Asunnon etsiskelyä

Kun pääsimme Portugaliin, oli seuraavana vuorossa asunnon etsiminen epämääräiseksi ajaksi, joka olisi vähintään kuukausi, enintään kolme. Asuntoilmoituksia löysimme homeaway.comista sekä tripadvisorista. Etsintä aloitettiin Penichestä, koska siitä olin kuullut paljon kehuja, varsinkin näin aloitteville surffareille. Toinen paikka jossa päätimme käydä katsomassa kämppiä oli Alentejon rannikko. Olin siellä joskus työkuvioissa, ja ihastuin siihen ikihyviksi. Saimme myös uskomattoman edullisen tarjouksen tutun tutun kautta  läheltä Algarven rajaa Odeceixesta.

Asuntoja löytyi, yllättävän hyvin, ja tuntui että kaikki olisivat meidät kovin mielellään ottaneet. Selkeästi näkyi se, että sesonki ei vielä ole Portugalissa päällä. Lemppariksemme Penichessä jäi kolmannessa kerroksessa oleva valoisa kerrostaloasunto, jossa oli parvekkeet molemmille puolille, takaparvekkeella grilli ja mukava omistaja. Joka tapauksessa mikä tahansa asunnoista olisi voinut tulla kysymykseen, joten huonosti ei etsintä alkanut. Penichessä oli kylmää ja kosteata ja kun ajoimme kohti etelää, ilma lämpeni kilometri kilometrilta.

Olimme vuokranneet auton yhteydessä navigaattorin, mutta laturi osoittautui rikkinäiseksi, joten siitä ei ollut apua. Ennen Vilanova de Milfontesia siis eksyimme hieman pikkuteille. Se ei kuitenkaan pahemmin haitannut, Alentejon maaseutu on kaunista korkkitammineen ja värikkäine taloineen ja portugalilaiset eivät ole kovin nuukia sovittujen aikojen suhteen. Kun soitin kertoakseni että olemme ainakin tunnin myöhässä, minun käskettiin vain soittaa uudestaan kun olemme perillä.
Vilanovassa paistoi aurinko ja Alentejon valo on omaa luokkaansa, vaikea kuvailla. Ensimmäinen asunto jota menimme katsomaan oli todella ihana. Keltainen talo, aivan uuden veroinen, takapihalla patio ja grilli, lähellä rantaa…
Kuitenkin saimme selville, että Vilanovassa on pieni, mutta meille suuri ongelma, kylän edessä oleva ranta ei olekaan surffaukseen kovin hyvä, ei ainakaan aloittelijoille, ja sille hyvälle rannalle menoon tarvittaisiin kulkuväline, mieluiten auto, sillä matkaa oli lähteestä riippuen 5-8 km. 
Jouduimme siis hylkäämään koko Vilanovan pitkin hampain, vaikka keltainen talo olikin kovin kutsuva ja varmasti molemmat olisivat halunneet jäädä sinne samantien.

Jatkoimme edelleen matkaa etelään, kohti Odeceixen pikkukylää. Talo oli söpö ja halpa, kylä pieni ja kaunis, mutta jälleen ongelmaksi muodostui surffi. Odeceixen lähimmälle rannalle oli matkaa kolme kilometriä ja muille rannoille taas oltaisiin vaadittu auto. Koska päätarkoituksemme kuitenkin oli surffata, niin päätimme kääntää nokan takaisin kohti pohjoista ja Penicheä. Itselleni ainakin jäi kuitenkin haave Alentejon rannikosta, ehkä sinnekkin vielä joskus pääsemme.

