sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

La Dolce Vita

Italia on ollut henkisesti toinen kotimaani kaksikymmentä vuotta. Kaikki alkoi siitä kun lukiolaisena vietin vuoden AFS- vaihto-oppilaana Reggio Emiliassa ja herkässä ja vastaanottavaisessa iässä kotiuduin niin, että Suomeen palaaminen oli outoa ja hankalaa. Siitä asti olin aina haaveillut palaavani, ja palasinkin ahkerasti joka vuosi mahdollisuuksien mukaan, kunnes muutin kokonaan takaisin, tällä kertaa Gardajärvelle. Koko kaksikymmentä vuotta minulla on myös ollut toinen perhe Reggio Emiliassa, jonka kanssa on pidetty tiiviisti yhteyttä.

Neljä vuotta sitten siirsin kotini takaisin Suomeen, mutta työt ovat edelleenkin suurelta osin Italiassa. Joka kerralla kun laskeudun jollekin italialaiselle lentokentälle, tunnen olevani kotona. Tunne on edelleen maan suhteen voimakkaampi kuin Suomessa. Ikäänkuin hengähdän helpotuksesta ja rentoudun: tiedän miten kaikki toimii, tiedän miten tulee käyttäytyä ja saan juoda oikeanlaista kahvia!
Tuntuu että olen täällä enemmän oma itseni kuin maassa, jossa olen syntynyt. Ja yhteisen kahdeksan vuoden aikana Italiasta on tullut varsin tuttu myös Leelle.

Tällä reissulla meidän ei pitänyt alunperin tulla lainkaan Italiaan, rampataanhan täällä jatkuvasti muutenkin. Sitten tuli hääkutsu ystävältäni ja koska niitä häitä emme halunneet jättää väliin, päätimme tulla käväisemään niin, että olisi aikaa käydä sekä järvellä, että Reggio Emiliassa. Lee oli haaveillut jo pitkään kokkaamisesta täkäläisen mammani kanssa, joten halusimme että myös sille olisi aikaa. Usein visiitit ovat niin kiireisiä, töiden lomassa.

Luonnollisesti Italiassa on edelleen myös suuri osa ystävistä. Aina Gardalla ollessani sosiaalinen elämäni on vilkkaampaa kuin kotona, eikä siltikään välttämättä ehdi nähdä kaikkia. Nyt ollaan myös siinä iässä, että saa ihmetellä sitä miten ystävien lapset ovat joka kerralla kasvaneet, tai tutustua aivan uusiin tulokkaisiin, kuten tällä kerralla valloittavaan, vilkkaaseen Leonardoon.
Tällä kertaa Reggiossa tapasimme myös tuttavia sieltä kahdenkymmenen vuoden takaa…

On myös pakko ihmetellä sitä, että vaikka maailmaa paljon kierränkin ja kauniita paikkoja on joka puolella, Gardalla maisemat kauniina päivänä saavat aina suuni loksahtamaan auki.

Ja tietysti Italiassa aina syödään ja juodaan paremmin kuin missään muualla maailmassa!

-Kaisa

What can I say, Italy is my second home but it's also so…Italy. I spend most of my time traveling around and see lots of incredible places, but still Garda makes me totally breathless on a beautiful day. And there is no place on earth where you can eat and drink so well as in Italy. We weren't suppose to come here on this particular trip, but my friends wedding, we didn't want to miss, made us to change our plan. It felt just great to see dear friends in Malcesine and Nago with their kids growing. We also wanted to spend some time with my "adoptive family" in Reggio Emilia. Lee was looking forward to cook with my mamma italiana and in the end spent four days in kitchen with her. 
Conclusion: Italy is always an excellent idea and makes you feel good.


Kaisa ja Limone

 Tuttuja vuosien, tai oikeastaan vuosikymmenien takaa.
Mamma, Lo, Luisa, and Eria

Täydellinen hetki Campionessa

Järveä
Desenzano


Aperitiivi Spritz Piazza San Prosperolla

 Reggio Emilian pääkatu Via Emilia

Loistava kirjakauppa. Eikä yhtään yllättävä tilanne- Kaisa matkaoppaiden parissa.
Piazza San Prospero



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti