Kauppa joka kannatti

Tullessamme Penicheen tuskailimme valinnan kanssa: pitäisikö vuokrata surffilaudat ja polkupyörät vai kannattaisiko ne ostaa ja sitten myydä kun lähdemme eteenpäin? Erilaisten pohdintojen ja spekulointien päätteeksi päätimme ostaa laudat ja pyörät. Urheiluvälineiden ostaminen aiheutti meille ison loven budjettiin mutta toivoimme saavamme ainakin jotain takaisin kun myymme välineet eteenpäin.
Alku näytti hyvältä koska alussa monet olivat kiinnostuneita polkupyöriemme ostamisesta.

Parin kuukauden aikana pyörät pysyivät hyvässä kunnossa, mutta toinen surffilauta oli epäonninen. Kerran joku pamautti omalla laudallaan päin lautaamme, sillä tuloksella että keulaan tuli kaksi isoa dingiä. Toisella kerralla laudan yksi evistä irtosi kiinnikkeineen päivineen ilman mitään syytä. Ainoa mikä mielestäni olisi ehkä saattanut aiheuttaa evän irti repeämisen, voisi olla leashin (laudan karkuremmi) kietoutuminen evän ympärille joten kaatuessani se ehkä olisi repäissyt evän irti. Tiedä häntä. Homma jää mysteeriksi.
Ja kolmannen kerran pamautin itse laudan jo kertaalleen korjatun keulan oven karmeihin, sillä tuloksella, että meillä oli jälleen kerran asiaa lautakorjaamoon. Postiivistä asiassa on se että kaikki kolhut ja murheet kohdistuivat saaamaan lautaan. Toinen lauta oli kahden kuukauden käytön jälkeen käytännössä virheetön.

Huono-onnisen laudan kanssa menin suoraan korjaamosta samaan kauppaan josta olimme sen ostaneet. Myyjä oli luvannut ostaa ne puoleen hintaan takaisin mikäli olisivat kunnossa. Hämmästyksekseni kolhut eivät vaikuttaneet hintaan, koska ne oli korjattu kunnolla. Kauppias teki kunnollisen tarjouksen joka oli paljon parempi kuin olin luullut. En kuitenkaan voinut olla tinkaamatta vielä vähän lisää... :-)

Toisen lautamme osti vuokraisäntämme joka hankki sen ala-asteen oppilaiden käyttöön. Hienoa että parempi lauta meni hyvään käyttöön!

Alun perin kovasti halutut polkupyörät muuttuivat pieneksi ongelmaksi. Kauppias, joka alunperin oli ostamassa pyöriä, ei enää halunnutkaan niitä koska niistä puuttui vaihteet ja hänellä itsellään oli riittävästi vuokrapyöriä. Siirryimme tekemään itse aktiivista myyntityötä. Kävimme tarjoamassa pyöriä vuokraamoihin, pysäytin kadulla ihmisiä, olin jo tekemässä markkinointisuunnitelmaa, jossa ajattelin teipata Se Vende- lappuja pyöriin ja pysäköidä ne suosittujen kahviloiden eteen. Kaisa kuitenkin ehdotti että pistäytyisimme vielä lähikahvilassa kysymässä tutulta baarinpitäjältä josko hän tarvitsisi niitä. Tarve oli nolla, mutta ehdotin provisiopalkkaa: Jos myyt pyörät, kaikki mitä saat haluamani summan päälle saat pitää itselläsi. Kaveri otti valokuvat pyöristä ja laittoi ne Facebookiin. Kolmen vartin päästä   kuluttua hän seisoi ovemme takana (en tiedä mistä hän tiesi missä me asumme) ja kysyi voisinko jättää pyörät hänen kahvilaansa, niitä oltaisiin tulossa katsomaan hetken kuluttua. Tästä kului aikaa vajaat puoli tuntia ja herra kahvilanpitäjä seisoi taas oven takana rahat kourassa. Ehdotin hänelle luopumista kannattamattomasta kahvilabisneksestä ja siirtymistä aktiiviseen polkupyöräkaupan tekoon.

Loppujen lopuksi meidän oli paljon kannattavampaa ostaa laudat ja pyörät kuin vuokrata. Tarkkaa summaa on hankala laskea mutta arvioni mukaan säästö oli useita satoja euroja. Tällä kertaa kauppa kannatti.

-Lee-

Laadukas lautakorjaamo.

Lautamies ja epäonnen lauta

Kaisan eroahdistus.

Asunnon etsiskelyä

Kun pääsimme Portugaliin, oli seuraavana vuorossa asunnon etsiminen epämääräiseksi ajaksi, joka olisi vähintään kuukausi, enintään kolme. Asuntoilmoituksia löysimme homeaway.comista sekä tripadvisorista. Etsintä aloitettiin Penichestä, koska siitä olin kuullut paljon kehuja, varsinkin näin aloitteville surffareille. Toinen paikka jossa päätimme käydä katsomassa kämppiä oli Alentejon rannikko. Olin siellä joskus työkuvioissa, ja ihastuin siihen ikihyviksi. Saimme myös uskomattoman edullisen tarjouksen tutun tutun kautta  läheltä Algarven rajaa Odeceixesta.

Asuntoja löytyi, yllättävän hyvin, ja tuntui että kaikki olisivat meidät kovin mielellään ottaneet. Selkeästi näkyi se, että sesonki ei vielä ole Portugalissa päällä. Lemppariksemme Penichessä jäi kolmannessa kerroksessa oleva valoisa kerrostaloasunto, jossa oli parvekkeet molemmille puolille, takaparvekkeella grilli ja mukava omistaja. Joka tapauksessa mikä tahansa asunnoista olisi voinut tulla kysymykseen, joten huonosti ei etsintä alkanut. Penichessä oli kylmää ja kosteata ja kun ajoimme kohti etelää, ilma lämpeni kilometri kilometrilta.

Olimme vuokranneet auton yhteydessä navigaattorin, mutta laturi osoittautui rikkinäiseksi, joten siitä ei ollut apua. Ennen Vilanova de Milfontesia siis eksyimme hieman pikkuteille. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, Alentejon maaseutu on kaunista korkkitammineen ja värikkäine taloineen ja portugalilaiset eivät ole kovin nuukia sovittujen aikojen suhteen. Kun soitin kertoakseni että olemme ainakin tunnin myöhässä, minun käskettiin vain soittaa uudestaan kun olemme perillä.
Vilanovassa paistoi aurinko ja Alentejon valo on omaa luokkaansa, vaikea kuvailla. Ensimmäinen asunto jota menimme katsomaan oli todella ihana. Keltainen talo, aivan uuden veroinen, takapihalla patio ja grilli, lähellä rantaa…
Kuitenkin saimme selville, että Vilanovassa on pieni, mutta meille suuri ongelma, kylän edessä oleva ranta ei olekaan surffaukseen kovin hyvä, ei ainakaan aloittelijoille, ja sille hyvälle rannalle menoon tarvittaisiin kulkuväline, mieluiten auto, sillä matkaa oli lähteestä riippuen 5-8 km. 
Jouduimme siis hylkäämään koko Vilanovan pitkin hampain, vaikka keltainen talo olikin kovin kutsuva ja varmasti molemmat olisivat halunneet jäädä sinne samantien.

Jatkoimme edelleen matkaa etelään, kohti Odeceixen pikkukylää. Talo oli söpö ja halpa, kylä pieni ja kaunis, mutta jälleen ongelmaksi muodostui surffi. Odeceixen lähimmälle rannalle oli matkaa kolme kilometriä ja muille rannoille taas oltaisiin vaadittu auto. Koska päätarkoituksemme kuitenkin oli surffata, niin päätimme kääntää nokan takaisin kohti pohjoista ja Penicheä. Itselleni ainakin jäi kuitenkin haave Alentejon rannikosta, ehkä sinnekkin vielä joskus pääsemme.

