Pikkuisen työkuvioita ja Sisilia

Italianreissun päätteeksi olin viikon töissä. Työssäni on se hyvä puoli, että sitä voin tehdä mistä käsin vaan. Alun perin piti mennä Andalusiaan tekemään vanha tuttu patikka, mutta viime hetkessä asiakas pyysi että lähtisinkin Sisiliaan paikkaamaan sairastunutta opasta. Päivämäärät olivat samat ja Sisilia on ollut ikuinen projektini joten eikun sinne. On hassua että kaikkien näiden italiavuosien aikana en ollut koskaan päässyt Sisiliaan asti, Liparisaaria lukuunottamatta. Aina tuntui siltä että pitäisi olla enemmän aikaa, että ehtisi sinne kunnolla.

Letkeiden ja huolettomien Reggio Emilia- päivien jälkeen Lee siis lähti Portugaliin ja minä Sisiliaan. Työnteko tuntui oikeastaan tosi kivalta. Huomasin tosin, että muutaman päivän jälkeen olin aivan puhki. Kun viikko oli ohi, tuntui siltä kuin kaikki voimat olisivat hävinneet. Eikä tällä viikolla edes sattunut mitään kummallista.Vähän nauratti moinen, mutta samalla tämä oli hyvä opetus itselleni. Normaalielämässä saatan tehdä samalla tavalla töitä kuukauden tai kaksi putkeen, aamusta iltaan ilman yhtään vapaa-aikaa. Kun työputki on päällä, asiaa ei edes mieti, paahtaa vaan ja ajattelee aina päivän tai kaksi kerrallaan eteenpäin. Vaikka olisi kuinka kipeä tai loppu niin kotiinjäämismahdollisuutta ei ole kuin todella extreme-tapauksissa. Jatkossa varmasti ainakin teoriassa yritän jaksottaa töitäni paremmin. Ja yritän myös muistaa, että jos on tehnyt vaikkapa kaksi viikkoa töitä ilman lepoa, palautumisaikaa olisi hyvä olla enemmän kuin päivä tai kaksi. 

Muutenkin on tullut mietittyä paljon työtä ja sen tärkeyttä itselle ja ennen kaikkea itsetunnolle. Olen myös tullut siihen tulokseen, että oma työ on varsin mielekästä, sillä se on jollakin tapaa mielessä suurimman osan ajasta, vaikka tätä lomaa on nyt jo pitkään jatkunutkin. Hyvällä tavalla siinä mielessä, että on tullut kaikenlaisia ideoita työhön liittyen, ja huonolla siksi, että työpainajaisista olen päässyt eroon vasta nyt kun ollaan kohta puolessa välissä. On myös liikuttavaa, miten hyvältä tuntuu se, kun taas tuntee itsensä tarpeelliseksi työn kautta.

Niin, ja se Sisilia, se on upea. Tällä reissulla ehkä ei, mutta pian varmaan pitää päästä sinne takaisin vähän syväluotaavammalle turneelle.

After those relaxing days in Reggio Emilia I flew to Sicily for work. It was actually really nice to be operative again. And Sicily, it was extremely beautiful and of course now I'm looking forward to go back! Maybe not on this trip but soon enough.

-Kaisa

Auringonlasku Capo d'Orlando
Sunset at Capo d'Orlando

Liparisaaret Vulcanolta katsottuna
Aeolian islands from Vulcano

Etnan rinteillä
Etna

Gran Cratere, Vulcano

Petralia Sottana

Random Orchidea

Italialainen ruoka vs. matkailijat

Nyt on taas pyöritty Etelä-Eurooppaa pitkin poikin asiakkaiden kanssa parin viikon ajan. Sopivassa suhteessa patikkaa ja enogastronomiaa, eli viiniä ja ruokaa.
Patikkahommasta sitten oma juttunsa mutta nuo ruokailut...
Joskus tuntuu että oppaan hommassa on kaikkein raskain osa ruokapöydässä istuminen.
Otetaan esimerkkinä Italia, joka monestakin syystä on minulle se ikäänkuin toinen kotimaa.
Mottoni on aina se, että maassa syödään maan tavalla. Jos teen itse matkaohjelmia, tai saan valita ruokalistat, valitsen aina jotain tietylle alueelle tyypillistä, vaikka tietäisinkin että se ei kaikille suomalaisille uppoa.

On yllättävää miten italialaisesta ruuasta pidetään Suomessa kovasti, mutta sitten kun Italiassa saa oikeaa italialaista ruokaa, se ei  monen mielestä toimikaan. Seuraavat lauseet olen kuullut lukemattomia kertoja:
-Jaahas, riisipuuroako meille syötetään ( risotto)
-Miksei ole mitään kastiketta (liha tai kala), aika kuivaa
-Ei oikein maistu miltään ( italiaksi käytetään termiä delicato, kun ruuan maku on hienostunut, ei päälle tunkeva)
- Taas tätä makaroonia...
- eikö ole kunnon leipää ( lue: ruisleipää)

Makumieltymyksiä on monenlaisia ja usein yritän parhaani mukaan selittää, että kun täällä nyt on tapana että liha maustetaan vain oliiviöljyllä ja suolalla että se liha maistuu lihalta tai että maistelkaa nyt vähän rauhassa niin ne lempeätkin maut tulevat esiin.
Silti on vaikea käsittää että herkkuruokani, esimerkiksi Gattinara-viiniin tehdyn risoton, päälle joku ei millään ymmärrä.
Välillä tuntuu että meillä suomalaisilla on tapana ylimaustaa ruoka niin, että esimerkiksi se liha tai kala ei sieltä tule vahingossakaan esiin. Samoin tapana on jotenkin hotkia äkkiä ruoka pois, että päästään seuraavaan, ja jos maut eivät ole megavoimakkaita, niitä ei ehdi huomata. Mihin kummaan meillä on kiire?

