät meidät syömään perinteiseen kantonilaiseen ravintolaan. Ennen ravintolaan menoa meiltä kysyttiin onko jotakin mitä emme syö ja me vastasimme olevamme kaikkiruokaisia. Korjasin kuitenkin hetken mietittyäni että sisäelimet eivät ole ihan minun juttuni, mutta he rauhoittelivat että voimme tilata jotakin muuta, vaikka näyttivätkin hieman pettyneiltä.

Ruoka oli hyvää, eksoottisin juttu olivat sian verestä hyydytetyt kuutiot, jotka minulta jäivät väliin. Muita herkkuja olivat grillattu hanhi, osterimunakas ja ruotoineen syötävät paistetut kalat.

Isäntämme olivat myös pitäneet reissuvälivuoden ja olivat kaiken kaikkiaan mainio pariskunta, joten juttua riitti laidasta laitaan. 

Illan päätteeksi menimme vielä eri paikkaan nauttimaan paikallisista jälkiruuista. Maistelimme suhteellisen eksoottisia juttuja, kuten mantelikeittoa, teetä jossa oli kananmunia sekä jonkinlaista hyytelöityä munamaitoa.

-Kaisa

We changed the guesthouse and moved to Mongkok. It's a pretty busy part of Hong Kong, full of shops, restaurants and people 24/7. The weather was really hot and humid, so we understood quite soon that we wouldn't be able to do any trekking. So we concentrated on eating and sightseeing.
Eleonora, my italian sister, had given us a contact for Wang and Gladys, a couple from Hong Kong who had been couchsurfing with  her twice while in Italy. 
So we met and had great time with them! Wang took us to a walk in Sheung Wan and showed us lots of places we would never found by ourselves and introduced us to different parts of cantonese culture.
In the evening we had a meal with him and Gladys in a typical restaurant and got to try many local delicacies. 

Hong Kong nähtynä Victorias Peakilta.

Talo, jossa majapaikkamme sijaitsi

Lee  ja auton puskuri Oi Suen Guesthousen edustalla

Samassa rapussa...

Lee ja Wang kalatorilla

Seuraavaksi lihatorilla.

Kiinalainen hienompi apteekki

Herkkua monenlaista

Esi-isille voi uhrata oikeastaan mitä tahansa. Vaikka Maseratin ja Chanelin laukun.

Sivukadun näkymä.

 Hanhea ja possunverikuutioita.

Kuutiot ja hanhi ovat tehneet kauppansa.
Osterimunakas ja kala on vielä kesken.

Jälkiruokaa tarjoava ravintola.

Loistavat oppaamme Wang ja Gladys

Made in Hong Kong

Lento Casablancasta Hong Kongiin kesti välilaskuineen 20 tuntia. Nukuimme upouudella Dohan lentokentällä Qatarissa. Olimme perillä Hong Kongissa seuraavana päivänä kahdeksan jälkeen illalla. Perillä meitä odotti uskomattoman pieni hotelli huone. Viking Linen pienin hytti ei ole läheskään niin pieni kuin huoneemme oli. Ovea ei saanut kunnolla auki ilman että toinen oli sängyssä tai käytävässä. Pienestä koostaan huolimatta siististä huoneesta löytyi kaikki tarvittava.

Hong Kong on paikka jossa kaikkia aisteja pommitetaan jatkuvasti täydellä teholla. En tarkoita negatiivisessa mielessä, vaan täällä on todella paljon ihmeteltävää ja nähtävää. Kontrastit värien, historian ja nykyajan välillä ovat valtavia. Isojen pilvenpiirtäjien väliin on jätetty vanha, edelleen toimiva, temppeli, katukeittiöt tarjoavat ruokaa laidasta laitaan, valtavat valomainokset valaisevat yötä. Ilma ulkona todella kuuma ja kostea joten koko ajan katse etsii seuraavaa ilmastoitua tilaa jonne pääsisi hetkeksi kuumutta piiloon. Katujen varsilta löytyy uskomattoman paljon erilaisia luksusmyymälöitä, pieniä kummallisia kauppoja jotka myyvät kiinalaisia lääkkeitä, kelloja, erilaisten bussien pienoismalleja tai jotain mistä et ole aivan varma mitä se on. On ruuhkaisia, ihmisten täyttämiä katuja mutta seuraavan kulman takana kaunis puisto, joka tarjoaa hiljaisuutta puuistutusten keskellä.

Syöminen täällä on oma ohjelmanumeronsa. Ravintolaan mennessä ei välttämättä edes ymmärrä miten se edes toimii, miten siellä tilataan, mitä siellä tilataan, mitä annokset ovat, mitä syöt tai juot ja miten sitä lopulta syödään. Eilen olimme syömässä Dim Sumeja ja vieressä istuvilla tytöillä oli hyvin hauskaa kustannuksellamme. Heitä nauratti säätämisemme ja säheltämisemme ruuan kanssa. Kyse ei kuitenkaan ollut mistään ilkeästä naureskelusta vaan hyvän tahtoisesta ilosta. Ihmiset ovat täällä erittäin miellyttäviä ja avuliaita. Tuntuu mukavalta olla täällä kun kukaan ei tunnu pahoittavan mieltään mistään, saa tehdä ja olla mitä haluaa ja milloin haluaa.

Kerrassaan huikea paikka!

-Lee-

Hotellihuone

Vanha temppeli puristuksissa talojen välissä. 

Man Mo:n Temppeli sisäsältä. 

Temppeli on pyhitetty kirjallisuudelle. 

Suitsukkeita. 

Hong Kong mereltä katsottuna.

 Lautat kulkevat tiuhaan saarten välillä.

 Valitse päivän ateria.

Erinomaisia Dim Sumeja.

 6 annosta ja juomat. Yhteensä 15 euroa.
Ei mielestäni paha hinta ravintolassa joka löytyy Newsweekin 101 parasta ravintolaa maailmalla-listalta

yhdessä maailman kalleimmista kaupungeista.

Rakennustelineet pystytetään bambukepeistä.