Saavuimme Limaan kahden jälkeen aamuyöstä. Saimme rangaistuksen heti lennoilla kikkailustamme, sillä laukkuja ei näkynyt hihnalla ja kuulimme että ne oli jostain kumman syystä merkitty kuljetettavaksi Bogotaan. Laukut lopulta kuitenkin löytyivät ja pakko kommentoida että saimme Liman kentällä parempaa palvelua kuin missään aikaisemmin. Kaisa ei uskonut korviaan kun laukkuja odottaessamme virkailija tuli omatoimisesti kysymään, onko meillä ongelmia laukkujen kanssa.
Olimme tilanneet tilanneet hotellilta kyydin, joten onneksi ei tarvinnut yöllä säätää taksien kanssa. Koska meillä oli ainoastaan 1,5 päivää aikaa olla Limassa, niin emme ehtineet kovinkaan hyvin perehtymään kaupunkiin. Pikaisen visiitin perusteella Limassa saa todella hyvää ruokaa ja kaupungin keskustan kupeessa on hyvännäköinen surffiranta. Patagoniasta paluun jälkeen meillä on paremmin aikaa perehtyä Limaan.
Limasta lensimme Santiagon kautta Punta Arenasiin. Lento kesti mukavat 22 tuntia joka sisälsi yöpymisen Santiagon lentokentällä. "Nukkuminen" tapahtui lentokentän ravintolan tuolissa. Kun lopulta pääsimme perille Punta Arenasiin oli sää muuttunut aivan toisenlaiseksi mihin olimme tottuneet. Vaikka Patagoniassa on kesä, on siellä silti perhanan kylmä. Jouduin menemään pipo-hansikas-fleece kauppaan koska matkalle pakatuista kesävaatteista ei ollut mitään hyötyä. Punta Arenas on yllättävän iso ja vilkas kaupunki ollakseen keskellä ei mitään.
Punta Arenaksesta käsin teimme tähän mennessä yhden hienoimmista retkistä. Kävimme sanomassa Magdalenan saaren pingviineille päivää. Lähdimme retkelle aamuhämärässä. Laivamatka saarelle kesti kaksi tuntia. Perillä meitä odotti käytännössä autio saari jolla oli kahta vartijaa lukuunottamatta vain pingviinejä. Kaisa oli huolissaan siitä että emme näkisi pingviinejä koska osa niistä oli jo lähtenyt takaisin Brasiliaan. Huoli oli turha, saarella oli edelleen 65.000 pingviiniä. Saari oli karu ja hyvin tuulinen, mutta selkeästi pingviinien suosiossa. Siellä kulki ainoastaan yksi kapea polku jota pitkin sai kävellä. Muualle meneminen oli kiellettyä. Pingviinit eivät pelänneet ihmisiä mutta eivät myöskään tulleet kerjäämään mitään. Toisin sanoen, olimme pingviineille yhtä tyhjän kanssa. Aikaa saarella olemiseen oli yksi tunti. Tänä aikana piti ehtiä käymään polkua pitkin ylhäällä majakalla ja ehtiä takaisin laivalle. Vaikka tunti kuulostaa lyhyeltä ajalta ei myrskyn keskellä olisi tarjennut olemaan yhtään pidempään. Kertakaikkiaan huikea paikka. Karu, kylmä ja autio saari keskellä merta jolla on paljon pingviinejä. Eikä muuta.
Mitä opimme tällä kertaa? Magalhaesin pingviinillä on kaksi mustaa raitaa vatsassa.
-Lee-
Auringonlasku Liman hotellihuoneesta käsin
Magalhaesin pingviini
Magdalenan saaren majakka
Retkeilijät
Pingviini kotikolonsa reunalla
Karu saari
Nokka kohti tuulta
Pingviini ja matkailijat
Ei muuta kuin pingviinejä
Saaren väriläiskä
Paluumatka
Kuvassa näkyy majakka ja vartijoiden kopit
Fleece-mies ja Pisco sauer
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti