Koska marokolainen ruoka on ollut hyvää niin itselleni tuli halu oppia valmistamaan sitä. Niimpä ilmoittauduin kokkikouluun. Ravintola La Madadan yhteydessä järjestetään kokkauskursseja, http://www.lateliermadada.com/en/ , joilla opitaan päivän aikana valmistamaan muutama ruokalaji. Tällä kertaa vuorossa oli courgettes chermoula (marinoitua kesäkurpitsaa) ja kana tajine karamellisoiduilla sipuleilla. Lisäksi ohjelmaan kuului opastettu kierros torin maustekaupoissa.
Aamulla itseni lisäksi paikalla oli 3 hollantilaista ja englantilainen pariskunta. Opetustilana toimi ravintolan keittiön etuosa joka oli todella hyvännäköinen. En ole koskaan nähnyt yhtä hienoa paikkaa missä kokata. Opettajana toimi paikallinen rouva jonka opetuskieli on ranska. Hänellä oli apunaan tulkki joka käänsi ohjeet englanniksi. Ensimmäiseksi tehtävänä oli lohkoa sipuli suikaleiksi. Ei kovinkaan vaikeaa. Niinhän sitä luulisi. Rouva Opettaja olikin pari pykälää tarkempi kuin mihin itse olen itse tottunut. Ensimmäisen sipulin lohkoin suurin piirtein samankokoisiksi. Eihän se riittänyt alkuunkaan. Palasten tuli olla täsmälleen saman kokoisia. Kurssia oli kulunut alle 15 minuuttia ja olin saanut ensimmäiset ehdot. Toisen sipulin kanssa olin tarkempi, pääsin ehdoista läpi ja siirryin seuraavalle luokalle. Seuraavaksi päästiin helpommalla, koska ruuan sekaan mitattiin mausteita. Ei virheitä tällä kertaa. Tämän jälkeen meidä piti silputa persilja hienoksi. Koska Opettaja oli tarkka päästin tehdä homman kerralla kunnolla. Silppusin ja pilkoin. Tuhersin persiljan tarkaan pienen pieneksi silpuksi. Olin tyytyväinen väkerrykseeni. Mutta eikö Opettaja löytänyt silpun seasta yhden alle 0,5 cm kokoisen persiljan lehden. Ei hyvä. Sain kuulla kuinka tuollainen lehden pala suuhun joutuessaan pilaa koko annoksen. En siis osaa silputa edes persiljaa. Valkosipulin leikkaamisesta pääsin läpi kerrasta. Lopuksi kaikki ainekset laitettiin tajine astiaan ja hiljaiselle lämmölle pariksi tunniksi liedelle kypsymään.
Seuraavaksi teimme marinoitua kesäkurpitsaa. Kurpitsan pilkkominen sujui hyvin paitsi… minulta jäi lopussa jäljelle kaksi muihin palasiin nähden pienempää palasta. Ja rouva Opettaja ilmoitti ettei noita palasia voi tarjoilla ja koska ruokaa ei heitetä pois, oppilas on hyvä syö ne itse. Seuraavaksi piti käydä kääntämässä kana joka kypsyi tajine astiassa. Ei luulisi että lihan kääntämisessä on mitään ihmeellistä. Niinpä niin. Tajinen kuvun nostamiseen, asettamiseen väärin päin pöydälle, lihojen kääntämiseen siten että sipuli pysyisi tasaisesti pohjalla sekä sipulin ja rusinoiden lisäämiseen oli aikaa arviolta alle 30 sekunttia jotta lämpö ei pääsisi karkuun.
Tämän jälkeen kävimme kierroksella maustokaupoissa. Saimme mm. oppitunnin siitä miten erottaa aidon sahramin väärennetystä sekä tutustuimme tarkemmin mausteisiin joita olimme käyttäneet ruuan valmistuksesa.
Palattuamme torilta oli ruoka valmista ja pääsimme syömään itse valmistamamme annokset.
Ruoka oli hyvää ja hyvän näköistä. Päivästä jäi hyvä mieli ja mielelläni menen uudestaan jollekkin toiselle kurssille. Opettajan jämäkkyys oli hienoa, opetus otettiin vakavasti eikä se ollut mitään turistien leikkimistä.
Mitä opimme tälle kertaa? Ammattimainen kokkaus on oikeasti aivan eri asia kuin kotona tuhertaminen.
-Lee-
Kokkikurssin mausteita.
Rusinoiden laittaminen on tarkkaa.
Tagine tulella.
Marinoitu kesäkurpitsa.
Juuri valmistunut kanatagine.
Kurssi on juuri alkamassa.
Kurssilaisia pipertämässä annoksiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti