Alku näytti hyvältä koska alussa monet olivat kiinnostuneita polkupyöriemme ostamisesta.
Parin kuukauden aikana pyörät pysyivät hyvässä kunnossa, mutta toinen surffilauta oli epäonninen. Kerran joku pamautti omalla laudallaan päin lautaamme, sillä tuloksella että keulaan tuli kaksi isoa dingiä. Toisella kerralla laudan yksi evistä irtosi kiinnikkeineen päivineen ilman mitään syytä. Ainoa mikä mielestäni olisi ehkä saattanut aiheuttaa evän irti repeämisen, voisi olla leashin (laudan karkuremmi) kietoutuminen evän ympärille joten kaatuessani se ehkä olisi repäissyt evän irti. Tiedä häntä. Homma jää mysteeriksi.
Ja kolmannen kerran pamautin itse laudan jo kertaalleen korjatun keulan oven karmeihin, sillä tuloksella, että meillä oli jälleen kerran asiaa lautakorjaamoon. Postiivistä asiassa on se että kaikki kolhut ja murheet kohdistuivat saaamaan lautaan. Toinen lauta oli kahden kuukauden käytön jälkeen käytännössä virheetön.
Huono-onnisen laudan kanssa menin suoraan korjaamosta samaan kauppaan josta olimme sen ostaneet. Myyjä oli luvannut ostaa ne puoleen hintaan takaisin mikäli olisivat kunnossa. Hämmästyksekseni kolhut eivät vaikuttaneet hintaan, koska ne oli korjattu kunnolla. Kauppias teki kunnollisen tarjouksen joka oli paljon parempi kuin olin luullut. En kuitenkaan voinut olla tinkaamatta vielä vähän lisää... :-)
Toisen lautamme osti vuokraisäntämme joka hankki sen ala-asteen oppilaiden käyttöön. Hienoa että parempi lauta meni hyvään käyttöön!
Alun perin kovasti halutut polkupyörät muuttuivat pieneksi ongelmaksi. Kauppias, joka alunperin oli ostamassa pyöriä, ei enää halunnutkaan niitä koska niistä puuttui vaihteet ja hänellä itsellään oli riittävästi vuokrapyöriä. Siirryimme tekemään itse aktiivista myyntityötä. Kävimme tarjoamassa pyöriä vuokraamoihin, pysäytin kadulla ihmisiä, olin jo tekemässä markkinointisuunnitelmaa, jossa ajattelin teipata Se Vende- lappuja pyöriin ja pysäköidä ne suosittujen kahviloiden eteen. Kaisa kuitenkin ehdotti että pistäytyisimme vielä lähikahvilassa kysymässä tutulta baarinpitäjältä josko hän tarvitsisi niitä. Tarve oli nolla, mutta ehdotin provisiopalkkaa: Jos myyt pyörät, kaikki mitä saat haluamani summan päälle saat pitää itselläsi. Kaveri otti valokuvat pyöristä ja laittoi ne Facebookiin. Kolmen vartin päästä kuluttua hän seisoi ovemme takana (en tiedä mistä hän tiesi missä me asumme) ja kysyi voisinko jättää pyörät hänen kahvilaansa, niitä oltaisiin tulossa katsomaan hetken kuluttua. Tästä kului aikaa vajaat puoli tuntia ja herra kahvilanpitäjä seisoi taas oven takana rahat kourassa. Ehdotin hänelle luopumista kannattamattomasta kahvilabisneksestä ja siirtymistä aktiiviseen polkupyöräkaupan tekoon.
Loppujen lopuksi meidän oli paljon kannattavampaa ostaa laudat ja pyörät kuin vuokrata. Tarkkaa summaa on hankala laskea mutta arvioni mukaan säästö oli useita satoja euroja. Tällä kertaa kauppa kannatti.
-Lee-
Laadukas lautakorjaamo.
Lautamies ja epäonnen lauta
Kaisan eroahdistus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti