Surffia Lombokilla

Lennähdimme Jakartasta Lombokille ja suuntasimme saaren eteläosaan, Kutaan, jossa kuuleman mukaan oli parhaat surffipaikat. Ensinäkemällä Kuta ei meitä hurmannut, kylä vaikutti siltä kuin siihen olisi liimattu päälle jonkinlainen länkkärituristeille suunnattu oma ulottuvuus ja tunnelma oli jotenkin saman tyyppinen kuin Balilla, vaikka porukkaa ei ollut lähellekkään samassa mittakaavassa. Ensimmäinen majapaikkamme oli huti, joka ei ainakaan parantanut asiaa, mutta kun vaihdoimme naapurin mukavaan homestayhin, koko kyläkin alkoi tuntua mukavammalta. Parasta olivat kuitenkin aallot. Skootteroimme ensimmäisenä päivänä katsomaan Selong Blanakin rantaa, joka oli kyllä kaunis kuin mikä, mutta aaltoja siellä ei ollut. Toisena päivänä suuntasimme sitten Gerupukiin Kutan itäpuolellla ja pikkuhiljaa aloimme ymmärtää mistä paikan maine on peräisin.

Kun olimme muutaman päivän rytyyttäneet huonoa tietä pitkin Kutasta skootterilla Gerupukin aalloille, päätimme muuttaa sinne. Kutan ilmapiiri ei tarjonnut meille mitään ihmeellistä ja kun kävimme surffireissulla katsomassa  Gerupukin rannassa olevan Spear beachousen huoneita ja varsinkin näköalaa, molemmille tuli hinku muuttaa. Gerupuk on todella pieni ja alkeellinen kylä, jossa on muutama majoituspaikka ja pari ravintolan tapaista. Surffin lisäksi siellä ei juuri ole muuta tekemistä, mutta kahden surffikerran jälkeen ei kyllä muuta tekemistä paljoa tarvitsekaan. Aallot ovat riutoilla, johon mennään veneillä. Tämän takia vuorovesi määrää ajat, kovin matalalla vedellä emme me ainakaan aallolle hinkuneet. Pari kertaa olimme vesillä niin että vesi oli hieman liian matalalla ja kun jalat koskevat terävään riuttaan, surffaushalukkuus pienenee kummasti.

Aallot olivat mukavan kokoisia, Don Don nimisellä spotilla surffasimme varmasti isoimmat aallot ikinä. Yhtenä päivänä surffasimme myös spotilla nimeltä Kid's point, kun aallot olivat liian isoja muilla riutoilla. Aalto oli myös suhteellisen lempeä, ja kun aallolle pääsi, sitä oli todella kiva ja helppokin surffata moneen muuhun paikkaan verrattuna. Ainoa huonompi juttu oli ruuhkaisuus välillä, joka haittasi etenkin minua. Tosin onnistuimme pari kertaa ajoituksen kanssa niinkin, että saimme olla lähes keskenämme ja silloin olosuhteet olivat todella loistavat.

Päivät tuntuivat kestävän ikuisesti, kun ensimmäinen surffikeikka tehtiin aamukuudelta ja seuraava ennen puoltapäivää. Sen jälkeen olikin koko loppupäivä aikaa raatoilla, lukea kirjaa ja odottaa, että milloin pääsee nukkumaan. Seitsemän jälkeen Edon baarissa toimi netti, joten siellä istuimme suunnittelemassa seuraavia seikkailuja. Kaiken kaikkiaan Gerupuk tarjosi aika pitkälti juuri sellaista oleilua, jota olemme kaivanneet: surffia, rauhaa ja aikaa lukea.

-Kaisa

We flew from Jakarta to Lombok, and first stayed in Kuta for some nights but didn't really like the place.

After we moved to Gerupuk, a small village near Kuta, with four different waves and nothing more. But the waves were really good, the atmosphere really relaxed and I guess we didn't grave for more than that. In the spot called Don Don we surfed the biggest waves ever I guess, and the quality of the waves was great. All spots are on the reefs so you get there by boat, local boys take you there and wait while you surf. It's a nice part of the experience. Sometimes it was too crowded on the wave and sometimes the water was a bit too low and whole thing got scary, but we also managed to have a couple of times perfect conditions with almost no people at all.

And we had a super view from our room in Spear beachouse!

