Vuorotteluvapaa myötätuulessa

Nyt näyttää siltä että vuorotteluvapaani on sittenkin toteutumassa.
Tästää on sovittu teoriassa työnantajani kanssa. Käytännön esteenä on se että heidän tulee kuitenkin ensin löytää sijainen itselleni ennen kuin pääsen vuorotteluvapaalle. Sijaisen löytäminen ei kuitenkaan tule olemaan ihan läpihuutojuttu joten toivotaan että kaikki menee tältä osin hyvin.

Pyysin YTK:lta todistuksen työhistoriastani. Vuorotteluvapaan säännöt edellyttävät vähintään 10 vuoden työhistoriaa ennen kuin on mahdollista hakea vuorotteluvapaata. Ytk oli ystävällisesti tehnyt tarvittavat kalkulaatiot ja kertoivat että minulle on kertynyt työhistoriaa reilun 13 vuoden edestä.

Vielä tekemättömistä asioista rokote asia meni eteenpäin. Sain Viisikulman terveysasemalta ajan rokotuksia varten. Puhelimessa he eivät osanneet kertoa tarkalleen minkälaisia rokotuksia pitäisi ottaa mutta he pyysivät täyttämään etukäteen kaavakkeen netissä jossa tulisi kertoa minne kaikkialle on menossa.

Seuraavan kerran matkaan liittyviä asioita tapahtuu maanantaina jolloin Forenomin edustaja tulee tekemään tarjouksen asuntomme vuokraamisesta.

Lopppuun loistava uusi musiikillinen tuttavuus: Fat Freddy´s Drop.

-L-

On niitä jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi. - Muumilaakson marraskuu-

Lähteminen on merkillinen juttu. Tämän blogin varsinainen clue on iso lähtö ja iso matka, mutta voisi sanoa että olen kyllä muutenkin lähtemisen asiantuntija.
Syksyn mittaan lähden taas matkalle ainakin seitsemän kertaa. Siis ENNEN the Matkaa.

Joskus tuntuu siltä, että en halua ajatellä lähtöä ennen kuin juuri edellisenä iltana. Pakkaus sujuu sen verran rutiinilla, että siitä kyllä selviää nopeasti ja tehokkaasti. Toinen puoliskoni kyllä huomaa, milloin lähtöahdistus alkaa. Se tulee usein varsinkin silloin jos on ollut pitkään ( lue: kuukauden tai yli) kotona, ja toisaalta myös silloin, kun edellisestä kotiinpalusta on kulunut liian vähän aikaa.
Lähtöahdistus alkaa pienenä kireytenä ja ajatuksina siitä mitä kaikkea olisi pitänyt tai pitäisi tehdä ennen lähtöä. Päivien käydessä vähiin lisääntyy usein hölmö epävarmuus siitä onko valmis kyseiseen työmatkaan...Joskus ihan ymmärrettävästi, jos edessä on uusi maa tai erityisen haastava ryhmä, useimmiten ihan turhaan kuitenkin. Sisäinen perfektionisti se siellä nostaa päätään ja miettiin mitä kaikkea olisi voinut tehdä enemmän kyseisen matkan eteen.
Esimerkiksi tällä kertaa tilanne on se, että jos ihan järjellä ajattelen, olen tehnyt juurikin sitä kaikkein tärkeintä, eli levännyt, yrittänyt aktiivisesti olla tekemättä mitään. Kuitenkin jossain korvan juuressa joku niistä monesta minästä nalkuttaa, että senkin ajan olisi voinut opiskella alppikasveja tai Laosin historiaa tai mitä niitä kaikkia tämän syksyn juttuja nyt sitten olikaan.

Mutta vaimennan äänet ja päätän että en stressaa enempää kuin on tarpeen, sillä enää muutama kuukausi ( ja muutama maa ja matka) ja hengaillaan Bonairella!
Sinällään jännää että the Matkalle lähtö ei ahdista yhtään vaikka ennen sitä on monenlaista puuhaa ja asiaa ratkottavana  ja vaikka kovin montaa päivää en ehdi Suomessa olla näitä asioita järjestämässä.
Ensi viikolla tulee Forenom katsastamaan kämpän ja siitä se lähtee! Tekisi jo mieli alkaa pistämään kotia pakettiin, minähän rakastan ylimääräisestä tavarasta luopumista!

