Festarit ohi ja murheita.

Ravintolapäivä oli ja meni. Toisin kuin kuvittelimme emme tällä kertaa saaneet myytyä kotiravintolaamme täyteen joten siirryimme suunnitelmaan b. B tarkoittaa samaa kuin annosten määrän kymmenkertaistamista. Amatöörit pääsi yllättämään se että myös aika joka käytetään ruuan valmistamiseen kasvaa ekspotenttiaalisesti. Eli ravintolapäivää edeltävä ilta ja yö tehtiin tiukasti töitä. Onneksi tällä työpaikalla sai juoda viiniä. Itse ravintolapäivä meni mukavasti ja asiakkaita kävi hyvin. Yleensä ottaen  vaikutti siltä että muutkin ravintoloitisijat olivat panostaneet ruokaansa enemmän kuin aikaisemmin. Poissa loistivat mikrossa lämmitettävät korvapuustit ja muut kamaluudet. Hyvä näin!

Varsinainen murhe on se että kysyin työpaikallani että miten olisi jos pitäisin sapattivapaan. Muutaman päivän harkinnan jälkeen heidän vastauksensa oli:  ei- ei, meille ei käy että lähdet vuodeksi pois. Ymmärrän todella hyvin työnantajaani, vuosi on pitkä aika. Asiat heidän näkökulmastaan muuttuvat hankalammaksi, korvaajan löytäminen on hankalaa, mitä jos markkina muuttuu radikaalisti tällä välin ja kun palaan niin minulle ei olekkaan käyttöä tai toisin päin- tällä välin tarvittaisiinkin lisää työvoimaa mutta olen itse tulossa vasta kuukausien päästä takaisin niin löytyykö oikeasti päteviä ihmisiä osa-aikaiseen työhön?

Omasta näkökulmastani katsoen: En minä tässä enää nuoremmaksi tule. Milloin sitten jos ei nyt? Vaikka pidänkin valtavasti työpaikastani niin se on kuiten työpaikka. 

Loistava kirja, Taivas+Helvetti, sanoi sen hyvin: erota pomosi.

Jos lähden kuitenkin reissuun niin väitän ja uskon että olen parempi ihminen palatessani kuin nyt olen. Väitän myös että olen hyödyllisempi työpaikkaleni kuin nyt olen. 

Jos voittaisin lotossa niin mitä tekisin rahoillani? Lähtisin surffaamaan. Pitääkö minun odottaa lottovoittoa jotta pääsen tekemään sitä mitä haluan? Entä jos sitä ei koskaan tulekkaan?

Ongelma on se että tarvitsen vuorotteluvapaan tarjoaman kuukausittaisen rahan. Se ei ole paljoa mutta se on merkittävä osa vuoden budjettia. Jos työnantajani ei suostu myöntämään vuorotteluvapaata niin asiat muuttuvat paria pykälää hankalammiksi. Mutta eipä luovuteta vielä... ehkä tässä vielä jotain keksitään.

Sano ei festarikojuille. Sano kyllä hauskalle seuralle ja hyvälle ruualle!

Viimeiset viikot ja jopa kuukaudetkin ovat olleet puhdasta odottelua. Asioita matkan suhteen ei ole voinut viedä pidemmälle ennen kuin olen selvittänyt työpaikkani puolesta mahdollisuuden lähteä vuodeksi- pois.

Joten ei reissusta sen enempää.

Sen sijaan aiheena on tällä kertaa Ravintolapäivä ja siihen osallistuminen. Olen osallistunut ystäväni kanssa aikaisemminkin Ravintolapäivään. Tuo päivä jopäivä jolloin suomalainen saa käytäytyä vastoin ohjeita. Toinen vaihtoehto ohjeiden vastaiselle käyttäytymiselle on vappu.

Kipinän ja innostuksen oman ravintolan avaamiselle sytytti eräänä Ravintolapäivänä Ruttopuistossa tarjottu huono munkki. Ravintolapäivä on ajatuksena eriomainen. Ihmiset tarjoavat itse valmistamaansa ruokaa toisille ihmisille. Saavat esittää omaa osaamistaan muillekkin kuin omille ystävilleen. Mutta jotain on mennyt pieleen. Vaikuttaa siltä että Ravintolapäivänä on tarkoitus tehdä rahaa huonolla festariruualla. Ei rahan tekemisessä ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta rahalle pitää saada vastinetta.  2 eur ylirasvainen, pahvilautaselle tökätty rakaa ja pahan makuinen munkki ei minusta edusta Ravintolapäivää. Enneminkin festaripäivää.

Kiukustuttuamme pahasta munkista päätimme tehdä asialle jotain. Perustaisimme Ravintolapäivänä ravintolan joka ei jäisi varjoon oikeille, hyville, ravintoloille. Yksi kattaus, 10-15 henkilöä, pöytävaraukset, ruokiin sopivat juomat ja asiakkaat maksavat jos haluavat. Viime kerralla olimme varattu täyteen hyvissä ajoin ennen avajaisia. Tietenkin arvelutti että minkälaisia ihmisiä ovesta sisään tulee. Mutta olin varma että tylsä ja ihmisiä vihaava henkilö tuskin tulee syömään vieraan ihmisen kotiin. Vieraamme olivat hauskoja, kovaäänisiä ja soittivat hyvää musiikkia. 3 tunnin illallinen venyi useammalla tunnilla. Vieraat viihtyivät ja tyhjensivät kaikki lautaset ja tarjotut viinit. Mahtava oli huomata kuinka toisilleen tuntemattomat ihmiset aidosti tutustuivat toisiinsa ja meillä jäi tarjoilijan rooli.

Tästä innostuneena on vuorossa toinen yritys. Jos vieraamme ovat yhtä hauskoja kuin edellisellä kerralla niin illan menestys on ainoastaan kiinni keittiöstä.

Ensi viikonlopua silmällä pitäen olemme aloittaneet ruokien kokeilut. Ohessa kuva keksi kokeiluista.

Eri vaihtoehdoista nousi sitruunasorbetin kaveriksi kaura-rosmariinikeksi. Yllättävä yhdistelmä mutta toimi.

-L-

Tässä myös kutsu ja ruokalista:

Pitkä illallinen sopivin juomin. Sijainti: yksityisasunto. Hinta: omantunnon mukaan. Pöytävaraus etukäteen, 8-10 paikkaa, 1 kattaus klo 18.

Ilmoittaudu osoitteessa ravintolasoittolista@gmail.com.
Me teemme ruuan, sinä valitset musiikin.

Menu:
- Amuse
- Lohi + fenkoli
- SImpukkaravioli
- Possua, kurpitsaa, pähkinää
- Sitruunasorbetti

+ kaikkea ekstraa

Sano ei festarikojuille. Sano kyllä hauskalle seuralle ja hyvälle ruualle!

https://www.facebook.com/pages/Ravintola-Soittolista/327452287381548 

ravintolasoittolista@gmail.com

Huono omatunto.

Mietin sitä että miksi itselläni on huono omatunto siitä että olen jättämässä vuodeksi työelämän taakseni.
Miksi sitä tuntee itsensä jollain oudolla tavalla petturiksi niitä kohtaan jotka käyvät töissä ja pitävät tämän maan pystyssä. Heitä jotka toimivat yrittäjinä ja tuottavat tähän maahan hyvinvointia. Toisaalta tiedän että olen maksanut veroja, olen toiminut yrittäjänä ja työllistänyt muita ja tuottanut yhteiskunnalle tuloja. Mutta silti tuntuu petturilta. Sellaiselta joka elää muiden kustanuksella. Niinhän se oikeasti on. Muiden hyvä tahto mahdollistaa oman surffaukseni.

Tunteeko veijari joka on työkykyinen mutta työhaluton huonoa omatuntoa siitä että ei tee mitään?

Spekulointi ja moralisointi sikseen. Puhutaan enemmin tulevasta reissusta. Haluaisin päästä Ranskan rannikolle muutamaksi kuukaudeksi. Portugalin rannikko kiinnostaa myös. Haluan päästä jonkun ihmisen keittiöön ihmettelemään ruuan valmistusta ja tekemään itse ruokaa. Mutta miten sinne keittiöön päästään? -Hei, olen Suomesta ja haluan tulla teille kylään. En tiedä. Ehkä oikeat ihmiset löytyvät surfirannoilta. Mutta osaavatko surfarit tehdä ruokaa? Eivät välttämättä mutta heidän äitinsä luultavasti osaavat.

Vaikka aikaa on vuosi, se on kuitenkin aika lyhyt aika siihen että oppisi edes auttavasti valmistamaan hyvää ruokaa.


Tänään tein Souffle au Gruyeren eli juustokohokkaan.

80g gruyere juustoa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 1/4 dl maitoa
suolaa ja mustapippuria
3 munaa
muskottipähkinää
ja tämän lisäksi voita vuokiin

Raasta juusto.
Lämmitä maito valmiiksi. Laita uuni lämpenemään 180C:een.