Penichessä päädyimme kerrostaloasuntoon merinäköalalla. Lähimmälle rannalle voi kävellä märkäpuku päällä ja lauta kainalossa ja keskustaankin on lyhyt matka. Balealin rannoille matka taittuu fillarilla tai rantaa pitkin kävelemällä. Hyvä ruokakauppa on lähellä, se on tärkeätä ruokapuolesta vastaavalle Leelle,  joka on jo grillaillut, valmistanut monenlaisia simpukoita ja leiponut muutaman pastel de natan (!!), maailman portugalilaisimman  leivonnaisen. Täällä nyt majailemme ainakin toukokuun 23. päivään

asti, jolloin lennähdämme Italiaan ystävien häihin. Italian jälkeen joudun viikoksi töihin Andaluciaan, Alpujarraan patikoimaan ja sen jälkeen emme sitten vielä tiedäkään mitään varmaa.


-Kaisa

Once we got to Portugal we had to find the place to stay. So we rented a car and started to see apartments around. First we saw some places in Peniche, north from Lisbon, as it's famous for the good conditions for surfing. All the places we saw were quite okay, but our favorite was an apartment with a sea view and a barbecue in the backyard balcony. After Peniche we headed to Alentejo. I spent few days couple of years ago in Alentejo Litoral on an educational tour after tourism fair in Lisbon and wanted to go back ever since.
It was warm and nice in Alentejo, and the scenery, well, it's stunning. Our first stop was Vilanova de Milfontes. The first place we saw was a beauty, but quite quickly we found out that surfing there wouldn't be so easy without a car. And renting a car was really out of our budget. So we had to forget Vilanova.
We also saw a nice place in Odeceixe, near to Algarve border, but there was the same problem. Without a car we would have been stuck.
So we returned to Peniche. Which is actually very nice and the apartment is just great. Lee has his grill and a good supermarket nearby with lots of fish and seafood. And you can walk to the nearest beach with your wetsuit and board! We are staying here at least until 23.5., when we will fly to a friends wedding in Italy. After that, who knows!

Vilanova de Milfontesin ranta
Beach in Vilanova de Milfontes

Rantaa Penichessä
Beach in Peniche

Päivä kaupunkilaisena Lissabonissa
Lee in Lisbon, all dressed for the city

Pastel del nata- onneksi on oma uuni

Lee is happy to have his oven- and I'm happy to eat these!

Takaparvekkeen grilli

One of balconies has a grill

Aamunäkymä

Morning view

Playa Samara

Kuten aina, suunnittelu alkaa todenteolla meillä vasta sitten kun on pakko.  Viimeiset päivät Bonairella hätäpäissään yritettiin ymmärtää mihin tulla Costa Ricassa. Hinnat tuntuivat vähän hurjilta ja mielipiteitä tietysti oli paljon liikkeellä siitä, mikä olisi hyvä paikka olla ja aloittaa taas laikkarointi.

Varsinainen paikka vahvistui vasta ollessamme San Joséssa, kun saimme Pierre nimiseltä herralta vahvistuksen ja hyvän hinnan kämpästä Samaran kylässä. Olimme lukeneet, että Samara ei ole mikään varsinainen surffimekka, mutta aloittelijoille loistava, ja kaikki rannasta palveluihin kävelymatkan päässä. Sovimme, että maksamme ensin viikosta ja katsomme sitten. Kämpän buukkaaminen näkemättä pidemmäksi aikaa kun aina vähän hirvittää.

Kämppä osoittautui oikein mukavaksi, lämmintä vettä, siistiä, kiva piha ja ulkoilmakeittiö.

Playa Samara vaan osoittautui virhearvioksi. Ekana päivänä katselimme aaltoja, ja niitä ei käytännössä ollut. Ajattelimme kuitenkin sen olevani ohimenevä ilmiö. Varasimme tunnin seuraavaksi päiväksi. Kun aamulla seiskalta pamahdimme paikalle surffikoululle, Samurio, paikan omistaja ilmoitti, että aaltoja ei ole, joten lähdimme läheiselle Playa Camaronalille. Sinänsä reilu veto, koulu järkkäsi kuljetukset ja eväät ja pääsimme oikein hyviin olosuhteisiin aloittelemaan. Muut koulut jäivät lutraamaan mitättömiin pikkukuohuihin. Asiasta Samurion kanssa keskusteltuamme selvisi, että aaltotilanne on muuttunut merkittävästi vuoden 2012, yli seitsemän magnitudin maanjäristyksen jälkeen, jolloin maa nousi Samaran lahden edessä puolitoista metriä ja nosti riuttaa niin, että se estää aaltojen syntymisen. Ei käy kateeksi paikallisia surffikouluja, joita täällä taitaa olla yhteensä viisi.

Sen jälkeen joka aamu on toistunut sama kuvio, Playa Samaralla ei aaltoja, me vanha herra Carloksen pahaan Nissaniin ja Playa Buena Vistalle salsan soidessa täydellä volyymilla. Uskomatonta miten vanha Nissan etenee teillä johon ei edes maasturi riitä vaan tarvittaisiin ennemminkin mönkijä.

Ensimmäisenä aamuna olimme reissussa kaksin ja rannalle mentäessa on kahlaamalla ylitettävä joki, jossa varoitetaan krokotiileistä. Carlos ja Samurio kyllä vakuuttelivat, että yleensä krokot tulevat suistoon hengailemaan vain talvella, eli sadekaudella. Mutta jonkun koiran ne kyllä olivat syöneet ja välillä niitä oli meressäkin ja….

Eli ensimmäisellä kerralla jokea ylittäessä meitä keltanokkia hieman vilkuilutti sivuille.

Loppujen lopuksi päädyimme upealle rannalle, jossa meidän ja pelikaanien lisäksi ei ollut muita, paitsi myöhemmin kolme alastonta joogia ja paikallisia kalastajia. Aallot tuntuivat kivoilta ja samoin se, että pystyimme itsenäisesti menemään uudelle spotille ja saamaan jotakin aikaan.

Carlos tuli hakemaan melkein sovittuna aikana ja kaikki meni hienosti. Tosin saimme varoituksia jälkeenpäin myös rauskuista. Meressä on kuulemma parempi kävellä jalkoja laahaamalla, niin ei epähuomiossa astu rauskun päälle. Opittiinpa sekin.

Samaran kylä on sekoitus tico-lomakohdetta, (costa ricalaiset siis kutsuvat itseään ticoiksi) pohjois-amerikkalaisia perheitä ja eläkeläisiä, sekä eurooppalaisia reppureissaajia.

Kylä itsessään ei mitenkään sykähdytä, ranta on ihan upea, ruuhkaa ei todellakaan ole, vaikka high season menossa ja ruoka on hyvää. Ei kuitenkaan paikka, johon olisi pakottava tarve jäädä, varsinkaan kun niitä aaltoja ei ole.

Kattotelineet ovat yliarvostettuja. Laudat kiinnitetään oikeaoppisesti karkuremmeillä :-)

Varovasti, krokotiilejä!

Ensimmäinen ylitys keskellä olevalle särkälle ja sitten vielä toinen ylitys

Playa Buena Vista

Lee

Kaisa

 Keittiö ja kokki pusikossa

Auringonlasku Playa Samarassa

Syksy on hidas

Näyttää siltä että asunto on löytänyt vuokralaisen. Tällä viikolla pitäisi allekirjoittaa vuokrasopimus ja uusi asukas olisi muuttamassa joulukuun lopulla. En sanoisi asunnonvuokraamista ihan helpoksi hommaksi kun omaa kotiaan ei halua ihan kaikille vuokrata. Parhaimmillaan asunnon vuokraaminen on ollut hauskaa hommaa, kivoja ja hauskoja ihmisiä on käynyt katsomassa asuntoa. Edelleen olen sitä mieltä että en käyttäisi välittäjän palveluksia. Heidän pyytämänsä korvaus on liian iso enkä koe että he käyttävät yhtäpaljon vaivaa "sen oikean" vuokralaisen löytämiseen kuin asunnon omistaja itse.

Matkan suhteen tuntuu olevan jotenkin outo välivaihe. Ei oikein voi tehdä mitään. Tai voi, mutta loputon matkakohteiden selaaminen netissä ei tunnu kovin järkevältä. Jos alkusyksystä aika tuntui kiitävän vauhdilla eteenpäin niin nyt taas tuntuu että päivät eivät kulu millään. Odottavan aika on pitkä.
Näin se on.

Tämän viikon "kohokohta" liittyen matkajärjestelyihin on kolmas rokotus. Sitten pitäisi olla kaikki tarvittavat rokotukset kunnossa.

-L-

Entä jos loukkaannun reissussa?

Ja monet muut asiat ovat mietityttäneet viime aikoina. Tai ennemminkin viime öinä.
Ensi viikolla on tarkoitus varata ensimmäiset lentoliput. Jossain välissä ne on kuitenkin pakko varata joten miksi ei sitten vaikka ensi viikolla. Auto on edelleen myymättä, asuntoon ei ole vielä löytynyt vuokralaista. Mutta kyllä niille ottaja löytyy kun hinta sopiva tai oikea ihminen osuu kohdalle.

Sen sijaan mieltä ovat alkaneet kiusaamaan kummalliset mitä jos-ajatukset.
Mitä jos katkaisen jalkani? Entä jos sairastun vakavasti? Entä jos pidä koko reissusta ja haluankin tulla takaisin jo puolen vuoden jälkeen? Mitä jos kameli sylkäisee silmääni ja saan silmätulehduksen? Minne me palaamme jos reissu syystä tai toisesta keskeytyy.
Asunto on vuokrattuna. Ei kotia.
Työpaikka on annettu pois. Ei töitä.
Auto myyty. Ei millä liikkua.
Jos nuo kamaluudet toteutuvat niin sitten varmaan täytyy vuokrata asunto, hakea töitä ja hankkia auto jos uudet mahdolliset työt sitä vaativat.
Ja jos taas terveyden kanssa tulee ongelmia niin hoidetaan itsemme kuntoon ja takaisin reissuun.
Mitä sitten jos vaikka koko kuukausi menisi parannellessa niin sitten menee. Ei sille voi mitään. Ja jos taas terveydelle tapahtuu jotain niin vakavaa että joudumme keskeyttämään reissun niin siinä kohtaa koko reissu aivan ja se sama.

Tähän on helppo sanoa että olisi kannattanut miettiä etukäteen. Tietenkin näitä asioita on mietitty mutta jotenkin nyt kun lähtö on lähestymässä ne alkavat realisoitumaan. Toisaalta- yllättävän moni kuolee kotiinsa.

Linnunradan käsikirja liftareille kirjan kannessa lukee ystävällisillä kirjaimilla: Don´t panic.

-L-

Asunnon vuokraamisen hauskuus

Asuntomme on ollut vuokrattavana reilu pari viikkoa.
Kävijöitä ja kyselijöitä on ollut mukavasti mutta lopullista kyllä päätöstä ei ole vielä keneltäkään tullut.
Asuntomme, 60m2, 2h+k, on remontoitu pari vuotta sitten ja sijaitsee Helsingin Punavuoressa.

Katsomassa on käynyt niin kimppakämpän etsijöitä kuin pariskuntia ja sinkkuja.
Eräs pariskunta halusi että pariovet eteisen ja olohuoneen välille.
Toiselle pariskunnalle asunto oli väärään ilmansuuntaan suuntaan. En osaa sanoa mitä merkitystä sillä on kun asunnon ikkunat sijaitsevat sisäpihalle päin. Kolmannelle olohuone oli liian pieni joogatuntien pitämiseen.

Suomalaisia sanotaan edelleen juroiksi eivätkä he muka osaa small talkia. Olen eri mieltä.
Tänään asuntoa katsomaan tuli eri kaksi porukkaa. Eikä aikaakaan kun asunnon valtasi puheensorina. Toisilleen vieraat ihmiset juttelivat ja nauroivat keskenään ja tuntuivat aidosti viihtyvän keskenään Hetken päästä koko ryhmä oli ahtautuneena keittiöön jossa maistelimme toisen ryhmn herrasmiehen mukana ollutta mustikka-lakritsijuuri kakkua. Samalla keskustelimme kyseisen herran raakaruokaharrastuksesta. Kakku oli sen verran hyvää että toivottavasti saan kyseisen reseptin. Asuntoon ei löytynyt tällä kertaa vuokralaista mutta se ei haitannut yhtään.

-L-

Turvallisuus on kallista

Viimeksi kerroin että Forenomin edustaja on tulossa tekemään arviota asunnostamme.
Tarkoitus on vuorotteluvapaan ajaksi laittaa asunto vuokralle. Käännyin Forenomin puoleen koska pidän heitä varmana vuokranmaksajana ja he hoitavat asuntoon liittyviä asioita sillä välin kun emme ole Suomessa. Muutamien sähköpostien jälkeen heidän edustajansa tuli paikalle tutustumaan Helsingin Punavuoressa sijaitsevaan 60m2 kaksioomme. Asunto on remontoitu reilu kaksi vuotta sitten. Taloyhtiön katolla sijaitsee kattoterassi ja saunatilat.
Ymmärrän hyvin että Forenominkin tulee saada oma tuottonsa tehdystä työstä mutta siitä huolimatta heidän tekemä tarjous yllätti:

- ensimmäiseltä kahdelta viikolta ei makseta vuokraa koska se menee kalustamiseen

- tarjous oli 900 eur/kk johon tulee sisältyä kahden hengen vesimaksu ja autopaikka.
Jos nuo vähennetään niin tarjous on noin 800  eur/kk. Eli vuokratuotto tuolta ajalta on ainostaan 1,36%

- eivät mielellään tee tarjousta näin aikaisin koska markkinatilanne saattaa muuttua muutaman kuukauden aikana. Miksi sitten teitte tarjouksen tai tulitte katsomaan asuntoa näin aikaisin?

Voi olla että katson asuntoani väärästä, omistajan, näkökulmasta mutta heidän tekemänsä tarjous tuntuu naurettavalta. Ei edes vähältä vaan naurettavan pieneltä.
Tulipa tämäkin kokeiltua. Laitoin tänään tarjouspyynnöt parille vastaavaa palvelua tarjoavalle yritykselle. Katsotaan olenko itse täysin harhainen vuokrapyyntini kanssa vai onko todellisuus todellakin sitä mitä Forenom tarjoaa. Laitan viikonlopun aikana asunnosta vuokrailmoituksen myös nettiin yksityisille markkinoille. Onneksi tässä on aikaa reilut kolme kuukautta.

Oma työpaikkani tuli hakuun alkuviikosta. On outoa katsoa omaa työtehtäväänsä koskevaa työpaikkailmoitusta. Jollain oudolla tavalla siitä tulee sentimentaalinen olo. Työpaikkani on kuitenkin antanut minulle paljon, siellä on kivoja tyyppejä töissä ja siellä tehdään mielenkiintoisia asioita. Kai tämä on sitä luopumisen vaikeutta. Samalla kuitenkin tiedän että tuleva vuosi on juuri sitä mitä minä haluan tehdä. Voihan olla että vuoden jälkeen totean: kiva reissu mutta ei enää koskaan. Nyt kiirellä takaisin olemaan kunnolla ja tekemään töitä. Tai sitten totean: kiva reissu pakko saada lisää.
Minusta kumpikaan ei ole kovinkaan huono vaihtoehto.

-L-

Hoidettavia asioita:
- matkavakuutus
- rokotukset - aika varattuna sitä seuraavalle viikolle
- kellon vedenkestävyyden testauttaminen. Satun pitämään valtavasti mekaanisista kelloista ja olen ajatellut ottavani mukaan reissuun vanhan Seikon automaatti diverin :-)

K treenaa :-)