-K

Vuorotteluvapaa on vastatuuleessa.

Nyt kryssitään kunnolla vuorotteluvapaani kanssa. Etenee hitaasti ja melkein ajettu kertaalleen jo karille.
Toinen vuorotteluvapaa pyyntöni työpaikallani tuotti saman tuloksen kuin viimeksi: ei käy.
Kävin esimiesteni kanssa keskustelua syistä ja perusteista miksi pyyntööni ei suostuta. Hyvin nopeasti tuli selville että työpaikallani, toisin kuin luulin, ei oltu täysin perillä mitä kaikkea työnantajan harteille tulee kun työntekijä jää vuorotteluvapaalle. He mm luulivat että joutuvat maksamaan minulle jotain sillä välin kun olen vuorotteluvapaalla. Näinhän ei ole vaan vuorotteluvapaakorvauksen maksaa minun tapauksessani YTK. Tehtyäni selvyyttä vuorotteluvapaan ehdoista niin näyttää siltä että ehdoton ei tuntuisi muuttuneen pari piirua kyllän suuntaan. Ehdottamasti ehkä.

Alkuperäinen suunitelmamme oli että olisimme lähteneet matkaan syys-lokakuun vaihteessa. Tätä aikataulua olemme joutuneet siirtämään kahdesta syystä:
1) Kaisan työ sitoo hänet vuoden loppuun saakka.
2) Vuorotteluvapaa pyyntöni on vaiheessa.

Yhtä kaikki- vuodenvaihde on joka tapauksessa yllättävän lähellä ja päätös on tehty: tästä ei enää pakiteta. Lähdemme surffaamaan riippumatta vuorotteluvapaa pyyntöni lopputuloksesta. Budjetti on sitten hieman isompi tai sitten hieman pienempi.

Olen harkinnut käyttäväni asuntomme vuokraamiseen Forenomin palveluita. Ensi viikon perjantaina pitäisi heidän edustajansa tulla tekemään vuokratarjouksen asunnosta. Mielenkiintoista kuulla mitä he tarjoavat. Heidän palvelunsa helpottaisi merkittävästi asioiden hoitamista. Forenom maksaa vuokraa suoraan meille ja hoitavat itse varsinaisen vuokralaisen kanssa asiat. Eli olettettavasti maksavat pienempää vuokraa meille mutta vastineeksi meidän ei tarvitse alkaa matkalta säätämään vuokralaisen kanssa.

Vaiheessa olevat asiat:

- Rokotukset
- Matkavakuutus

-L-

Mukava ja tuulinen kesä on takana ja toivottavasti edessä on lämmin ja tuulinen syksy.
Kesällä tuli hankittua 127l JP Australian Supersport lauta. Tähän mennessä tuntunut vakaalta ja helposti plaanaavalta laudalta. Leveyttä tuolla on hieman liikaa syksyn choppeihin mutta toivotaan että Kallvikiin puhaltaa itätuuli jolloin vesi pysyy mukavan tasaisena. Valitettavasti idästä tulee harvoin.

Kirjoista ja niiden hamstraamisesta

Tämä nyt liittyy ja ei liity the Matkaan.
Jokaisella on varmasti joku turvapaikka. Sellainen johon voi mennä jos mikään muu ei huvita, tai jos olemassa olo jossakin päin maailmaa alkaa hetkellisesti ahdistaa.
Minä inhoan ostoksilla käymistä, mutta kirjakaupoissa voisin haahuilla tunteja. Saatan olla hirvittävän pihi ruokakaupassa tai vaatekaupassa, mutta tuskin miltään matkalta ( ja niitä on vuoden aikana paljon, onhan matkustaminen työtäni) tulen kotiin niin, että yhtään kirjaa ei olisi tarttunut mukaan.
Onneksi lentokentillä on pokkarishopit ja Italiassa isoilla rautatieasemillä Feltrinellit!

