Camp Leakey ja tulikärpäset joella

Kansallispuiston kuuluisin paikka on orankien suojelualue ja tutkimusasema Camp Leakey. Sen perusti Biruté Mary Galdikas 70-luvun alussa. Galdikas on tänä päivänä maailman pisimpään orankeja tutkinut henkilö ja johtava orankitutkija. Hän toimi myös eräänlaisena tutorina Sumuisten vuorten gorillat- elokuvan Diane Fosseylle. Hän nosti orankien uhanalaisen tilanteen maailman tietoisuuteen National Geographicin Artikkelilllaan.

Camp Leakeyssa hoidetaan orvoksi jääneitä orankeja ja palautetaan niitä luontoon. Orankeja jää orvoksi kun aikuisia orankeja tapetaan palmuöljyplantaaseilla. Orangin poikasilla käydään myös edelleen mustan pörssin kauppaa, vaikka Indonesian lain mukaan orangin pitäminen lemmikkinä on laitonta. Villejä orankeja ja niiden elintapoja puolestaan seurataan kansainvälisen tutkijajoukon voimin. Paikassa käy vuosittain myös paljon vapaaehtoistyötekijöitä, jotka valitaan tarkoin. Joukossa on eläinlääkäreitä, villieläintutkijoita ja eläinten hoitajia.

Meidän ohjelmassamme Camp Leakey oli viimeisenä. Kun saavuimme laituriin, ensimmäinen leikkisä nuori oranki tuli jo kuikuilemaan joen varteen, ja hetken luulimme, että se hyppää veneeseen.
Camp Leakeyn orangit olivat selkeästi kesyimpiä ja ihmiseen tottuneimpia, ja ruokintapaikalla niitä olikin paljon. Varsinkin nuoret orangit vetelivät pulverimaitoa saavista sitä kallistamalla ja metsänvartijat jotka hääräilivät lähellä, eivät tuntuneet niitä häiritsevän. Katselimme taas näiden punaisten sukulaistemme touhuja melkoisen ajan, aina yhtä ällistyneinä.

Kun lähdimme leiristä Asa ilmoitti että ajamme jo illalla lähelle Kumaita, sillä mikäli onnistuisimme saamaan paluulennon seuraavalle päivälle, ehtisimme aamulla kentälle.
Iltaa kohden maisemat joella muuttuivat aina vain upeammiksi. Joen varret olivat täynnä nenäapinoita ja makakeja. Auringonlaskussa värit olivat kuin photoshopilla tehdyt. Kun pimeys laskeutui alkoi näkyä tulikärpäsiä. Se oli mieletön show. Myös sympaattinen kokkirouvamme nousi seuraamme kannelle ja siinä me sitten huudahtelimme vuoron perään ja osoittelimme joen varrella olevia kimaltelevia puskia, jotka näyttivät aivan jouluvaloin valaistuilta.
Illallisen jälkeen kömmimme taas hyttysverkon alle nukkumaan ja heräsimme aamulla siihen, että katoksesta tippui vettä suurina pisaroina naamalle, ajatellen että olipa kyllä mielettömän upea reissu.

-Kaisa

Naapuri veneen kokki
Chef from the other boat

Nenäapina
Proboscis monkey

Joki oli välillä aika kapea
Sometimes river was quite narrow

Seikkailu on raskasta
 Adventure is a hard work

Gibboni
Gibbon

Maito maistuu
Tasty milk

Tämä kaveri oli tulossa veneelle
This fellow was coming on board

Melko syyllisen näköinen kaveri

He looks very quilty

Tie takaisin veneelle
Path back to the boat

Matkalla takaisin sivistyksen pariin
Going back to civilization

Illan huikeat värit
Tremendous colours of the evening

Kalastajia
Fishermen

Laivan kokki ja keittiö
Ships chef and her kitchen

Kiitos Ella K.
Thank you Ella K.

Sain ehdot sipulin pilkkomisessa

Koska marokolainen ruoka on ollut hyvää niin itselleni tuli halu oppia valmistamaan sitä. Niimpä ilmoittauduin kokkikouluun. Ravintola La Madadan yhteydessä järjestetään kokkauskursseja, http://www.lateliermadada.com/en/ , joilla opitaan päivän aikana valmistamaan muutama ruokalaji. Tällä kertaa vuorossa oli courgettes chermoula (marinoitua kesäkurpitsaa) ja kana tajine karamellisoiduilla sipuleilla. Lisäksi ohjelmaan kuului opastettu kierros torin maustekaupoissa.

Aamulla itseni lisäksi paikalla oli 3 hollantilaista ja englantilainen pariskunta. Opetustilana toimi ravintolan keittiön etuosa joka oli todella hyvännäköinen. En ole koskaan nähnyt yhtä hienoa paikkaa missä kokata. Opettajana toimi paikallinen rouva jonka opetuskieli on ranska. Hänellä oli apunaan tulkki joka käänsi ohjeet englanniksi. Ensimmäiseksi tehtävänä oli lohkoa sipuli suikaleiksi. Ei kovinkaan vaikeaa. Niinhän sitä luulisi. Rouva Opettaja olikin pari pykälää tarkempi kuin mihin itse olen itse tottunut. Ensimmäisen sipulin lohkoin suurin piirtein samankokoisiksi. Eihän se riittänyt alkuunkaan. Palasten tuli olla täsmälleen saman kokoisia. Kurssia oli kulunut alle 15 minuuttia ja olin saanut ensimmäiset ehdot. Toisen sipulin kanssa olin tarkempi, pääsin ehdoista läpi ja siirryin seuraavalle luokalle. Seuraavaksi päästiin helpommalla, koska ruuan sekaan mitattiin mausteita. Ei virheitä tällä kertaa. Tämän jälkeen meidä piti silputa persilja hienoksi. Koska Opettaja oli tarkka päästin tehdä homman kerralla kunnolla. Silppusin ja pilkoin. Tuhersin persiljan tarkaan pienen pieneksi silpuksi. Olin tyytyväinen väkerrykseeni. Mutta eikö Opettaja löytänyt silpun seasta yhden alle 0,5 cm kokoisen persiljan lehden. Ei hyvä. Sain kuulla kuinka tuollainen lehden pala suuhun joutuessaan pilaa koko annoksen. En siis osaa silputa edes persiljaa. Valkosipulin leikkaamisesta pääsin läpi kerrasta. Lopuksi kaikki ainekset laitettiin tajine astiaan ja hiljaiselle lämmölle pariksi tunniksi liedelle kypsymään.

Seuraavaksi teimme marinoitua kesäkurpitsaa. Kurpitsan pilkkominen sujui hyvin paitsi… minulta jäi lopussa jäljelle kaksi muihin palasiin nähden pienempää palasta. Ja rouva Opettaja ilmoitti ettei noita palasia voi tarjoilla ja koska ruokaa ei heitetä pois, oppilas on hyvä syö ne itse. Seuraavaksi piti käydä kääntämässä kana joka kypsyi tajine astiassa. Ei luulisi että lihan kääntämisessä on mitään ihmeellistä. Niinpä niin. Tajinen kuvun nostamiseen, asettamiseen väärin päin pöydälle, lihojen kääntämiseen siten että sipuli pysyisi tasaisesti pohjalla sekä sipulin ja rusinoiden lisäämiseen oli aikaa arviolta alle 30 sekunttia jotta lämpö ei pääsisi karkuun.

Tämän jälkeen kävimme kierroksella maustokaupoissa. Saimme mm. oppitunnin siitä miten erottaa aidon sahramin väärennetystä sekä tutustuimme tarkemmin mausteisiin joita olimme käyttäneet ruuan valmistuksesa.

Palattuamme torilta oli ruoka valmista ja pääsimme syömään itse valmistamamme annokset.

Ruoka oli hyvää ja hyvän näköistä. Päivästä jäi hyvä mieli ja mielelläni menen uudestaan jollekkin toiselle kurssille. Opettajan jämäkkyys oli hienoa, opetus otettiin vakavasti eikä se ollut mitään turistien leikkimistä.

Mitä opimme tälle kertaa? Ammattimainen kokkaus on oikeasti aivan eri asia kuin kotona tuhertaminen.

-Lee-

Kokkikurssin mausteita. 

Rusinoiden laittaminen on tarkkaa.

Tagine tulella.

Marinoitu kesäkurpitsa.

Juuri valmistunut kanatagine. 

Kurssi on juuri alkamassa. 

Kurssilaisia pipertämässä annoksiaan.

Italiassa mamman keittiössä- osa 4 (zuppa inglese)

Viimeinen mammalta saamani oppitunnin aiheena oli jälkiruoka nimeltä Zuppa inglese, englantilainen keitto. Nimi on erikoinen siinä mielessä koska jälkiruoka ei ole keittoa eikä muistuta englannin lippua mutta ei nimi jälkiruokaa pahenna. Sanoisin jopa päinvastoin.

Halkaistuja keksejä

Hommaan tarvitaan seuraavia aineksia.

- 1 litra maitoa

- 5 ruokalusikallista jauhoja

- Sassolinoa tai rommia tai konjakkia
(Sassolino on Modenan läheltä, Sassuolosta, kotoisin oleva aniksen makuinen likööri, jota käytetään lähinnä leivonnassa.)

- Alchermesiä tai rommia tai konjakkia
(Alchermes on italialainen, leivonnassa käytettävä likööri, jonka yhtenä raaka-aineena on punaväri jota saadaan tietynlaisista ötököistä…)

- Savoiardi keksejä 1-2 pakettia
(Parempi jos on käytettävissä savoiardi reggiani, jotka on isompia ja halkaistavia. Jos ei, niin ei voi mitään:)

- 5 munan keltuaista

- Sitruunaa

- Sokeria

- vaniliaa ja kaakaota 

Kiehauta ensin maito ja vanilijatanko, anna sitten maidon hieman jäähtyä.

Tällä välin erottele keltuaiset astiaan, jonne lisätään myös viisi lusikallista sokeria.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi. Kaada seos tasaisesti maidon sekaan- koko ajan vatkaten.

Kiehauta maidon ja munan seos siten että seos hieman jähmettyy. Sekoita halkaistulla sitruunalla joka on tökätty haarukkaan.

Jaa massa kahteen osaan. Toiseen osaan lisätään kaakaota oman maun mukaan. Mukaan lorautetaan hieman sassolinoa. Lämmitä seosta kunnes alkoholi on haihtunut.

Kaada lautasen pohjalle Alchemersia ja pyörittele halkaistut keksit molemmilta puolilta ja nosta ne tämän jälkeen vuokaan.

Keksien päälle tulee parin sentin kerros seosta jossa ei ole kaakaota.

Sitten seuraava kerros keksejä ja niiden päälle suklaakerros.

Suklaakerroksen päälle tulee viimeinen keksikerros. Koko komeus laitetaan vähintään vuorokaudeksi jääkaappiin.












Tältä sen pitäisi lopuksi näyttää. Tämä kuva ei ole meidän tekemästä Zuppa Ingelesestä vaan otettu netistä. Oma kuvani oli valitettavasti tärähtänyt.

Kokki ja oppilas.

Grazie mille Luciana!

-Lee

Ruoka ja ruokailu

Ruoka ja ruokailu

Majoitumme hostellissa joka on mukavan pieni ja rauhalisessa paikassa.

Henkilökunta on rentoa ja avuliasta. Olin äsken hostellin keittiössä juttelemassa mukavia ruuasta ja sen valmistamisesta aikaisemmin kadonneen jamaikalainen kokin kanssa. Tällä kertaa ruoka näytti valmistuvan ja päätyvän pöytään asti.

Molemmat pidämme hyvästä ruuasta mutta matkabudjetin rajallisuus asettaa rajat sille että emme voi juurikaan syödä ulkona. Onneksi hostelli tarjoaa hyvän aamiaisen jonka voimalla pärjää aamupäivän vesillä. Muutaman kerran olemme syöneet Jibe Cityn vieressä olevassa ravintolassa mutta useimmin mukana on omat eväät. Me, hyvän ruuan rakastajat, olemme valinneet eväiksemme laadukkaat sekä ravitsevat ainekset. Peruslounas sisältää säilykemaissia, kätevä kuljettaa mukana. Leipää jonka väliin tungetaan säilyketonnikalaa, kätevä kuljettaa mukana. Jotain hedelmiä tai keksejä, kätevä kuljettaa mukana. Noita kaikkia, jos jäi vielä epäselväksi, on kätevä kuljettaa mukana eivätkä ne lötkähdä kuumuudessa. Huippulounas kruunataan lämpimällä vedellä.

Täällä ulkona syöminen on yllättävän kallista. Tavallinen lounas ilman juomia maksaa 9-12$. Vaikka saarta ympäröivät kalaa täynnä olevat vedet niin tarjolla tuntuu olevan enemmän lihaa kuin kalaa. Tänään kävimme syömässä paikallista ruokaa tarjoavassa paikassa, Maiky Snackissa. Vaikka nimi viittaa jonkinlaiseen pikaruokapaikkaan on kyseessä ennemmin hidasta ruokaa tarjoava piharakennuksen ja varaston yhdistelmä. Porukkaa oli paikalla yllättävän paljon vaikka Maiky Snack sijaitsee huonokuntoisen tien päässä kaktusten ja hiekan ympäröimänä.

Paikka on tunnettu vuohimuhennoksestaan joten tilasin sitä. Kaisa tilasi kalaa ja maissitankoja. Hieman polentaa muistuttavia pötköjä. Pääraaka-aine juoksenteli pihalla vapaana yhdessä toisen suositun raaka-aineen, kanan, kanssa.

Vuohi tuli aikanaan takapihan autonvanne-halkaistu kaasupullo-grillistä.

Vuohi oli yksinkertaisesti loistavaa. Mehevää ja maukasta.

Aikaisemmin mainittu jamaikalainen kokki valmisti illallisen meille kahdelle. Ketään muuta ei tullut illalliselle joten saimme viettää romanttisen illallisen kahdestaan. Ruuaksi oli riisiä ja vihanneksia, paistettua banaania ja suolakalaa. Auringon lasku värjäsi taivaan ja kaktukset punaiseksi samalla kun neonvalo värjäsi terassin kelmeäksi. Karibialaiseen tyyliin musiikiksi oli valittu 80-luvulta Malcom McLarenin renkutus. Seura oli ihanaa ja kokki mukava. Tiskit tiskasin itse. 

Liitteenä muutama kuva kyseistä ravintolasta.

Vuohet juoksevat kuin niitä syötäisiin

Keittiö

Ravintola

Lounasta made by Hyvän ja laadukkaan Ruuan Rakastajat