Loisteliasta budjettilomailua

Saigonista lähdimme bussilla kohti Mui Neetä, joka on kuuluisa lähinnä tuulesta ja venäläisistä turisteista. Me luonnollisesti olimme kiinnostuneet ensimmäisestä. Vietnamilaisessa pitkän matkan bussissa matkaustaminen on hauskaa makailua. Bussien penkit ovat kapeita puikulasänkyjä, joissa kyllä saa ihan hyvän asennon ja nukkuminenkin onnistuu. Ainoa ongelma voi tulla siitä, jos on liian pitkä, kuten Lee.

Saapuessamme Mui Neehen, emme aivan välittömästi huumaantuneet paikan kauneudesta. Valtavia resortteja, tekstit venejäksi joka puolella ja kauppojen tarjonnassa lähinnä halpaa alkoholia, matkamuistokrääsää ja lippahattuja. Hotellissa oli todella kosteata, ja tietokoneeseeni meni yön aikana armeija muurahaisia, joten sekin vähän tökki. Myöskään tuuliennuste ei näyttänyt hyvältä.
Seuraavana päivänä lähdimme skootterilla etsimään lainelautailuspotteja. Keskustan Jibe's Centerin ystävällinen omistaja lähetti meidät katsomaan spottia heidän toisen hotellinsa edessä, joka oli aivan huitsin nevadassa, keskellä jonkinlaista metsittynyttä kylää ja hylättyä hotellialuetta.

Paikan nimi oli Full Moon Village ja kun saavuimme sinne kaikki alkoikin näyttää hieman erilaiselta. Olimme jo ajatelleet lähtevämme pikimmiten eteenpäin, mutta surffiranta hotellin edustalla näytti mukavalta ja tyhjältä ja koko paikka rauhalliselta kuin mikä.
Kysäisimme hotellin johtajalta huoneiden hintaa, ja hän ilmoitti että heillä on vain villa-tyyppistä majoitusta. Ajattelimme, että menee varmasti yli meidän budjetistamme, mutta lähdimme kuitenkin katsomaan miltä villat näyttivät.

Ja hyvältähän ne näyttivät. Molemmille tuli heti sellainen olo, että tänne haluamme jäädä, ja kun hintapyyntökin oli aivan ällistyttävän halpa, sovimme muuttavamme sinne seuraavana aamuna.
Joskus on todella kannattavaa matkustaa low seasonilla…
Jumahdimme Full Moon Villageen sitten viideksi päiväksi, jonka aikana surffasimme, luimme kirjoja, nautimme omasta villasta ja puutarhasta ja uimme upeassa altaassa. Parina päivänä tuntui siltä, että olimme koko valtavan kompleksin ainoat asiakkaat. Oli todella mielyttävää, että oli paljon omaa tilaa. Tuntui kodinomaiselta, vaikka puitteet olivatkin hulppeat.

Ensimmäisenä päivänä aalto oli todella kivaa ja meidän lisäksemme meressä taisi olla neljä surffaria, joista kaksi hotellin surffiopettajia. Ainostaan viimeisenä päivänä aalto oli todella sekaisin tuulen takia, joten hommasta ei tullut oikein mitään. Muuten pääsimme vesille joka päivä. Ei voi puhua mistään megahyvästä aallosta, mutta kuitenkin surffattavasta ja upeinta oli se että aalloilla oli tilaa!

Huono puoli paikassa oli se, että sieltä oli vaikea lähteä pois.

-Kaisa

From Saigon we travelled by bus to Mui Ne hoping to find some wind. There was no wind, just lots of russian tourists. We were already ready to leave but then we found a great hotel in the the middle of nowhere with an own surf beach just in the front. So we got stuck in Full Moon Village for five days and stayed in a beautiful vietnamese private villa paying very little and  really enjoying and relaxing ourselves. And surfing waves on an empty beach. Sometimes it's great to travel during the low season!