Gerupukin ranta
Beach of Gerupuk

Naapuri
Our neighbour

Näkymä hotellihuoneesta
View from our hotel room

Hummereiden kasvattajia työssään
Lobster farmers at work

Kalastaja
Fisherman

Kalastusveneitä
Fishing boats

Selmat Datang beach

Hienoa että GoPro on keksitty
I am glad that they invented GoPro

Crash Boom Bang

Ensimmäinen onnistunut aalto pienellä laudalla
First wave with small board

Kauppa joka kannatti

Tullessamme Penicheen tuskailimme valinnan kanssa: pitäisikö vuokrata surffilaudat ja polkupyörät vai kannattaisiko ne ostaa ja sitten myydä kun lähdemme eteenpäin? Erilaisten pohdintojen ja spekulointien päätteeksi päätimme ostaa laudat ja pyörät. Urheiluvälineiden ostaminen aiheutti meille ison loven budjettiin mutta toivoimme saavamme ainakin jotain takaisin kun myymme välineet eteenpäin.
Alku näytti hyvältä koska alussa monet olivat kiinnostuneita polkupyöriemme ostamisesta.

Parin kuukauden aikana pyörät pysyivät hyvässä kunnossa, mutta toinen surffilauta oli epäonninen. Kerran joku pamautti omalla laudallaan päin lautaamme, sillä tuloksella että keulaan tuli kaksi isoa dingiä. Toisella kerralla laudan yksi evistä irtosi kiinnikkeineen päivineen ilman mitään syytä. Ainoa mikä mielestäni olisi ehkä saattanut aiheuttaa evän irti repeämisen, voisi olla leashin (laudan karkuremmi) kietoutuminen evän ympärille joten kaatuessani se ehkä olisi repäissyt evän irti. Tiedä häntä. Homma jää mysteeriksi.
Ja kolmannen kerran pamautin itse laudan jo kertaalleen korjatun keulan oven karmeihin, sillä tuloksella, että meillä oli jälleen kerran asiaa lautakorjaamoon. Postiivistä asiassa on se että kaikki kolhut ja murheet kohdistuivat saaamaan lautaan. Toinen lauta oli kahden kuukauden käytön jälkeen käytännössä virheetön.

Huono-onnisen laudan kanssa menin suoraan korjaamosta samaan kauppaan josta olimme sen ostaneet. Myyjä oli luvannut ostaa ne puoleen hintaan takaisin mikäli olisivat kunnossa. Hämmästyksekseni kolhut eivät vaikuttaneet hintaan, koska ne oli korjattu kunnolla. Kauppias teki kunnollisen tarjouksen joka oli paljon parempi kuin olin luullut. En kuitenkaan voinut olla tinkaamatta vielä vähän lisää... :-)

Toisen lautamme osti vuokraisäntämme joka hankki sen ala-asteen oppilaiden käyttöön. Hienoa että parempi lauta meni hyvään käyttöön!

Alun perin kovasti halutut polkupyörät muuttuivat pieneksi ongelmaksi. Kauppias, joka alunperin oli ostamassa pyöriä, ei enää halunnutkaan niitä koska niistä puuttui vaihteet ja hänellä itsellään oli riittävästi vuokrapyöriä. Siirryimme tekemään itse aktiivista myyntityötä. Kävimme tarjoamassa pyöriä vuokraamoihin, pysäytin kadulla ihmisiä, olin jo tekemässä markkinointisuunnitelmaa, jossa ajattelin teipata Se Vende- lappuja pyöriin ja pysäköidä ne suosittujen kahviloiden eteen. Kaisa kuitenkin ehdotti että pistäytyisimme vielä lähikahvilassa kysymässä tutulta baarinpitäjältä josko hän tarvitsisi niitä. Tarve oli nolla, mutta ehdotin provisiopalkkaa: Jos myyt pyörät, kaikki mitä saat haluamani summan päälle saat pitää itselläsi. Kaveri otti valokuvat pyöristä ja laittoi ne Facebookiin. Kolmen vartin päästä   kuluttua hän seisoi ovemme takana (en tiedä mistä hän tiesi missä me asumme) ja kysyi voisinko jättää pyörät hänen kahvilaansa, niitä oltaisiin tulossa katsomaan hetken kuluttua. Tästä kului aikaa vajaat puoli tuntia ja herra kahvilanpitäjä seisoi taas oven takana rahat kourassa. Ehdotin hänelle luopumista kannattamattomasta kahvilabisneksestä ja siirtymistä aktiiviseen polkupyöräkaupan tekoon.

Loppujen lopuksi meidän oli paljon kannattavampaa ostaa laudat ja pyörät kuin vuokrata. Tarkkaa summaa on hankala laskea mutta arvioni mukaan säästö oli useita satoja euroja. Tällä kertaa kauppa kannatti.

-Lee-

Laadukas lautakorjaamo.

Lautamies ja epäonnen lauta

Kaisan eroahdistus.