Penichessä päädyimme kerrostaloasuntoon merinäköalalla. Lähimmälle rannalle voi kävellä märkäpuku päällä ja lauta kainalossa ja keskustaankin on lyhyt matka. Balealin rannoille matka taittuu fillarilla tai rantaa pitkin kävelemällä. Hyvä ruokakauppa on lähellä, se on tärkeätä ruokapuolesta vastaavalle Leelle,  joka on jo grillaillut, valmistanut monenlaisia simpukoita ja leiponut muutaman pastel de natan (!!), maailman portugalilaisimman  leivonnaisen. Täällä nyt majailemme ainakin toukokuun 23. päivään

asti, jolloin lennähdämme Italiaan ystävien häihin. Italian jälkeen joudun viikoksi töihin Andaluciaan, Alpujarraan patikoimaan ja sen jälkeen emme sitten vielä tiedäkään mitään varmaa.


-Kaisa

Once we got to Portugal we had to find the place to stay. So we rented a car and started to see apartments around. First we saw some places in Peniche, north from Lisbon, as it's famous for the good conditions for surfing. All the places we saw were quite okay, but our favorite was an apartment with a sea view and a barbecue in the backyard balcony. After Peniche we headed to Alentejo. I spent few days couple of years ago in Alentejo Litoral on an educational tour after tourism fair in Lisbon and wanted to go back ever since.
It was warm and nice in Alentejo, and the scenery, well, it's stunning. Our first stop was Vilanova de Milfontes. The first place we saw was a beauty, but quite quickly we found out that surfing there wouldn't be so easy without a car. And renting a car was really out of our budget. So we had to forget Vilanova.
We also saw a nice place in Odeceixe, near to Algarve border, but there was the same problem. Without a car we would have been stuck.
So we returned to Peniche. Which is actually very nice and the apartment is just great. Lee has his grill and a good supermarket nearby with lots of fish and seafood. And you can walk to the nearest beach with your wetsuit and board! We are staying here at least until 23.5., when we will fly to a friends wedding in Italy. After that, who knows!

Vilanova de Milfontesin ranta
Beach in Vilanova de Milfontes

Rantaa Penichessä
Beach in Peniche

Päivä kaupunkilaisena Lissabonissa
Lee in Lisbon, all dressed for the city

Pastel del nata- onneksi on oma uuni

Lee is happy to have his oven- and I'm happy to eat these!

Takaparvekkeen grilli

One of balconies has a grill

Aamunäkymä

Morning view

Syksy on hidas

Näyttää siltä että asunto on löytänyt vuokralaisen. Tällä viikolla pitäisi allekirjoittaa vuokrasopimus ja uusi asukas olisi muuttamassa joulukuun lopulla. En sanoisi asunnonvuokraamista ihan helpoksi hommaksi kun omaa kotiaan ei halua ihan kaikille vuokrata. Parhaimmillaan asunnon vuokraaminen on ollut hauskaa hommaa, kivoja ja hauskoja ihmisiä on käynyt katsomassa asuntoa. Edelleen olen sitä mieltä että en käyttäisi välittäjän palveluksia. Heidän pyytämänsä korvaus on liian iso enkä koe että he käyttävät yhtäpaljon vaivaa "sen oikean" vuokralaisen löytämiseen kuin asunnon omistaja itse.

Matkan suhteen tuntuu olevan jotenkin outo välivaihe. Ei oikein voi tehdä mitään. Tai voi, mutta loputon matkakohteiden selaaminen netissä ei tunnu kovin järkevältä. Jos alkusyksystä aika tuntui kiitävän vauhdilla eteenpäin niin nyt taas tuntuu että päivät eivät kulu millään. Odottavan aika on pitkä.
Näin se on.

Tämän viikon "kohokohta" liittyen matkajärjestelyihin on kolmas rokotus. Sitten pitäisi olla kaikki tarvittavat rokotukset kunnossa.

-L-

Entä jos loukkaannun reissussa?

Ja monet muut asiat ovat mietityttäneet viime aikoina. Tai ennemminkin viime öinä.
Ensi viikolla on tarkoitus varata ensimmäiset lentoliput. Jossain välissä ne on kuitenkin pakko varata joten miksi ei sitten vaikka ensi viikolla. Auto on edelleen myymättä, asuntoon ei ole vielä löytynyt vuokralaista. Mutta kyllä niille ottaja löytyy kun hinta sopiva tai oikea ihminen osuu kohdalle.

Sen sijaan mieltä ovat alkaneet kiusaamaan kummalliset mitä jos-ajatukset.
Mitä jos katkaisen jalkani? Entä jos sairastun vakavasti? Entä jos pidä koko reissusta ja haluankin tulla takaisin jo puolen vuoden jälkeen? Mitä jos kameli sylkäisee silmääni ja saan silmätulehduksen? Minne me palaamme jos reissu syystä tai toisesta keskeytyy.
Asunto on vuokrattuna. Ei kotia.
Työpaikka on annettu pois. Ei töitä.
Auto myyty. Ei millä liikkua.
Jos nuo kamaluudet toteutuvat niin sitten varmaan täytyy vuokrata asunto, hakea töitä ja hankkia auto jos uudet mahdolliset työt sitä vaativat.
Ja jos taas terveyden kanssa tulee ongelmia niin hoidetaan itsemme kuntoon ja takaisin reissuun.
Mitä sitten jos vaikka koko kuukausi menisi parannellessa niin sitten menee. Ei sille voi mitään. Ja jos taas terveydelle tapahtuu jotain niin vakavaa että joudumme keskeyttämään reissun niin siinä kohtaa koko reissu aivan ja se sama.

Tähän on helppo sanoa että olisi kannattanut miettiä etukäteen. Tietenkin näitä asioita on mietitty mutta jotenkin nyt kun lähtö on lähestymässä ne alkavat realisoitumaan. Toisaalta- yllättävän moni kuolee kotiinsa.

Linnunradan käsikirja liftareille kirjan kannessa lukee ystävällisillä kirjaimilla: Don´t panic.

-L-

Asunnon vuokraamisen hauskuus

Asuntomme on ollut vuokrattavana reilu pari viikkoa.
Kävijöitä ja kyselijöitä on ollut mukavasti mutta lopullista kyllä päätöstä ei ole vielä keneltäkään tullut.
Asuntomme, 60m2, 2h+k, on remontoitu pari vuotta sitten ja sijaitsee Helsingin Punavuoressa.

Katsomassa on käynyt niin kimppakämpän etsijöitä kuin pariskuntia ja sinkkuja.
Eräs pariskunta halusi että pariovet eteisen ja olohuoneen välille.
Toiselle pariskunnalle asunto oli väärään ilmansuuntaan suuntaan. En osaa sanoa mitä merkitystä sillä on kun asunnon ikkunat sijaitsevat sisäpihalle päin. Kolmannelle olohuone oli liian pieni joogatuntien pitämiseen.

Suomalaisia sanotaan edelleen juroiksi eivätkä he muka osaa small talkia. Olen eri mieltä.
Tänään asuntoa katsomaan tuli eri kaksi porukkaa. Eikä aikaakaan kun asunnon valtasi puheensorina. Toisilleen vieraat ihmiset juttelivat ja nauroivat keskenään ja tuntuivat aidosti viihtyvän keskenään Hetken päästä koko ryhmä oli ahtautuneena keittiöön jossa maistelimme toisen ryhmn herrasmiehen mukana ollutta mustikka-lakritsijuuri kakkua. Samalla keskustelimme kyseisen herran raakaruokaharrastuksesta. Kakku oli sen verran hyvää että toivottavasti saan kyseisen reseptin. Asuntoon ei löytynyt tällä kertaa vuokralaista mutta se ei haitannut yhtään.

-L-