Vietnamilainen pitkän matkan bussi
Vietnamese long distance bus

Sisäänkäynti huvilalle

Entrance to villa

Huvila

Villa

Olohuone

Living room

Keittiönurkkaus ja tilaa joogata

Kitchenette and lots of space for yoga

 Ravintola
Restaurant

 Punainen ja valkoinen
Red and white

 Ranta oli korostetun rauhallinen
Beach was very quiet

Uima-allas oli käyntännössä aina tyhjä

Swimming pool was always empty

Terveisiä porealtaasta!

Greetings from our jacuzzi!

Unelias pikkukylä Batu Karas

Batu Karas on pieni kylä joka opettelee olemaan matkailukohde. Tällä hetkellä se ei ole muuta kuin pieniä taloja, pari hotellia, muutamia pieniä ravintoloita ja helppo aalto joka kääntyy aina oikealle. Jos tavallisesti aallolle joutuu melomaan vaahtojen ja tyrskyjen läpi niin Batu Karasissa kävellään aallolle. Aallot tulevat rantaan nähden noin 90 asteen kulmassa joten niille pääsee kävelemällä lauta kainalossa rannan toiseen päähän ja yksinkertaisesti kävelemällä matalaa hiekkapohjaa pitkin siihen kohtaan jossa aalto murtuu. Omasta mielestäni oikein mukavaa ja helppoa surffausta isolla long boardilla. Sain napattua muutamaan kertaan aallon joka vei pitkään eteenpäin, sanan mukaisesti rannan toiseen päähän. Aaltojen vauhti oli rauhallinen joten niillä ehti rauhassa kurvailemaan eikä tarvinnut säheltää ja hosua kuten muissa paikoissa. Paikan ainoa ongelma on oikeastaan se että aalto on aika kapea ja illalla siellä saattaa olla aika ruuhkaista. 

Itse pidän kovasti paikan rennon laiskasta tunnelmasta. Kaikki asiat kestävät pitkään, mutta tulevat kuitenkin lopulta hoidetuksi. Kun kysyt jotain, siihen vastaa ainakin kaksi ihmistä. Kun tarkennat kysymystäsi haetaan paikalle kaksi ihmistä lisää selvittämään asiaa. Mutta minne täällä olisi kiire? Keskustan kävelee päästä päähän, jos on erittäin hidas kävelijä, alle kolmessa minuutissa. Oma hotellimme oli ”laitakaupungilla” keskustan ulkopuolella parin minuutin skootterimatkan päässä. Hotelli on erittäin edullinen tasoonsa nähden. Hotellissa oli hieno uima-allas, hiljainen kaunis sisäpiha ja muutenkin kokonaisuus on rakennettu tyylikkäästi. Ensimmäisenä iltana olimme paikan ainoat asukkaat. Harvoin on tilannetta että käytössäsi on reilusti henkilökuntaa ja oma uima-allas  22 euron hintaan.

Vaikka olemme kertoneet aikaisemmin (Ushuaia osa 2) että italialaisessa ravintolassa ei kannata syödä muualla kuin Italiassa, niin emme itse noudattaneet ohjetta. Koska paistettu riisi ja nuudelit alkoivat pikkuhiljaa tökkimään, päätimme eräänä iltana mennä syömään Java Cove- hotelliin, joka on kylän hienoin australialaisomisteinen boutique- hotelli. Lonely Planet kehui sitä ja  jostakin muualta kuulimme, että paikka oli valittu jopa yhdeksi Indojen parhaimmista hotelleista. Ajatuksena oli hemmotella itseämme syömällä pitkän tauon jälkeen eurooppalaista ruokaa ja juoda lasilliset viiniä. Viiniä ei saanut laseittain vaan tarjolla oli kokonainen pullo. Pullolla oli hintaa saman verran, kuin koko viikon ruokailulla yhteensä, joten viinipullo jäi tällä kertaa tilaamatta. Ruuaksi tilasin itselleni pizzan joka osoittautui uunissa lämmitetyksi pakastepizzaksi jonka päälle oli nakattu muutama tuore tomaatti. Pizza oli onnistuttu kaiken lisäksi polttamaan pohjasta. Kaisa sai itselleen uuniperunoita jonka seurana oli tölkkiguacamolea. En muuten valittaisi ruuasta, varsinkaan italialaisesta tai meksikolaisesta ruuasta Aasiassa, mutta ravintolan hintataso oli sen verran korkea, että pakastepizzan hinnalla olisimme syöneet viereisessä pikku kuppilassa tuoreista merenelävistä valmistettua ruokaa 4-5 kertaa.

-Lee-

We made a trip to Batu Karas. It's a small, sleepy village in the middle of jungle/nowhere. There is a small beach, main road with some restaurants and that's it. Waves were nice, small and long. They were very easy to catch. I made my longest run there! It was also fun to watch really good longboarders doing their tricks on the waves. 
We found real bargain hotel there. It was almost empty and felt like we had a private hotel, just for us. One evening we went out to have some western food because we have had too much rice and noodles :-) That was terrible mistake. Food was just awful and expensive. After "eating" some western food we went back to local restaurant to have a proper food.

Edullinen ja tyhjä hotelli, 22 eur / vrk
Cheap hotel just for us, 22 eur /day

Auringonnousu Batu Karasissa
Sunrise in Batu Karas 

Keskustori
Main square

Heti aamun sarastaessa mennään aalloille
Surfing on sunrise

Hengenpelastajien työpiste
Lifeguards office

Rannan ravintoloita
One of restaurants at the beach

Valvontatorni(?)
Tower in the sea

Kulkuneuvo
Local moped

Surffilautoja
Surfboards

Joen ylitys
Going over the river 

Mitäs me jyrsijät?
We look like just like a beaver and squirrel 

Surffausta Batu Karasissa
Surfing at Batu Karas

Kaisan tyylinäyte!
This is how it should go!

Glorious beach living

Muutaman kävelypäivän jälkeen päätimme, että olisi mukava olla vaan paikallaan yksi päivä, eikä vähiten siksi että Odeceixe oli alusta lähtien niin kertakaikkisen miellyttävä paikka.

Majoituspaikkamme oli hiljattain toimintansa aloittanut Hostel Seixe. Sen boheemisti paikkaa pyörittäviä omistajia ei juuri näkynyt, eikä heidän liikkeistään ottanut hullukaan selvää, mutta paikka itsessään oli oikein viehko. Heti saapuessamme 18 kilometrin helteisen kävelyn jälkeen, odottelimme lähes kaksi tuntia että pääsimme kämppään. Toisaalta, mikäs siinä oli Romeun baarissa istuskellessa. Ei ollut kiire mihinkään. Hostellissa oli myös makea kattoterassi, hyvä keittiö ja muina asukkaina muutama sympaattinen pariskunta, muun muassa belgialainen taiteilijapariskunta, joka oli lähtenyt liikkeelle pari kuukautta sitten nomadiasenteella, eli matkalle ei ollut loppua tiedossa.

Kylä itsessään on kaunis, rauhallinen ja ainakin vielä kesäkuun loppupuolella turisteja ei juuri näkynyt. Sen sijaan päivän oleskelun jälkeen tunnisti jo suurimman osan kyläläisistä, ainakin ulkonäöltä.

Ja se ranta, se on upea. Vaikka emme mitään rantaihmisiä olekaan, Praia do Odeceixe on niin kutsuva, että oli lähes pakko mennä hengailemaan sinne, ja kun kuulimme että aaltojakin oli huonoista ennusteista huolimatta ollut, vuokrasimme hostellin pitäjiltä longboardin matkaan. Pääsimme siis lopulta myös mereen pyörimään. Aallot tuntuivat mukavilta ja selkeilta eikä ruuhkaa ollut, vaikka olikin viikonloppu. Loistopaikka siis.

Odeceixessa olisi voinut helposti viettää paljon pidempäänkin aikaa, mutta vähän jo kutkutti Marokko, joten sen kauempaa emme tällä kertaa pysähtyneet. Mutta sellainen fiilis jäi, että vielä palaamme sinne lomailemaan.

-Kaisa

Odeceixen ranta 

Kylänraittia

Sais jo sen huoneen.... 

Kiva näköala parantaa ruuan makua. Tonnikalapasta oli hyvää.

Tunnelmaan sopivaa musiikkia.