Siitä lähtien kun muutin takaisin Suomeen ja Helsinkiin, on turvapaikkani ollut Akateeminen kirjakauppa ja Cafe Aalto. Toinen paikka johon menen aina odottavaisin mielin, ja jossa saan pidätellä itseäni liioittelemasta, on Rikhardinkadun kirjasto. Olen maksanut koko opiskeluaikanani satoja euroja  eri kirjastoille, yliopistollahan oli mahdollista velkaantua vaikka joka tiedekunnan ja oppiaineen kirjastolle, joten päätin joskus tyhmyyksissäni, että on halvempaa ostaa kirjat itse kuin maksella ikuisesti sakkoja (Löysin mm.vuosien jälkeen Tyyni Tuulion suomentaman Danten Jumalaisen näytelmän, joka oli minulta hukkunut ja olin siitä kirjastoon aikanaan maksanut ihan käyvän hinnan).
Sehän on tietysti ihan höpönlöpöä, ja liittyi varmaankin jonkinlaiseen siirtymäriittiin opiskelijaelämästä oikeaan työelämään. Kirjasto on yksi parhaita asioita Suomessa ja  tänä päivänä siis raahaan surutta selkä vääränä kirjoja kotiin, luen niistä ehkä puolet ja viis veisaan siitä, sillä parhaat kiksit saa nimenomaan siitä löytämisestä ja raahaamisesta.

Opastyössä tulee aina eteen uusia maita ja seutuja, joita pitää opiskella. Mikä ihana syy ostaa ja lainata kirjoja! Kirjasto kotona kasvaa ja pakko myöntää että kirjat ovat ainoa tavara, jonka määrästä en ahdistu.
Italia-, Portugali-, Azorit- ja Meksiko- hyllyt ovat jo aika täynnä ja kohta alkaa Aasian ja Etelä-Amerikan osuus lisääntyä huomattavasti. Siis jo ennen the Matkaa.

Mutta entäs the Matkalla? Miten ihmeessä pystyn välttymään opaskirjojen ostamiselta!
Sain viime jouluna lahjaksi Kindlen ja se on kätsy ja ehdin jo vähän innostuakin, mutta todellisuudessa en ole vielä yhtäkään kirjaa kokonaan lukenut siitä, joten tottumista tarvitaan.

Ehkä nyt ei ole suurin ratkaistava asia tällä hetkellä mutta tulipahan vain mieleeni.
Kartoista nyt puhumattakaan.
-K

Festarit ohi ja murheita.

Ravintolapäivä oli ja meni. Toisin kuin kuvittelimme emme tällä kertaa saaneet myytyä kotiravintolaamme täyteen joten siirryimme suunnitelmaan b. B tarkoittaa samaa kuin annosten määrän kymmenkertaistamista. Amatöörit pääsi yllättämään se että myös aika joka käytetään ruuan valmistamiseen kasvaa ekspotenttiaalisesti. Eli ravintolapäivää edeltävä ilta ja yö tehtiin tiukasti töitä. Onneksi tällä työpaikalla sai juoda viiniä. Itse ravintolapäivä meni mukavasti ja asiakkaita kävi hyvin. Yleensä ottaen  vaikutti siltä että muutkin ravintoloitisijat olivat panostaneet ruokaansa enemmän kuin aikaisemmin. Poissa loistivat mikrossa lämmitettävät korvapuustit ja muut kamaluudet. Hyvä näin!

Varsinainen murhe on se että kysyin työpaikallani että miten olisi jos pitäisin sapattivapaan. Muutaman päivän harkinnan jälkeen heidän vastauksensa oli:  ei- ei, meille ei käy että lähdet vuodeksi pois. Ymmärrän todella hyvin työnantajaani, vuosi on pitkä aika. Asiat heidän näkökulmastaan muuttuvat hankalammaksi, korvaajan löytäminen on hankalaa, mitä jos markkina muuttuu radikaalisti tällä välin ja kun palaan niin minulle ei olekkaan käyttöä tai toisin päin- tällä välin tarvittaisiinkin lisää työvoimaa mutta olen itse tulossa vasta kuukausien päästä takaisin niin löytyykö oikeasti päteviä ihmisiä osa-aikaiseen työhön?

Omasta näkökulmastani katsoen: En minä tässä enää nuoremmaksi tule. Milloin sitten jos ei nyt? Vaikka pidänkin valtavasti työpaikastani niin se on kuiten työpaikka. 

Loistava kirja, Taivas+Helvetti, sanoi sen hyvin: erota pomosi.

Jos lähden kuitenkin reissuun niin väitän ja uskon että olen parempi ihminen palatessani kuin nyt olen. Väitän myös että olen hyödyllisempi työpaikkaleni kuin nyt olen. 

Jos voittaisin lotossa niin mitä tekisin rahoillani? Lähtisin surffaamaan. Pitääkö minun odottaa lottovoittoa jotta pääsen tekemään sitä mitä haluan? Entä jos sitä ei koskaan tulekkaan?

Ongelma on se että tarvitsen vuorotteluvapaan tarjoaman kuukausittaisen rahan. Se ei ole paljoa mutta se on merkittävä osa vuoden budjettia. Jos työnantajani ei suostu myöntämään vuorotteluvapaata niin asiat muuttuvat paria pykälää hankalammiksi. Mutta eipä luovuteta vielä... ehkä tässä vielä jotain keksitään.

Sano ei festarikojuille. Sano kyllä hauskalle seuralle ja hyvälle ruualle!

Viimeiset viikot ja jopa kuukaudetkin ovat olleet puhdasta odottelua. Asioita matkan suhteen ei ole voinut viedä pidemmälle ennen kuin olen selvittänyt työpaikkani puolesta mahdollisuuden lähteä vuodeksi- pois.

Joten ei reissusta sen enempää.

Sen sijaan aiheena on tällä kertaa Ravintolapäivä ja siihen osallistuminen. Olen osallistunut ystäväni kanssa aikaisemminkin Ravintolapäivään. Tuo päivä jopäivä jolloin suomalainen saa käytäytyä vastoin ohjeita. Toinen vaihtoehto ohjeiden vastaiselle käyttäytymiselle on vappu.

Kipinän ja innostuksen oman ravintolan avaamiselle sytytti eräänä Ravintolapäivänä Ruttopuistossa tarjottu huono munkki. Ravintolapäivä on ajatuksena eriomainen. Ihmiset tarjoavat itse valmistamaansa ruokaa toisille ihmisille. Saavat esittää omaa osaamistaan muillekkin kuin omille ystävilleen. Mutta jotain on mennyt pieleen. Vaikuttaa siltä että Ravintolapäivänä on tarkoitus tehdä rahaa huonolla festariruualla. Ei rahan tekemisessä ole mitään pahaa, päinvastoin. Mutta rahalle pitää saada vastinetta.  2 eur ylirasvainen, pahvilautaselle tökätty rakaa ja pahan makuinen munkki ei minusta edusta Ravintolapäivää. Enneminkin festaripäivää.

Kiukustuttuamme pahasta munkista päätimme tehdä asialle jotain. Perustaisimme Ravintolapäivänä ravintolan joka ei jäisi varjoon oikeille, hyville, ravintoloille. Yksi kattaus, 10-15 henkilöä, pöytävaraukset, ruokiin sopivat juomat ja asiakkaat maksavat jos haluavat. Viime kerralla olimme varattu täyteen hyvissä ajoin ennen avajaisia. Tietenkin arvelutti että minkälaisia ihmisiä ovesta sisään tulee. Mutta olin varma että tylsä ja ihmisiä vihaava henkilö tuskin tulee syömään vieraan ihmisen kotiin. Vieraamme olivat hauskoja, kovaäänisiä ja soittivat hyvää musiikkia. 3 tunnin illallinen venyi useammalla tunnilla. Vieraat viihtyivät ja tyhjensivät kaikki lautaset ja tarjotut viinit. Mahtava oli huomata kuinka toisilleen tuntemattomat ihmiset aidosti tutustuivat toisiinsa ja meillä jäi tarjoilijan rooli.

Tästä innostuneena on vuorossa toinen yritys. Jos vieraamme ovat yhtä hauskoja kuin edellisellä kerralla niin illan menestys on ainoastaan kiinni keittiöstä.

