Unelias pikkukylä Batu Karas

Batu Karas on pieni kylä joka opettelee olemaan matkailukohde. Tällä hetkellä se ei ole muuta kuin pieniä taloja, pari hotellia, muutamia pieniä ravintoloita ja helppo aalto joka kääntyy aina oikealle. Jos tavallisesti aallolle joutuu melomaan vaahtojen ja tyrskyjen läpi niin Batu Karasissa kävellään aallolle. Aallot tulevat rantaan nähden noin 90 asteen kulmassa joten niille pääsee kävelemällä lauta kainalossa rannan toiseen päähän ja yksinkertaisesti kävelemällä matalaa hiekkapohjaa pitkin siihen kohtaan jossa aalto murtuu. Omasta mielestäni oikein mukavaa ja helppoa surffausta isolla long boardilla. Sain napattua muutamaan kertaan aallon joka vei pitkään eteenpäin, sanan mukaisesti rannan toiseen päähän. Aaltojen vauhti oli rauhallinen joten niillä ehti rauhassa kurvailemaan eikä tarvinnut säheltää ja hosua kuten muissa paikoissa. Paikan ainoa ongelma on oikeastaan se että aalto on aika kapea ja illalla siellä saattaa olla aika ruuhkaista. 

Itse pidän kovasti paikan rennon laiskasta tunnelmasta. Kaikki asiat kestävät pitkään, mutta tulevat kuitenkin lopulta hoidetuksi. Kun kysyt jotain, siihen vastaa ainakin kaksi ihmistä. Kun tarkennat kysymystäsi haetaan paikalle kaksi ihmistä lisää selvittämään asiaa. Mutta minne täällä olisi kiire? Keskustan kävelee päästä päähän, jos on erittäin hidas kävelijä, alle kolmessa minuutissa. Oma hotellimme oli ”laitakaupungilla” keskustan ulkopuolella parin minuutin skootterimatkan päässä. Hotelli on erittäin edullinen tasoonsa nähden. Hotellissa oli hieno uima-allas, hiljainen kaunis sisäpiha ja muutenkin kokonaisuus on rakennettu tyylikkäästi. Ensimmäisenä iltana olimme paikan ainoat asukkaat. Harvoin on tilannetta että käytössäsi on reilusti henkilökuntaa ja oma uima-allas  22 euron hintaan.

Vaikka olemme kertoneet aikaisemmin (Ushuaia osa 2) että italialaisessa ravintolassa ei kannata syödä muualla kuin Italiassa, niin emme itse noudattaneet ohjetta. Koska paistettu riisi ja nuudelit alkoivat pikkuhiljaa tökkimään, päätimme eräänä iltana mennä syömään Java Cove- hotelliin, joka on kylän hienoin australialaisomisteinen boutique- hotelli. Lonely Planet kehui sitä ja  jostakin muualta kuulimme, että paikka oli valittu jopa yhdeksi Indojen parhaimmista hotelleista. Ajatuksena oli hemmotella itseämme syömällä pitkän tauon jälkeen eurooppalaista ruokaa ja juoda lasilliset viiniä. Viiniä ei saanut laseittain vaan tarjolla oli kokonainen pullo. Pullolla oli hintaa saman verran, kuin koko viikon ruokailulla yhteensä, joten viinipullo jäi tällä kertaa tilaamatta. Ruuaksi tilasin itselleni pizzan joka osoittautui uunissa lämmitetyksi pakastepizzaksi jonka päälle oli nakattu muutama tuore tomaatti. Pizza oli onnistuttu kaiken lisäksi polttamaan pohjasta. Kaisa sai itselleen uuniperunoita jonka seurana oli tölkkiguacamolea. En muuten valittaisi ruuasta, varsinkaan italialaisesta tai meksikolaisesta ruuasta Aasiassa, mutta ravintolan hintataso oli sen verran korkea, että pakastepizzan hinnalla olisimme syöneet viereisessä pikku kuppilassa tuoreista merenelävistä valmistettua ruokaa 4-5 kertaa.

-Lee-

We made a trip to Batu Karas. It's a small, sleepy village in the middle of jungle/nowhere. There is a small beach, main road with some restaurants and that's it. Waves were nice, small and long. They were very easy to catch. I made my longest run there! It was also fun to watch really good longboarders doing their tricks on the waves. 
We found real bargain hotel there. It was almost empty and felt like we had a private hotel, just for us. One evening we went out to have some western food because we have had too much rice and noodles :-) That was terrible mistake. Food was just awful and expensive. After "eating" some western food we went back to local restaurant to have a proper food.

Edullinen ja tyhjä hotelli, 22 eur / vrk
Cheap hotel just for us, 22 eur /day

Auringonnousu Batu Karasissa
Sunrise in Batu Karas 

Keskustori
Main square

Heti aamun sarastaessa mennään aalloille
Surfing on sunrise

Hengenpelastajien työpiste
Lifeguards office

Rannan ravintoloita
One of restaurants at the beach

Valvontatorni(?)
Tower in the sea

Kulkuneuvo
Local moped

Surffilautoja
Surfboards

Joen ylitys
Going over the river 

Mitäs me jyrsijät?
We look like just like a beaver and squirrel 

Surffausta Batu Karasissa
Surfing at Batu Karas

Kaisan tyylinäyte!
This is how it should go!