No, itse en enää koskaan tilaa Suomessa ravintolassa risottoa (onneksi meillä on kotona loistava risottokokki, joka en ole minä) ja muutenkin vältän italialaisia ravintoloita viimeiseen asti.

Ongelma ei todellakaan ole vain suomalaisten, törmäsin siihen myös entisessä työssäni italialaisessa incoming-matkatoimistossa. Englantilaisen matkatoimiston asiakkaat valittivat erään hotellin ruuasta jatkuvasti, yleisin argumentti oli: se ei ole oikeaa italialaista ruokaa. Todellisuudessa se nimenomaan oli sitä eikä jotakin juusto- kerma- oregano mössöä, jota usein ulkomailla saa italialaisissa ravintoloissa.

Kyselin joskus Helsingissä asuvilta italialaisilta, mikä heidän mielestään olisi hyvä italialainen ravintola täällä. Suurin osa ei osannut mainita mitään, ja muutama, joka oli töissä paikallisessa italialaisessa, sanoi suoraan että " älä ainakaan meille tule".

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta avarakatseisuutta voin aina peräänkuuluttaa.
-K

PS. Ja pakko myöntää, että ymmärrän välillä erästä iäkkäämpää, Italiassa paljon työskennellyttä kolleegaani, joka menettää hermonsa kun asiakkaat peräänkuuluttavat perunaa." pottuja vaan aina pitäisi saada, syökää niitä pottuja kotona"- hän kerran pauhasi...

PS2:Tiedän olevaani melkoinen puritaani ja nipottaja mitä tulee italialaiseen ruokaan mutta olisin todella tyytyväinen, jos suomessakin keskusteltaisiin pöytäkeskusteluissa vaikkapa siitä, millainen koostumus pitää olla karjalanpiirakassa tai mistä saadaan parhaat muikut.

Näkymä La Morrasta kohti Barolon viljelymaita

Työmatka

Over the hills and far away

Ennen suurta matkaa on kuitenkin paljon pienempiä työmatkoja.

Seuraavat kolme kuukautta minä, toinen osapuoli, vietän pienessä Italialaisessa alppikylässä.

Yritän täältä käsin kantaa korteni kekoon suuren matkan suunnittelutoimenpiteissä. Tosin ensimmäinen haaste tulee olemaan netin puute.

Siitä puheen ollen…

Luin lennolla tänään Blue Wingsistä, että uusin villitys maailmalla ovat netistä ja älypuhelimista vieroittavat lomat. Tavallaan samaan aikaa ihan älytöntä, mutta ymmärrän silti pointin. Samassa jutussa listattiin myös appsit jotka blokkaavat käyttäjänsä sosiaalista medioista tai ylipäätään verkosta. Muistaakseni jonkun hinta oli yli seitsemän euroa. Ollaan siis menty siihen että maksamme siitä että meitä ei päästetä nettiin, kuulostaa kahjolta mutta siltikin.

Henkilökohtaisesti neuvon, että kannattaa tulla töihin johonkin jumalan selän taakse,  kylässä on yksi baari jossa toimii wifi ja lähin nettitikkukauppa on tunnin bussimatkan päässä. Jopa on aikaa ajatella ja kirjoittaa!

Iso kysymys ”the matkaa” varten on vakuutus.

Yritin niistä jo vaivihkaa kysellä, kun selvittelin muita vakuutusasioita. En kuitenkaan saanut mitään kovin selkeää vastausta.

Hyvä juttu on se, että minulla yrittäjän lakisääteinen tapaturmavakuutus, joka on aina voimassa, myös vapaa-ajalla, sekä kattaa kaikki lajit, kunhan niitä ei harrasta kilpailutasolla. Oikein erikseen vielä tiukkasin että entäs vapaalasku, heliski tai lainelautailu, mutta niin ne vakuutusyhtiön tädit vaan sanoivat että kaikki ok, ja vapaa-aikana tehty toiminta myös. Kuulostaa hieman liian hyvältä ollakseen totta!

Liikenneonnettomuudet ja pahoinpitelyt sitten ovat eri juttu…

-K

Selvitystyö jatkuu.

Sitkeä soitteluni Kampin työ- ja elinkeinotoimistoon on tuottanut tulosta.

Seikka joka on vielä lisäselvityksen alla on se että voiko tuuraajani työskennellä eri yrityksen johdon alla vaikka palkanmaksaja on sama. Työtehtävän ei tarvitse olla sama mikä itselläni on mutta onko lainsäädännön puolesta mahdollista jos korvaaja työskentelee konsernin sisällä eri yrityksessä? Tämä mahdollisuus helpottaisi merkittävästi omaa elämääni. 

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kannattaa heti kun saa viranomaiselta itselleen sopivan vastauksen, pyytää se kirjallisesti sähköpostilla ja lopettaa ylimääräiset kyselyt.

Vaikka reissun tarkoituksena on päästä ensi sijaisesti oppia surffaamaan ja päästä purjelautailemaan niin olen hankinut itselleni kiten ts leijan. Itselläni on hieman skeptinen asenne kiteilyä kohtaan. Toisaalta, on sitä ennenkin oltu väärässä. Ja eipä sitä taida talvella olla juurikaan muitä tapoja päästä liikkumaan tuulen avulla. Toivottavasti ilmat kylmenevät jotta jäät vahvistuvat ja pääsen kokeilemaan leijan lennätystä.

-L