Ensi viikonlopua silmällä pitäen olemme aloittaneet ruokien kokeilut. Ohessa kuva keksi kokeiluista.

Eri vaihtoehdoista nousi sitruunasorbetin kaveriksi kaura-rosmariinikeksi. Yllättävä yhdistelmä mutta toimi.

-L-

Tässä myös kutsu ja ruokalista:

Pitkä illallinen sopivin juomin. Sijainti: yksityisasunto. Hinta: omantunnon mukaan. Pöytävaraus etukäteen, 8-10 paikkaa, 1 kattaus klo 18.

Ilmoittaudu osoitteessa ravintolasoittolista@gmail.com.
Me teemme ruuan, sinä valitset musiikin.

Menu:
- Amuse
- Lohi + fenkoli
- SImpukkaravioli
- Possua, kurpitsaa, pähkinää
- Sitruunasorbetti

+ kaikkea ekstraa

Sano ei festarikojuille. Sano kyllä hauskalle seuralle ja hyvälle ruualle!

https://www.facebook.com/pages/Ravintola-Soittolista/327452287381548 

ravintolasoittolista@gmail.com

Huono omatunto.

Mietin sitä että miksi itselläni on huono omatunto siitä että olen jättämässä vuodeksi työelämän taakseni.
Miksi sitä tuntee itsensä jollain oudolla tavalla petturiksi niitä kohtaan jotka käyvät töissä ja pitävät tämän maan pystyssä. Heitä jotka toimivat yrittäjinä ja tuottavat tähän maahan hyvinvointia. Toisaalta tiedän että olen maksanut veroja, olen toiminut yrittäjänä ja työllistänyt muita ja tuottanut yhteiskunnalle tuloja. Mutta silti tuntuu petturilta. Sellaiselta joka elää muiden kustanuksella. Niinhän se oikeasti on. Muiden hyvä tahto mahdollistaa oman surffaukseni.

Tunteeko veijari joka on työkykyinen mutta työhaluton huonoa omatuntoa siitä että ei tee mitään?

Spekulointi ja moralisointi sikseen. Puhutaan enemmin tulevasta reissusta. Haluaisin päästä Ranskan rannikolle muutamaksi kuukaudeksi. Portugalin rannikko kiinnostaa myös. Haluan päästä jonkun ihmisen keittiöön ihmettelemään ruuan valmistusta ja tekemään itse ruokaa. Mutta miten sinne keittiöön päästään? -Hei, olen Suomesta ja haluan tulla teille kylään. En tiedä. Ehkä oikeat ihmiset löytyvät surfirannoilta. Mutta osaavatko surfarit tehdä ruokaa? Eivät välttämättä mutta heidän äitinsä luultavasti osaavat.

Vaikka aikaa on vuosi, se on kuitenkin aika lyhyt aika siihen että oppisi edes auttavasti valmistamaan hyvää ruokaa.


Tänään tein Souffle au Gruyeren eli juustokohokkaan.

80g gruyere juustoa
2 rkl voita
2 rkl vehnäjauhoja
1 1/4 dl maitoa
suolaa ja mustapippuria
3 munaa
muskottipähkinää
ja tämän lisäksi voita vuokiin

Raasta juusto.
Lämmitä maito valmiiksi. Laita uuni lämpenemään 180C:een.

Sulata voi pienessä kattilassa. Ripottele sekaan vehnäjauhot. Sekoita kunnolla.
Kaada lämmin maito voin ja jauhojen sekaan. Pippuri ja suola oman maun mukaan.

Erota keltuaiset ja valkuaiset. Lisää keltuaiset maidon ja voin sekaan. Vatkaa valkuaiset kovaksi ja lisää sekaan suolaa. Sekoita juusto voin ja maidon sekaan. Lisää muskottipähkinää.  Laita valkuainen kevyesti sekoittamalla juuston / maidon sekaan.

Voitele vuoka voilla ja kaada massa vuokiin.
15-20min uunissa. Tarjoile heti ja ole varovainen kun tarjoilet ne ettei kohokas lässähdä.
Ohessa video omasta touhuilustani.

-L-

https://www.youtube.com/watch?v=N8lI4aVL9yI