Tangerista jatkoimme junalla ensin Marrakechiin, ja sieltä bussilla varsinaiseen päämääräämme Essaouiraan, Atlantin rannikolle. Junamatka alkoi hyvin, menimme asemalle toteamaan että juna, jolla olimme ajatelleet lähteä, ei kulkenutkaan. Ramadan vaikuttaa luonnollisesti myös aikatauluihin. Koska seuraava juna lähti vasta kolmen tunnin päästä, palasimme hotelliin ja pyysimme päästä takaisin huoneeseen, taisimme vielä ottaa toiset torkutkin. Kun juna sitten lähti oli myös epäselvyyttä siitä, mihin aikaan se on perillä. Asiasta oli kaksi eri versiota: lipunmyyjä sanoi kuudelta ja netissä luki että kahdeksalta. Tieto oli meille sinänsä tarpeellinen, että viimeinen bussi Marrakechista Essaouiraan lähti seitsemältä.
Juna oli aluksi aivan tyhjä sekä ilmastoitu, joten matkanteko tuntui todella luksukselta. Myöhemmin saimme kyllä matkaseuraa ja ilmastointikin lopetti toimintansa, homma alkoi tuntua vähän todellisemmalta.
Olimme varautuneet matkaan ostamalla mukaan pientä syötävää, koska emme tienneet myydäänkö junassa mitään. Sosiaalinen paine oli kuitenkin niin suuri, että syöminen ei tuntunut hyvältä paastoajien keskellä, juomaakin otimme koko päivän aikana vain pari huikkaa piilossa.
Vaihdoimme junaa Casablancassa ja maisemat matkan viimeisellä etapilla, sieltä Marrakechiin, olivat todella upeat auringonlaskuineen. Emme siis olleet perillä kuudelta, emmekä loppujen lopuksi kahdeksaltakaan. Jossain vaiheessa tiedustelimme asiaa konnarilta, ja saimme vastaukseksi jotakin, jonka molemmat kuulivat: "never". Sillä hetkellä aurinko oli värjännyt kivisen erämaan punaiseksi ja hetken tuntui siltä, että vaikka asia niin olisikin, ei haittaisi yhtään. Puolisen tuntia aikaisemmin olisimme varmasti vaipuneet epätoivoon, sillä Casablancasta lähdön jälkeen matkustimme tunnin verran osastojen välissä, vessan oven ja muiden yhtä epätoivoisten väliin kiilautuneena. Puolen metrin päässä olevaa junavaunun avonaista ovea olisi voinut muissa olosuhteissa pitää turvallisuusriskinä, mutta sillä hetkellä sisään tuleva ilmavirta tuntui todella miellyttävältä.
Kun aurinko laski, alkoivat älypuhelimien appsit piipata ja sen jälkeen eväspussit rapista. Tyypillisesti paasto lopetetaan syömällä ensimmäiseksi taateleita, mutta Kit Kat tuntui ajavan saman asian. Mekin ahmimme perunalastupussimme ja joimme litran vettä, pian myös ilmestyi nuori nainen jakaen shebakia- nimisiä huippumakeita leivonnaisia kaikille matkustajille. Ilmapiiri muuttui kuin taikaiskusta. Joka puolelta alkoi kuulua naurua ja iloista kälätystä. Ja vielä siis tarkennukseksi: ulkomaalaisen ja ei-muslimin ei oleteta paastoavan, mutta julkisella paikalla syömistä ja juomista ei katsota hyvällä, ja uskokaa pois, ei tee mielikään syödä.
Saavuimme yhdeksän maissa Marrakechiin jalat hieman huterina, ja koska tarkoitus oli aamulla varhain lähteä eteenpäin, kaaduimme lähimpään halpaan hotelliin nukkumaan. Ai niin, olimme niin kertakaikkisen katki ja poikki, että Lee taisi hakea meille lähimmästä ravintolasta, eli mäkkäristä, Ramadan Mealit. Marrakechiin on tarkoitus tutustua myöhemmin, tällä kertaa se jäi vain yöpymispaikaksi.
From Tanger we took the train to Marrakech. The timetables were again different for Ramadan, so it was a bit hard to understand when we would leave and what time to arrive. The last bus to Essaouira was supposed to leave at eight, so we didn't really know if it was possible to catch it or not. We took some snacks with us for the journey, but actually didn't eat or drink much the whole day. Foreigners or non-muslims are not expected to fast, but it's not good manners to eat in public, and believe me, you really didn't feel like eating or drinking.
In the end we arrived at nine, after enjoying a beautiful sunset from the train, and kind of participating in breaking the fast, as we also were offered delicious shebakia pastries.
This time we only slept in Marrakech, we'll be back for more exploration once we'll get bored in Essaouira.
-Kaisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti