Loisteliasta budjettilomailua

Saigonista lähdimme bussilla kohti Mui Neetä, joka on kuuluisa lähinnä tuulesta ja venäläisistä turisteista. Me luonnollisesti olimme kiinnostuneet ensimmäisestä. Vietnamilaisessa pitkän matkan bussissa matkaustaminen on hauskaa makailua. Bussien penkit ovat kapeita puikulasänkyjä, joissa kyllä saa ihan hyvän asennon ja nukkuminenkin onnistuu. Ainoa ongelma voi tulla siitä, jos on liian pitkä, kuten Lee.

Saapuessamme Mui Neehen, emme aivan välittömästi huumaantuneet paikan kauneudesta. Valtavia resortteja, tekstit venejäksi joka puolella ja kauppojen tarjonnassa lähinnä halpaa alkoholia, matkamuistokrääsää ja lippahattuja. Hotellissa oli todella kosteata, ja tietokoneeseeni meni yön aikana armeija muurahaisia, joten sekin vähän tökki. Myöskään tuuliennuste ei näyttänyt hyvältä.
Seuraavana päivänä lähdimme skootterilla etsimään lainelautailuspotteja. Keskustan Jibe's Centerin ystävällinen omistaja lähetti meidät katsomaan spottia heidän toisen hotellinsa edessä, joka oli aivan huitsin nevadassa, keskellä jonkinlaista metsittynyttä kylää ja hylättyä hotellialuetta.

Paikan nimi oli Full Moon Village ja kun saavuimme sinne kaikki alkoikin näyttää hieman erilaiselta. Olimme jo ajatelleet lähtevämme pikimmiten eteenpäin, mutta surffiranta hotellin edustalla näytti mukavalta ja tyhjältä ja koko paikka rauhalliselta kuin mikä.
Kysäisimme hotellin johtajalta huoneiden hintaa, ja hän ilmoitti että heillä on vain villa-tyyppistä majoitusta. Ajattelimme, että menee varmasti yli meidän budjetistamme, mutta lähdimme kuitenkin katsomaan miltä villat näyttivät.

Ja hyvältähän ne näyttivät. Molemmille tuli heti sellainen olo, että tänne haluamme jäädä, ja kun hintapyyntökin oli aivan ällistyttävän halpa, sovimme muuttavamme sinne seuraavana aamuna.
Joskus on todella kannattavaa matkustaa low seasonilla…
Jumahdimme Full Moon Villageen sitten viideksi päiväksi, jonka aikana surffasimme, luimme kirjoja, nautimme omasta villasta ja puutarhasta ja uimme upeassa altaassa. Parina päivänä tuntui siltä, että olimme koko valtavan kompleksin ainoat asiakkaat. Oli todella mielyttävää, että oli paljon omaa tilaa. Tuntui kodinomaiselta, vaikka puitteet olivatkin hulppeat.

Ensimmäisenä päivänä aalto oli todella kivaa ja meidän lisäksemme meressä taisi olla neljä surffaria, joista kaksi hotellin surffiopettajia. Ainostaan viimeisenä päivänä aalto oli todella sekaisin tuulen takia, joten hommasta ei tullut oikein mitään. Muuten pääsimme vesille joka päivä. Ei voi puhua mistään megahyvästä aallosta, mutta kuitenkin surffattavasta ja upeinta oli se että aalloilla oli tilaa!

Huono puoli paikassa oli se, että sieltä oli vaikea lähteä pois.

-Kaisa

From Saigon we travelled by bus to Mui Ne hoping to find some wind. There was no wind, just lots of russian tourists. We were already ready to leave but then we found a great hotel in the the middle of nowhere with an own surf beach just in the front. So we got stuck in Full Moon Village for five days and stayed in a beautiful vietnamese private villa paying very little and  really enjoying and relaxing ourselves. And surfing waves on an empty beach. Sometimes it's great to travel during the low season!

Vietnamilainen pitkän matkan bussi
Vietnamese long distance bus

Sisäänkäynti huvilalle

Entrance to villa

Huvila

Villa

Olohuone

Living room

Keittiönurkkaus ja tilaa joogata

Kitchenette and lots of space for yoga

 Ravintola
Restaurant

 Punainen ja valkoinen
Red and white

 Ranta oli korostetun rauhallinen
Beach was very quiet

Uima-allas oli käyntännössä aina tyhjä

Swimming pool was always empty

Terveisiä porealtaasta!

Greetings from our jacuzzi!

Good Morning Vietnam!

Singaporen haalean meiningin jälkeen oli vuorossa Ho Chi Minh City eli tuttavallisemmin Saigon.
Meillä Indonesiassa oli pienoinen kriisi siitä mihin vielä mennään loppuaikana. Tuntui että oikein mikään paikka ei ollut selkeästi hyvä kohde. Fiilis alkaa olla sellainen, että lähinnä halusimme johonkin missä voi surffata ja elellä suhteellisen yksinkertaisesti ilman mitään sen kummempia sirkustemppuja. Varsinainen uusiin paikkoihin tutustuminen alkaa olla jo hieman tervan juontia, ainakin välillä. Vietnamiin kuitenkin teki mieli. Kävin Pohjois-Vietnamissa viime vuonna työmatkalla, ja tykästyin aika tavalla. Ajattelimme myös että siellä voisimme suunnistaa Mui Ne:hen ja hyvällä tuurilla löytää vähän tuulta. Lensimme siis Singaporesta Saigoniin, saatuamme lähtöselvitysvirkailijat uskomaan, että meillä ei ole aikeita jäädä Vietnamiin pysyvästi ja pankkitilillä on tarpeeksi valuuttaa. Jälleen perättiin nimittäin exit-lentoa. Meillä sitä ei ollut, emmehän vielä edes tienneet mihin siltä suuntaamme.

Saigon on suhteellisen uusi kaupunki rakennuskannaltaan ja hemmetin hektinen. Siellä tehdään rahaa ja töitä. Skoottereita on joka puolella, ja varsinkin ruuhka-aikaan ne muodostavat tasaisen massan joka muistuttaa jonkinlaista elävää, aaltoilevaa olentoa. Niiden päällä myös kuljetetaan kaikkea mahdollista isoista ulko-ovista viisi henkiseen perheeseen. Vietnamissa on kuitenkin  kypäräpakko, jota noudatetaan hämmästyttävän tunnollisesti. Se ei kuitenkaan koske pieniä lapsia, jotka seisovat skootterin päällä vanhempiensa välissä.

Me aloitimme kaupunkiin tutustumisen ruuasta. Vietnamilainen ruoka on yksinkertaisesti mainiota. Ei tunkkaista rasvanmakua, kaikessa tuntuu raikkaus ja tuoreus. Eli söimme paljon ja halvalla. Toinen ruokaan liittyvä loistava juttu on hedelmien määrä ja laatu. Dragon fruitit, rambutanit, longaanit, passion fruitit ja muut herkut maistuvat vastapoimituilta ja niitä saa kaikkialta. Kävimme myös opiskelijoiden vetämällä ilmaisella kävelykierroksella, huumaavan kuumassa iltapäivässä. Majapaikkamme oli loistava pieni hotelli, jossa huone oli iso, aamiainen maistuva ja kaikki hiippailivat paljain jaloin. Kaksi yötä oli kuitenkin riittävästi ja kaipasimme pois kaupungista. Pakkauduimme siis pitkän matkan bussiin kohti Mui Neetä tuulen suhina korvissamme. Sitä ennen meidät kuitenkin heitettiin kaikkine matkatavaroinemme tietysti skootterin taakse, joka kuljetti meidät vuoron perään bussipysäkille.

Katsottiin muuten teemaelokuvana pitkästä aikaa Good Morning Vietnam ja se on kyllä aika karmeeta 80-luvun amerikkahapatusta, mutta Robin Williams sen pelasti, senkin.

-Kaisa

Siitä onkin aikaa kun viimeksi olen nähnyt sirpin ja vasaran katukuvassa.
It has been quite long time since I saw hammer and sickle in a street view

Nykyaika ja perinteet kohtaavat Saigonissa
Modern times meet old times in Saigon

Kapeita taloja
Narrow houses

Kansan rakastama suuri johtaja tarvitsee riittävän ison talon
Loved leader need a big house for his big thoughts

DDR kohtaa kauko-idän
DDR meets far east

Sosialismi tuottaa samanlaisia hallintorakennuksia kaikkialle. Aulasta voi ostaa imperialistista Coca Colaa.
Socialism products same kind of government buildings everywhere. You can buy imperialistic Coke from lobby.

Suuri rakastettu johtaja voi katsoa imperialistisia elokuvia omassa elokuavteatterissaan
The Great leader can watch imperialistic movies in his private movie theatre

Suuri johtaja pystyy valvomaan kansan etuja ilmasta käsin.
The Great leader can keep an eye on peoples interest from air

Suuren johtajan keittiö. Siellä löytyi sveitsiläinen jäätelökone.
The Great leaders kitchen. There also were ice cream machine from switzerland.

Pääposti ja sen vanha työntekijä.
Main post office and old worker.

Saigonissa Louis Vuitton ja sosialismi kulkevat käsi kädessä.
In Saigon Louis Vuitton and socialism walk hand in hand

Parturi kadulla.
Barber shop in a street.

Sosialisimilla on loputon kyky tuottaa rumia betonirakennuksia.
Socialism has endless ability to create ugly concrete buildings.

Huomaa ovi skootterin kyydissä.
Notice the door on scooter.

Näköala hotellin ikkunasta.
View from the hotel window.

Singapore - aasian Espoo

Viidakkoseikkalun jälkeen matkamme jatkui toisenlaiseen ympäristöön- siistiin ja suurkaupungiksi rauhalliseen Singaporeen. Meillä ei ollut alunperin tarkoitus mennä Singaporeen mutta löysimme mukavan hintaiset lennot. Joten mennään sitten kun näillä nurkilla ollaan. Singaporessa teimme lyhyen, parin päivän pysähdyksen. Koneen laskeuduttua kentälle päätimme mennä taksilla majapaikkaan. Olemme tottuneet siihen että kun turisti astuu terminaalin ovista ulos niin hänet ympäröi erilaisten kuljetusvaihtoehtojen tarjoajat joiden hinnoittelusta ei mitään tolkkua.
Kaikille tuntuu olevan "very good price!" ja "fast driver!" mutta siitä mitä oikeasti joutuu maksamaan ei ole mitään hajua.

Toisin oli Singaporessa. Kentän ovien jälkeen oli hiljaista ja rauhallista. Taksit löytyivät kiltisti jonosta ja ihmiset ohjattiin järjetyksessä takseihin. Taksinkuljettaja laittoi pyytämättä mittarin päälle ja oli kaiken lisäksi aidosti mukava eikä yrittänyt myydä mitään ylimääräisiä sukulaistensa tarjoamia palveluita.

Hotellimme osoittautui lähes Hong Kongin huoneen veroiseksi kopiksi. Tässä oli lisäbonuksena ikkunattomuus. Olen kuullut monta kertaa sanonnan että huoneella ei ole väliä- ei matkalla tulla hotellihuoneeseen makoilemaan. Olen toista mieltä. Huoneella on oikeasti paljon merkitystä. Varsinkin pidemmän reissun tekijöille hotellihuone on "koti". Se tila jossa pääsee hetkeksi omaan rauhaan.

Ensimmäisenä päivänä kävimme syömässä hawkerissa. Joka on tavallaan katettu tori jolla on valtava määrä pieniä kojuja jotka tarjoavat erilaisia ruokia edulliseen hintaan. Päädyimme Little Indian hawkeriin syömään suoraan uunista tulevia naan leipiä. Tämän jälkeen jatkoimme matkaa keskustaan. Aika nopeasti tuli selväksi että Singapore ei ole Hong Kongin kaltainen. Siitä puuttui syke ja tunnelma. Aivan kuin olisi ollut viettämässä torstai alkuiltaa espoossa. Ei mitään vikaa mutta ei oikein mitään syytä miksi täällä pitäisi olla pidempään. Seuraavana päivänä meillä oli treffit Kaisan opiskelukaverin, Millan ja hänen lastensa kanssa. Nuoren herran lempiruokaa oli kiinalainen kana ja riisi. Joten tästä johtuen kävimme syömässä Chinatownin hawkerissa.

Parasta Singaporessa olivat Art and science -museon Annie Leibovitzin sekä kiinalaisen modernin valokuvataiteen näyttelyt. Varmasti Singaporessa olisi paljon nähtävää, mutta paikasta ei jäänyt sellaista oloa että se olisi kutsunut tutustumaan paremmin. Ja vaikka näin lyhyen visiitin perusteella paikkaa ei pitäisi tuomita, mutta tuntui että reilut pari päivää tuolla riitti hyvin, toisin kuin Hong Kongissa tai Kuala Lumpurissa vajaa viikko ei riittänyt mihinkään. Ihan kiva, kuusi puoli.

-Lee-

Little Indian hawker
Hawker of little India

Ruokatarjontaa
Choose your food

Rakennuksia
Some buildings

Chinatown

Lisää töttöröitä

Singaporen katunäkymää
Singapore street view

Ostoskeskus
Shopping mall

Löydä Kaisa
Find Kaisa

Annie Leibovitzin kuva Jack Nicholsonista
Annie Leibovitz picture about Jack Nicholson

Samassa näyttelyssä oli kiinalaisen Maleonnin kuvia
In same exhibition were pictures made Maleonn from china

Sekä Liu Xiao Fangin kuvia

And also some pictures made by Liu Xiao Fang

Camp Leakey ja tulikärpäset joella

Kansallispuiston kuuluisin paikka on orankien suojelualue ja tutkimusasema Camp Leakey. Sen perusti Biruté Mary Galdikas 70-luvun alussa. Galdikas on tänä päivänä maailman pisimpään orankeja tutkinut henkilö ja johtava orankitutkija. Hän toimi myös eräänlaisena tutorina Sumuisten vuorten gorillat- elokuvan Diane Fosseylle. Hän nosti orankien uhanalaisen tilanteen maailman tietoisuuteen National Geographicin Artikkelilllaan.

Camp Leakeyssa hoidetaan orvoksi jääneitä orankeja ja palautetaan niitä luontoon. Orankeja jää orvoksi kun aikuisia orankeja tapetaan palmuöljyplantaaseilla. Orangin poikasilla käydään myös edelleen mustan pörssin kauppaa, vaikka Indonesian lain mukaan orangin pitäminen lemmikkinä on laitonta. Villejä orankeja ja niiden elintapoja puolestaan seurataan kansainvälisen tutkijajoukon voimin. Paikassa käy vuosittain myös paljon vapaaehtoistyötekijöitä, jotka valitaan tarkoin. Joukossa on eläinlääkäreitä, villieläintutkijoita ja eläinten hoitajia.

Meidän ohjelmassamme Camp Leakey oli viimeisenä. Kun saavuimme laituriin, ensimmäinen leikkisä nuori oranki tuli jo kuikuilemaan joen varteen, ja hetken luulimme, että se hyppää veneeseen.
Camp Leakeyn orangit olivat selkeästi kesyimpiä ja ihmiseen tottuneimpia, ja ruokintapaikalla niitä olikin paljon. Varsinkin nuoret orangit vetelivät pulverimaitoa saavista sitä kallistamalla ja metsänvartijat jotka hääräilivät lähellä, eivät tuntuneet niitä häiritsevän. Katselimme taas näiden punaisten sukulaistemme touhuja melkoisen ajan, aina yhtä ällistyneinä.

Kun lähdimme leiristä Asa ilmoitti että ajamme jo illalla lähelle Kumaita, sillä mikäli onnistuisimme saamaan paluulennon seuraavalle päivälle, ehtisimme aamulla kentälle.
Iltaa kohden maisemat joella muuttuivat aina vain upeammiksi. Joen varret olivat täynnä nenäapinoita ja makakeja. Auringonlaskussa värit olivat kuin photoshopilla tehdyt. Kun pimeys laskeutui alkoi näkyä tulikärpäsiä. Se oli mieletön show. Myös sympaattinen kokkirouvamme nousi seuraamme kannelle ja siinä me sitten huudahtelimme vuoron perään ja osoittelimme joen varrella olevia kimaltelevia puskia, jotka näyttivät aivan jouluvaloin valaistuilta.
Illallisen jälkeen kömmimme taas hyttysverkon alle nukkumaan ja heräsimme aamulla siihen, että katoksesta tippui vettä suurina pisaroina naamalle, ajatellen että olipa kyllä mielettömän upea reissu.

-Kaisa

Naapuri veneen kokki
Chef from the other boat

Nenäapina
Proboscis monkey

Joki oli välillä aika kapea
Sometimes river was quite narrow

Seikkailu on raskasta
 Adventure is a hard work

Gibboni
Gibbon

Maito maistuu
Tasty milk

Tämä kaveri oli tulossa veneelle
This fellow was coming on board

Melko syyllisen näköinen kaveri

He looks very quilty

Tie takaisin veneelle
Path back to the boat

Matkalla takaisin sivistyksen pariin
Going back to civilization

Illan huikeat värit
Tremendous colours of the evening

Kalastajia
Fishermen

Laivan kokki ja keittiö
Ships chef and her kitchen

Kiitos Ella K.
Thank you Ella K.