Yksinäistä surffia ison porukan keskellä

Italiassa tiemme erosivat. Kaisa lähti työmatkalle Sisiliaan ja minä suuntasin takaisin Portugaliin.
Ajattelin että hienoa päästä olemaan viikon ajan omassa rauhassa. No onhan se mukavaa vaihtelua tiiviin yhdessä olemisen jälkeen. Hauskuutta kesti 1,5 päivää. Sitten iski tylsyys. En osaa nauttia täällä olosta ilman Kaisaa. Syön huonosti koska en viitsi kokata itselleni. Ei huvita lähteä illalla fillaroimaan ja katsomaan auringonlaskua. Ei tämä reissaaminen ole kivaa yksinään. Ainakin minä tarvitsen ihmisen rinnalleni, jotta pystyn nauttimaan matkan tarjoamista kokemuksista. Jaettu ilo jne.

Huomasin että vaikka tämänkin blogin esittelyssä kerrotaan että olemme surffaamassa vuoden niin siitä on kirjoitettu aika vähän.Tämän yksinäisyyden (no voi, ihan viikon verran) keskellä on jotain hyvääkin. Aallot ovat olleet tällä viikolla erinomaisia ja olenkin ollut vesillä kahdesti päivässä. Tuuli on tullut oikeasti suunnasta eikä ole sekoittanut vettä mössöksi vaan se pysynyt mukavan sileänä.
Aaltojen korkeus on ollut parhaimmillaan 3,5 metriä joka on omalle osaamistasolle enemmän kuin riittävä koko.

Jos olemme saaneet tähän asti nauttia tyhjästä rannasta ja yksityisistä aalloista niin tilanne näyttää muuttuvan kesän myötä. Täällä on porukkaa todella paljon. Aikaisemmin "omassa rauhallisessa paikassani" jonne tuli hyvää aaltoa on saanut olla lähes yksinään niin viime sunnuntaina laskin että samaa aaltoa oli kyttäämässä yli 40 surffaria. Seassa on surffikoululaisia joita opettaja yrittää paimentaa. Nämä sinkoilevat miten sattuu lautojen kanssa. Sitten on aloittelijoita jotka eivät ymmärrä / kunnioita yhtään väistämissääntöjä. Ja sitten on todella taitavia kavereita jotka löytävät oman kolonsa melkein jokaisesta aallosta. Surffareiden iso määrä ei ole niinkään ongelma vaan se että porukka sinkoilee yhtäaikaa iloisena kaaoksena täysin sattumanvaraisiin suuntiin. Toinen laudoistamme kävi jo paikattavana kun yksi sankari päättii täräyttää sivusta päin lautaa.
Tiedä sitten onko kyseessä jonkinlainen sisäinen suomalainen mentaliteetti joka tuskastuu kun sääntöjä ei noudateta :-).

Joka tapauksessa jos tuo väkimäärä pysyy tuollaisena niin meillä taitaa tulla eteenpäin siirtyminen nopeammin ajankohtaiseksi kuin suunnittelimme.

-Lee-

- Mitä tällä viikolla on opittu? Ihmisille, ainakin saksalaisille, pitää huutaa jotta tajuavat noudattaa sääntöjä.

On ollut hyviä kelejä.

Haluan rannan takaisin tälläiseksi.

"Katson autiota hiekkarantaa...."