Sulata voi pienessä kattilassa. Ripottele sekaan vehnäjauhot. Sekoita kunnolla.
Kaada lämmin maito voin ja jauhojen sekaan. Pippuri ja suola oman maun mukaan.

Erota keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset maidon ja voin sekaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi ja lisää sekaan suolaa. Sekoita juusto voin ja maidon sekaan. Lisää muskottipähkinää.  Laita valkuainen kevyesti sekoittamalla juuston / maidon sekaan.

Voitele vuoka voilla ja kaada massa vuokiin.
15-20min uunissa. Tarjoile heti ja ole varovainen kun tarjoilet ne ettei kohokas lässähdä.
Ohessa video omasta touhuilustani.

-L-

https://www.youtube.com/watch?v=N8lI4aVL9yI

Kiva pankki ja hyvä Ceasar

Jos aikaisemmin ei niin kiva työvoimatoimisto ilmoitti tukevan EI:n koskien vuorotteluvapaa suunnitelmiani niin nyt oli vuorossa kiva pankki. Kysyin pankilta että miten he suhtautuvat mahdolliseen vuorotteluvapaaseen ja siihen että laitan asunnon vuokralle siksi aikaa kun olemme reissussa. Nordealta tuli päivässä positiivinen vastaus. Nordea hoiti homman aivan eri tavalla kuin julkinensektori jolla meni viikkoja siihen että saivat aikaiseksi sanottua- Ei käy. Tämä ei ole vuorotteluvapaan hengen mukaista. En ole vielä luovuttanut heidän kanssaan. Teoriani mukaan julkiselta sektorilta tulee kysyä niin monta kertaa kunnes saa haluamansa vastauksen ja sitten pyytää se sähköpostilla.

Seuraavaksi pitäisi saada selville se että miten tämä kannattaa vuokrata ja kenelle. Yksityiselle vai yritykselle kuten Forenom joka hoitaa koko homman mutta vuokratuotto on sitten pienempi.

-L-

Työministeriö ja raviolia

Aikaisempi kyselyni työvoimaministeriöön kanssa tuotti tietenkin kielteisen vastauksen. Kysyin heiltä että miten vuorotteluvapaa suhtautuu siihen että sijaiseni tulisi työskentelemään asiakasyrityksessämme eikä suoranaisesti saman työnjohdon alaisuudessa kuin itse työskentelen. Palkanmaksaja on tietenkin sama. Tai olisi ollut sama. Ei kuulemma ole vuorotteluvapaan hengen mukaista.

Mikä on vuorotteluvapaan henki? Onko hallussani vääränlainen lamppu ja siten myös väärä henki? Ken tietää mutta jättää ketomatta Barbielle.

Seuraavaksi tarkoituksena on lähestyä pankkia ja saada heiltä, toivottavasti, positiivinen vastaus siihen että aiomme laittaa asunnon vuokralle ja maksaa vuoden aikana pankille korot. Mitäköhän vekkulia pankissa keksitään vuoden ajan pelkkää lautailua suunnittelevan varalle? Taputetaanko siellä riemuissaan käsiä yhteen ja levitetään punainen matto eteen? Näin sen on pakko olla. Enhän voi olla väärässä. Enhän?

Viikonloppuna kävi hyvä ystäväni kylässä ja toi mukanaan pari omaa ystäväänsä.

Mukavassa seurassa viikonloppu meni mukavasti ja hyvän ruuan parissa.

Ystäväni halusi tehdä vaikutuksen aikaisemmin tapaamaansa tyttöön ja päätteli että tie tytön sydämmeen saattaa olla hieman suorempi jos mies osaa tehdä ruokaa. Ystäväni tapauksessa mies osaa ajaa SM tasolla moottoripyörällä rataa ympäri mutta ruuanlaitto sujuu korkeintaan yläasteen hiihtokilpailujen tasoisesti. Bravuuri on paistettu jauheliha med jauhelihamauste.

Kyseinen moposankari laitettiin kaasukahvan sijaan kauhan varteen. Oheisella videolla kaveri tekee ensimmäistä kertaa ravioleita. Ravioleiden lisäksi tarjolla oli ranskalaista sipulikeittoa sekä jälkiruuaksi panna cottaa.

Pastataikina syntyi tällä ohjeella:

reilu 4 dl durum jauhoja

3 kananmunaa

suolaa ripaus

öljyä käsiin ja taikinaa

Ricotta-pinaatti raviolit syntyivät tämän ohjeen mukaan jota on muokattu Ruokala.net ravioli ohjeesta.

• 200 g tuoretta ricottaa
• pari kourallista tuoretta pinaattia
• 250 g pecorinoa raastettuna
• 50 g paahdettuja pinajansiemeniä rouhittuna
• ripaus suolaa
• ripaus mustapippuria

• Kastike:
• 50 g voita
• salviaa
• suolaa
• parmesaanijuustoa

Ryöppää tuore pinaatti. Leikka se veitsellä hieman pienemmäksi.

Sekoita ricotan joukkoon pinaatti, pecorinoraaste sekä hieman parmesania ja paahdetut pinjansiemenet.

Lisää ripaus suolaa ja mustapippuria. Levitä pastalevyt pöydälle. Nosta pieni lusikallinen täytettä muutamansentin välein pastalevylle.  Levitä taikina pintojen väliin hieman sormella vettä. Leikkaa raviolileikkurilla tai veitsellä pasta neliöiksi jättäen täytteen ympärille

taikinaa noin 1–2 senttiä. Painele taikina tiukkaan kiinni.

Keitä isossa kattilassa runsaasti suolalla maustettua vettä. Muista maistaa välillä ja nauttia sopivat määrät viiniä ruuan valmistuksen ohessa.

Aloita kastikkeen valmistus. Laita kuumalle pannulle voita ja ruskista salvia rapeaksi.

Keitä raviolit runsaassa vedessä kunnes ne nousevat pintaan kellumaan. Nostele ne reikäkauhalla vedestä ja sekoita kuuman sulan voin joukkoon pannulle.

Pyöritä pastaa varovasti pannulla, jotta voita ja salviaa tarttuu jokaiseen pastatyynyyn.

Tarjoile heti. Raasta jokaisen annoksen päälle vielä parmesaanijuustoa. Mielumin reilusti kuin vähän

• 
  
  

Säiden armoilla

Enpä olisi uskonut toivovani joskus niin kovasti, että ei seuraavana päivänä ei tuulisi. Ja sitten taas vaihteeksi että tuulisi. Vuoristossa sää vaihtuu tiheään ja välillä olo on avuton kun asiakkaat kyselevät viiden minuutin välein mihin suuntaan sää muuttuu. Omat tietolähteeni, alppioppaat ja hissimiehet          ( jotka puolestaan saavat tietonsa kylän vanhoilta miehiltä), pyörittelevät päätään ja ovat varmasti minun kyselyistäni yhtä ärsyyntyneitä kuin minä asiakkaiden.

Kukaan ei tiedä mistä huomenna tuulee vai tuuleeko ollenkaan. Piste.

Pitäisi vaan rauhoittua, hymyillä maailmoja syleilevästi ja todeta että tilanne on nyt tämä. Eikä alkaa järjestämään maailmaa uudestaan, niin kuin itselläni on usein tapana. 

Pientä harmia siis tällä viikolla, mutta nyt aion vaan opetella ottamaan rennosti. Yritän parhaani, jos se ei riitä, se siitä sitten. Nautin siitä että aamulla ulos ikkunasta katsoessani näen yhden Euroopan korkeimmista vuorista ja että saan viettää ulkoilmaelämää melkein jokaikinen päivä. 

Kylä viime lauantaina ennen lentokentälle lähtöä.

Sitä paitsi Bonairen ajatteleminen helpottaa. Ja tieto siitä, että paras seuralaiseni, niin matkalla kuin elämässä yleensäkin, on tulossa tänne uuteen pieneen maailmaani jo ensi viikolla.

Olen nyt myös jo aika vakuuttunut että ensimmäinen kohde the Matkalla on Peniche. Tai ehkä vasta Pohjois-Ranskan jälkeen, jos kokkiosapuoli niin toivoo.

-K

Ranskalainen sipulikeitto

Keittojen valmistus jatkuu. Tällä kertaa viihdytän itseäni tekemällä ranskalaista sipulikeittoa.
Selailin erilaisia ohjeita mutta päätin valita täältä löytämäni reseptin.

Sipulikeiton valmistaminen on hyvin suoraviivaista ilman mitään kummallisempaa kikkailua.
Tuon linkin takana olevasta ohjeesta oikeastaan löytyy kaikki tarpeellinen.
Itse laitoin hieman enemmän sitruunamehua  kuin ohjeessa alunperin oli. Mielestäni ohjeessa oli merkittävä dramaattinen puute jonka lisään tähän: muista välillä maistaa ruokaa ja nauttia lasillinen viiniä touhuilun ohessa.

Lopputulos oli erinomaista.

-L

                                                                  Lähtötilanne.

Sipulit kattilassa.

                                                                   Lopputulos.