Lähdimme Essaouirasta sekavin tuntein. Viimeisenä iltana annoimme houkutukselle vallan ja viikkojen minttutee- ja appelsiinimehukimaran jälkeen kiipesimme kuuluisalle sikakalliille "länkkäriterassille" nauttimaan paikallisesta viinistä. Pohdimme Petit Mogador- viiniä siemaillessa aikaa kaupungissa ja yhteenvetona tulimme siihen tulokseen, että Marokolle pitää ehkä antaa joskus vielä toinen mahdollisuus, vaikka emme siihen maana varauksettomasti ihastuneetkaan. Negatiiviseen kokemukseen vaikutti varmasti Ramadan sekä kontrasti Etelä-Amerikan ja Portugalin rentouteen. Visuaalisesti ja maisemiltaanhan maa on mitä upein, Essaouira kaunis ja värit ja sisustukset ja ruuat inspiroivia.
Ongelma oli vain jatkuva olotila, joka et ollut rento eikä miellyttävä, sekä paikallisten tietynlainen agressiivisuus. Loppujen lopuksi purjelautakohteena se ei myöskään ollut meille ihan lemppari, toisaalta opimme varmasti enemmän kuin missään koskaan, koska olosuhteet olivat haastavat. Sen sijaan lainelautailu Sidi Kaoukissa jäi kutkuttelemaan, Essaouirassakin oli loistavat aallot muutamana päivänä. Tällä kertaa päätimme kuitenkin jättää Sidin väliin, aaltoennuste oli sen verran kehno ja suunnata Atlas-vuoristoon katsomaan aivan toisenlaista Marokkoa.
We left Essaouira with bit mixed feelings. It hasn't been so easy to fell in love with Morocco, but at the same time we've seen lots of beauty. I guess the biggest problem has been the general feeling.
We wanted to go to Sidi Kaouki for more surf, but the wave forecast was so bad that decided to continue to Atlas mountains instead.
-Kaisa
Kalasatama
Kalajon perkaamista myyntikuntoon
Kalastusveneitä
Pienempiä kalastuveneitä
Tarkkailijoita
Väsynyt kalastaja
Kaisa ja Essaouira
Linnoituksen muurilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti