Alkoi jo vaikuttaa siltä, että taisimme vahingossa jumittua Pangandaraniin. Tapasimme surffilla mukavan sveitsiläispariskunnan Sarahin ja Alexin, he muuttivat samaan guesthousiin ja oli pitkästä aikaa mukavaa olla porukalla liikenteessä. Olemme paljon puhuneet siitä, miten emme jaksa väkisin ystävystyä, ja miten muiden matkailijoiden kanssa keskustelu alkaa kyllästyttää heti kahden lauseen jälkeen: Missä olet ollut, mihin olet menossa, sinne sinun täytyy ehdottomasti mennä…
Joskus taas juttu alkaa heti luistaa, ja puheenaiheita löytyy mielin määrin muutakin, kuin paikkojen listausta.
Myös kylän asukkaat alkoivat tulla tutuksi. Surffilautoja vuokraava Yoga tuntui olevan joka paikassa. Aamulla hän vuokrasi meille laudat, lounaalla otti tilaukset ravintolassa ja illalla ilmestyi rantabaariin juttelemaan mukavia. Otin häneltä yhden surffitunnin alussa, kun aallot vaikuttivat hieman pelottavilta ja se toimi hyvin. Lee antoi Yogalle myös hieman bisnesvinkkejä ( kuten: kannattaa laittaa kyltti rannalle, muuten kukaan ei tiedä että tässä on surffikoulu..) ja hän oli innoissaan, vaikka toisessa lauseessa sanoikin että ei halua enempää asiakkaita koska sitten ei ehdi surffata. Kaverilla oli varmasti kylän viileimmät aurinkolasit, ilman niitä häntä oli vaikea tunnistaa ja vaikka puhuimmekin aina "pojasta", kävi ilmi että hän oli meitä vain pari vuotta nuorempi.
Guesthousemme emännistä paljastui ajan mittaan uusia puolia. Indonesian itsenäisyyspäivän yhteydessä pidetyissä leikkimielisissä kilpailuissa Tri niminen sisko voitti palkinnot syömällä nopeiten kaksi kananmunaa ja heiluttelemalla pallon maalin sukkahousulla lantiolle sidotulla munakoisolla ( sitä peliä pelattiin jossain koulussa tms. meilläkin..). Palkintona oli mm. pölyhuisku. Heillä myös tuntui olevan maaginen kyky saada mikä tahansa asia järjestymään.
Mukavasta olotilasta huolimatta päätimme kuitenkin lähteä muutaman päivän reissulle Batu Karasin helpolle aallolle. Ennen sitä söimme uusien ystäviemme kanssa loistavan jäähyväisaterian Pangandarin kalatorilla. Paikassa saat valita tuoreesta tavarasta (osittain elävästä) haluamasi kalat ja äyriäiset ja ne kokataan valmiiksi paikan päällä. Loistava ja erittäin runsas ateria sisälsi kahdenlaista kalaa, katkarapuja, taskurapuja ja pieniä seepioita, riisiä ja vihanneksia ja kustansi hirveät 5 euroa per naama. Se oli varmasti paras Indonesiassa syömämme ateria.
-Kaisa
It started to seem that we were a bit stuck in Pangandaran, in a positive way. Waves started to make sense a bit, our guesthouse was really cosy with nice owner sisters and we met a great couple from Switzerland, Sarah and Alex. It was really nice to spend some time with them and we hope to see them again next year when they are coming to Helsinki for a gymnastic event.
However we decided to leave for Batu Karas for few days to experience the super gentle point break. Before leaving we had a superb meal with Sarah and Alex in the fish market. You could choose your fresh fish, shrimps, crabs, squids or whatever and they cooked them for you. I guess it was the best meal we have had in Indonesia so far.
 |
| Valitse ruokasi Choose your food |
 |
| Kylmäketju on katkeamaton There is no problem with coldchain |
 |
| Some shrimp maybe? |
 |
| Aterian jälkeen kaikki olivat iloisia! After the dinner everyone was so happy! |
 |
| Erityisesti Alex joka rakastaa kalaa Specially Alex who loves fish |
 |
| Kalatori Fishmarket |
Ravintolan pomo
The Boss
 |
| Ryhmäkuva Group photo with Sarah and Alex in Mango Guesthouse |
 |
| Kioski Kiosk |