Pois kaupungista

Bussimatka sai tymäkän alun, sillä bussin etuosaan oli asennettu iso näyttö jossa alkoi pyörimään kyseisen bussiyhtiön esittelyvideo siivitettynä reippaalla kitara-rallilla. Mikäpä siinä esittelyvideota katsellessa mutta äänenvoimakkuus oli säädetty lähinnä kuurojen kevätjuhlaa silmälläpitäen. Sen lisäksi musiikkia terästettiin isoilla bassokaiuttimilla jotka oli asennettu bussin takaosaan matkustajien iloksi ja riemuksi. Lähes koko reilun 10 tuntia kestäneen matkan ajan saimme katsella ja kuunnella paikallisten artistien karaokevideoita.

Bussimatka sujui mukavasti ja ikkunasta pääsi näkemään tiheän, vehreän kasvillisuuden peittämiä kukkuloita, riisipeltoja ja kaupunkeja sekä kyliä jotka eivät oikeastaan missään vaiheessa ala tai lopu. Ainoastaan nimikyltti vaihtuu mutta taloja on tien vieressä käytännössä koko matkan ajan.

Saavuttuamme Banjariin meidät käytännössä kipattiin bussista ulos. Olimme ulkoa huutelevien miesten mukaan saapuneet perille. Mistäköhän he tiesivät minne me olimme menossa?

Edellinen mukava bussi vaihtui pimeään, ihmisten täyttämään pikkubussiin. Viimeiset kaksi tuntia matkasta sujui pitkin pimeää ja erittäin kuoppaista ja mutkaista pikkutietä. Pangandarin bussiasemalla vaihdoimme vielä kerran kulkuneuvoa, viimeinen etappi kuljettiin polkupyörätaksilla.

Seuraavana päivänä lähdimme katsomaan tulevan viikon surffipaikan aaltoja rantoja. Yllätys oli valtaisi sillä vastassa meitä odotti Sodoman ja Gomorran hävityksen jälkeinen ranta. En ole nähnyt koskaan aikaisemmin yhtä likaista rantaa kuin Pangandarin uimaranta. Koko ranta oli täynnä roskia ja rojua. Täälläkö pitäisi surffata koko viikko? Eihän täällä edes voi ottaa sandaaleita pois jalasta!

Järkyttyneinä rannan saastaisuudesta, päätimme seuraavana päivänä vuokrata skootterin ja ajaa seuraavaan kylään, Batu Karasiin, joka oli 32 kilometrin päässä. Siellä pitäisi olla seuraava surffiranta.

Indonesiassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Sen lisäksi liikenne on, lievästi sanottuna luovempaa sorttia. Ei se ole aina niin justiinsa mistä kukin ajaa mistä mennään. Tuo luovuus ei niinkään haittaa mutta se että kuka joutuu milloinkin väistämään määräytyy sen mukaan kenellä on isoin ajoneuvo. Esimerkiksi jos pikkutiellä bussi lähtee ohittamaan niin kaikki 10 vastaan tulevaa skootteria joutuvat väistämään ojanpenkalle. Saimme kulumaan 32 kilometrin matkaan aikaa vajaat 1,5h. Aikaa lisäsi 20 minuutin  varikkopysähdys. Skootterin takarengas puhkesi riisipellon kupeessa. Päätimme ajaa loppumatkan hitaasti ja etsiä kylästä rengaskorjaamon. Emme ehtineet ajaa kuin muutama sata metriä niin nuoret kaverit viittelöivät meidät tienvarteen. Heillä oli sattui olemaan skootterikorjaamo pienen talon alakerrassa. Ilman minkäänlaisia erikoistyökaluja oli kumi korjattu alle 20 minuutissa. Huoltoon kuului myös ystävällistä asiakkaan kanssa keskustelua.  

Batu Karas osoittautui seesteiseksi pikku kyläksi jossa oli erikoinen surffiranta. Aallot tulivat siihen 90 asteen kulmassa. Eli surffarit kävelivät rannan toiseen päähän ja surffasivat sieltä toiseen päähän. Väsyttävää melomista ei tarvittu ollenkaan.

Poissa ollessamme Pangandarin rantaa oli siivottu paljon. Meille selvisikin että että sotkuisuus ei ole pysyvä tila vaan edellisellä viikon oli vietetty koko viikon kestänyttä Ramadanin päätösjuhlaa. Juhlijat eivät osanneet pitää huolta roskistaan vaan olivat heittäneet roskansa suoraan maahan. Aaltoennusteet näyttivät huonoa Batu Karasiin joten päätimme antaa Pandagarille toisen mahdollisuuden ja päätimme jäädä tänne vielä loppuviikoksi.

-Lee-

We took bus from Jakarta to Banjar. It took about 10 hrs. Bus was ok despite of very loud sound system. They played almost whole 10 hrs local karaoke videos. From Banjar we continued our trip to Pangandar. Rest of trip took 2 hrs with small, local bus, full of people.

Next day we went to the beach to see waves. We had big surprise because beach was very, very dirty. It was covered with plastic trash. It was dirty because they had had big Ramadan ending party here last week. Good that they have been cleaning this beach and it start to look like better.
We took a day trip next village, Batu Karas. It was nice small village and during the next week we are going to move there. 

Pangandarin kalasatama

Kuvassa sotkuista rantaa. Kuva ei tee oikeutta sotkuisuudelle.
Kuvan oikean reunan pisteet ovat kaikki pelkkää roskaa.

Tällä kertaa Kaisa jännittää renkaan korjausta.

Riisipelto

Riispelto ja rouva maanviljelijä

Batu Karas