Karnevaalia, suomalaista punkkia ja vapaa-ajan ongelmia

Matka on jatkunut Costa Rican pohjoiselta rannikolta Panaman puolelle. Olemme vaihtaneet paikkaa viikon sisällä useaan otteeseen. Ensin yövyttiin Puerto Viejo de Talamancassa, joka on  kummallinen sekoitus viidakkoa ja biletyspaikkaa, sekä selvästi Karibian rannikon suurin turistirysä. Viihdyttiin siellä yksi yö ja vierailun kohokohdaksi muodostui hostellin vieressä aamulla hengaileva laiskiainen. Muutimme seuraavaksi Manzanilloon ja suoraan aivan eri maailmaan. Kyseessä on unelias pikkukylä keskellä viidakkoa, jossa on pitkä ranta eikä juuri muuta. Paikka sijaitsee lähellä Panaman ja Costa Rican rajaa. Majapaikkamme vieressä oli valtavasti mölyapinoita, joten aamuherätyksen kanssa ei ollut ongelmia. Se tuli viiden ja kuuden välillä. Mölärien desibelit tuntuivat myös olevan korkeammat kuin Tyynen meren puolella. Manzanillossa jäi hieman harmittamaan se, että ajan vähyyden ja yleisen flegmaattisuuden vuoksi jäi kävelemättä Gandoca-Manzanillo viidakkotrekki. Seuraavalla kertaa sitten.
Nyt olemme päätyneet hetkeksi Bocas del Toron saaristoon Panamassa. 

Sekä Talamanca, että Bocas ovat molemmat vanhoja United Fruit Companyn huseerausalueita. Kyseisen yrityksen myötä on aikanaan alettu käyttää nimitystä banaanitasavalta ja myöhemminhän yrityksestä on fuusion kautta tullut kaikkien tuntema Chiquita. Kritisoidulla yhtiöllä on ollut valtava merkitys alueen historiaan, löysin Nosarasta loistavan kirjan, jossa iäkkäät Talamancalaiset kertoivat elämästään rannikolla ja työskentelystään Fruit Companyssä. Del Monte -mies ei aina sanonut kyllä. 

Matkan aikana on istuttu bussissa, pikkubussissa ja veneessä. Mielenkiintoisia elämyksiä ovat olleet muun muassa rajan ylitys kävellen vanhaa puista rautatiesiltaa pitkin, luotiliiveihin, pipoihin ja mustiin laskettelulaseihin pukeutuneiden poliisien suorittama ratsia venematkalla Bocas del Toroon, sekä Bocasin karnevaalien ruoskivat pirut. 

Nyt eletään karnevaaliaikaa ympäri katolista maailmaa. Bocas del Torossa se tarkoittaa sitä, että kuuntelemme nyt kolmatta päivää ja yötä  miljoonatäysiä discojytkeen, reggaetonin ja paikallisen hilipatihippan-muusikin kakofonista sekoitusta. Sen seassa paikallisten vaaliehdokkaiden ämyriautot kuuluttavat vielä omaa sanomaansa, oman jytkebasso soundtrackinsa säestamänä. DJ:t ovat sijoituneet muutaman metrin välein eri loosseihinsa ja jokainen yrittää soittaa toista kumoon isommilla kaiuttimilla. Viime yöksi onneksi tajusimme ostaa korvatulpat ja nukuimme kuin vauvat. 
Voi olla, että olisimme lähteneet aikaisemminkin jo eteenpäin, mutta löysimme niin hyvän ja halvan hostellin ettei ole malttanut. On myös ollut lievää turnajaisväsymystä ja vatsavaivaa havaittavissa. Ensimmäistä kertaa. Teemabiisinä parin viime päivän aikana Leellä onkin ollut Enni Rukajärvenkin suosikki: Kakkahätä tappaa. ( Jos haluaa kuunnella suomalaista punkkia niin tässä linkki: http://www.youtube.com/watch?v=q3NV0XjNvWg )

Karnevaaleissa on ollut monenlaista viihdyttävää ohjelmaa. Kohokohta olivat piruiksi pukeutuneet nuoret miehet,  joita varten pääkatu oli rajattu niin, että jos kävelee valkoisten viivojen sisäpuolella, pirut saavat ruoskia vapaasti. Suurin osa väestä tietysti pysytteli reunoilla, mutta piruja vastaan asettuvat, kepein aseistetut pojat saivat kyllä ihan kunnolla iskuja takkiinsa. Paikalla oli hyvin vahvasti myös Policia Nacional tarkkailemassa ettei homma pääse lähtemään käsistä. Itse katsoin kyllä tarkkaan, että pysyin tarpeeksi kaukana viivoista ja riehuvista piruista.
Seuraavana päivänä vuorossa oli sitten vesisotaa. Palokuntakin oli mukana ja suihkutti letkulla vettä juhlijoiden joukkoon.
Oma karnevaalijuhlintamme on ollut melko vaatimatonta, ei sen takia että olemme vanhoja, vaan jo edellämainituista syistä johtuen. Nyt selvästi ollaan reissun siinä vaiheessa, että oma suihku, toimiva toiletti ja viileä huone tuntuvat äärimmäisen houkuttelevilta vapaa-ajanviettovaihtoehdoilta.

Pientä päänvaivaa aiheuttaa myös se, että näin pitkän matkan budjetti ei oikein anna periksi jatkuvaa elämyksistä maksamista. Pitäisi pystyä vain olemaan välillä, joka tunnetusti on meille molemmille suhteellisen haastavaa.
Niinpä olemme Bocasissa ajaneet yhdellä taalalla veneellä lähisaarelle Isla Carenerolle ja pyöräilleet Isla Colonilla upealle Playa Bluffille. 

Surffatahan täällä voisi oikein hyvin, mutta olisi pakko ottaa opettaja ja vene, sillä paikat ovat kaikki aika erilaisia kuin Nosaran simppeli beach break. Ja kun visiittimme tänne on kuitenkin lyhyt, päätimme säästää rahat tällä kertaa ja surffata sitten seuraavan kerran Perussa. Tällä kertaa tyydyimme katselemaan.
-Kaisa

We've been traveling along Talamanca coast on the Caribbean side of Costa Rica and  have ended to Panama. As Puerto Viejo is famous party town, we only stayed for one night and continued to Manzanillo, that is completely different world. A sleepy village in the middle of the jungle with a long beach and lots of animals waking us up regulary at five on the morning. We crossed the border to Panama and stayed a couple of nights in Bocas del Toro archipelago. It's carnival time and in Bocas that means devils whipping people on the street and lots of loud music. We tried to explore the place spending less money possible, so no surfing or boat trips but strolling around Isla Carenero and cycling to Playa Bluff. 

Costa Rican ja Panaman välinen rajan ylitys.

Ensimmäinen kuljettaja jätti Costa Rican päähän siltaa ja sanoi että kävelkää tuon sillan yli,

siellä odottaa toinen kyyti. 

Ensi-askeleet Panamassa. 

Matkalla Bocas del Toroon eli härän suuhun. 

Talot ovat täällä iloisen kirjavia. 

 Piru ottaa ilon irti yleisöstään.

Pirullinen tauko.

 Careneron saaren rakennuksia.

Careneron saaren toisenlaisia rakennuksia. Muutaman kymmenen metrin päässä edellisistä. 

Taksi ja sen kuljettajat. 

 Kaisa löysi taas koiran joka kaipasi silittämistä.

 Anonyymi surffari.

 Cast away- tuuliajolla

 Jarruton ja lähes polkimeton kulkuneuvo.