Kuten Leen edellisestä postauksesta saattoi huomata Marokko ei ole päästänyt helpolla. Itselleni tämä on ensimmäinen varsinainen törmäys islamilaisuuteen, ja pakko myöntää että koko kuvio on aiheuttanut paljon päänvaivaa. Ensimmäinen asia luonnollisesti on pukeutuminen. Olen aika tarkka siitä, että yritän käyttäytyä maassa maan tavalla, enkä halua kuulua siihen piittaamattomien risteilyturistien joukkoon, joka Tangerissakin hilpeänä käveleskeli pikku shortseissa ja topeissa ympäriinsä ja toiset vielä syöden samalla. Yritinkin lukea ja ottaa selvää aiheesta aika tavalla etukäteen, ja itse tunsin mielyttävimmäksi pukeutua pitkiin housuihin ja hihoihin. Tangerissa liikkuessamme naisia näkyi muutenkin vähän, mutta se vähä oli suurin osa pukeutunut myös pitkiin vaatteisiin ja huiviin. Junassa Rabatin ja Casablancan kohdalla huomasi, että näkyi paljon enemmän länsimaisesti, todella tyylikäästikin, pukeutuneita naisia, mutta jalat ja olkapäät pysyivät piilossa. Itse näen tämän pukeutumisasian omalta kohdaltani kunnioituksena kulttuuria kohtaan, en niinkään uskonnollisena kannanottona. Essaouirassa meininki on hämmentävä. Paikassa on sen verran turisteja ja ranskalaisia expatteja, että paikalliset selkeästi ovat oppineet olemaan piittaamatta. Itse en silti edelleenkään mene kadulle lyhyissä vaatteissa, ei vain tunnu mukavalta. Samoin täällä monet ravintolat ja kahvilat ovat auki päivälläkin, ja turistit istuvat huoletta terasseilla syömässä ja juomassa. Meille se on ollut hankalaa, kun alussa opimme että niin ei voi tehdä. Surffikoulu puolestaan on sellaista ei kenenkään maata, jossa porukka hilluu uikkareissa.
Toinen asia johon on ollut vaikea suhtautua, ja josta Lee jo kirjoittikin, on ollut tietynlainen ilmassa leijuva agressiivisuus. Luin jostakin, että se lisääntyy Ramadanin aikaan, kun ihmisten pinna on kireällä nälän ja janon vuoksi. Jo Tangerin satamassa bussiin noustessa, tuntui oudolta kun yritin päästä bussiin Leen perässä ja miehet jyräsivät eteeni tönien ja tuuppien. Samoin on tuntunut ikävältä pahansuovat perään huutelut se jälkeen, kun joku ei ole saanut meille myytyä keksejä tai kameliratsastusta.
Oudolta on ensikertalaiselle tuntunut myös se, että monessa tilanteessa miehet puhuvat aina vain Leelle. Tuntuu, että miehen on parempi järjestää asiat, silloin joku kuuntelee. Esimerkiksi aamiasmunakokkelin saaminen voi naisena olla kiven alla.
Mielenkiintoista onkin nähdä miten tilanne ja fiilis kehittyy. Välillä on ärsyttänyt ja kiukuttanut todella paljon. Hetkittäin on jopa harkittu karkaamista Aasiaan aikaisemmin, mutta loppujen lopuksi aina tultu siihen tulokseen, että katsotaan ja yritetään päästä sisään. Ja kyllä niitä positiivisia asioita on sieltä alkanut tupsahdella. Niistä lisää seuraavassa.
 |
| Kamelitkin nauraa |
 |
| Varjo löytyy aina lepoa varten |
 |
| Taistelua hiekkaa vasten |
 |
| Essaouiran kulmia |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti