Matkan ensimmäinen epämiellyttävä maa?

Seuraavana aamuna lähdimme bussilla Marakeshista kohti Essaouiraa. Matka sujui mukavasti eikä kestänytkään kuin reilut pari tuntia. Bussiasemalla meitä oli vastassa sekalainen joukko erilaisia palveluita tarjoavia veijareita. Joku oli valmis kuljettamaan reppumme kärryillä majapaikkaamme, toinen oli sitä mieltä että meidän pitäisi ottaa taksi kolmas tarjosi opas palveluita jotta löytäisimme perille. Lähdimme reppujemme kanssa kävelemään kohti medinaa. Kaisa oli unohtanut bussiin hattunsa joten palasin takaisin linja-autoasemalle. Hattu löytyi kuljettajan hallusta. Hattua ei saanutkaan takaisin ilman että olisin maksanut löytöpalkkion kuskille. Kuski seisoi toinen käsi ojossa ja toisessa kädessä hattu. Minkäs teet, taskua oli kaivettava. Hotelli löytyi medinan keskeltä, pienen mutta vilkkaan kadun varrelta. Hotelli, tai paremminkin riad, oli erittäin kaunis ja viihtyisä. Ja huoneesta löytyi hämmästyttävän hyvät unet tarjoava sänky. En ymmärrä mikä siitä tekin niin erikoisen mutta en muista että olisin koskaan nukkunut yhtä hyvin kuin kyseissä sängyssä.

Essaouiran piti olla viehättävämpi ja ihmisten täällä ystävällisempiä kuin pohjoisessa. Pieni kaupunki on tavallaan ihan kivan näköinen mutta suurin ongelma kaupunkiin tutustumisessa on sen ihmiset. Mihinkään ei voi pysähtyä katsomaan nähtävyyksiä kun joku tulee selittämään jotain. Kaupungilla liikkuminen on muodostunut lähinnä välttämättömäksi pahaksi. Jatkuvasti saa kieltäytyä hasis kauppiaden tarjouksista, leivoksia tarjoavien miesten ehdotuksista tai kerjäläisten pyynnöistä. 

Rannalla saa toistuvasti tarjouksia kamelin tai hevosen kanssa ratsastamiesta.

Ja välillä perään tulee liuta solvauksia kun et jaksa vastata kymmenettä kertaa kysymykseen: 

Hello, where are you from? Hash? Smoke? Kaisa saa toistuvasti  väistellä miehiä jotka kävelevät suoraan päin tai tunkevat törkeästi eteen. Kävin katsomassa jalkapallo-ottelua kahvilassa, joissa on vain miehiä. Tilasin kokiksen. Herra Baarimestari karjui jotain. Ei mitään käsitystä mistä oli kyse.

Herra lähti tiskin takaa paukuttelemaan kylmäkaapin ovea josta minun olisi pitänyt tajuta mennä itse mennä ottamaan pullo. No, maksoin pyydetyn summan, herra pamautti kolikkoni tiskiin tuijotti äkäisesti. Edelleenkään en ymmärrä mistä oli kyse.

Paljon puhuttu marokolainen ystävällisyys saa edelleen odottaa. Tähän mennessä maasta on hyvin ristiriitainen kuva. Jotenkin ihan viehättävä mutta kovin vaikea tästä on löytää hyviä asioita.

Tänään on ensimmäinen päivä kun emme ole nähneet tappelua. Ainakaan vielä, onhan vasta iltapäivä. Yhden hyvän asian olen löytänyt: ruoka on hyvää.

-Lee-

 Riad valaistaan talon keskellä olevan kuilun avulla. Alhaalla voi nähdän Kaisan.

Näkymä riadin katolta. 

 Medina ja sen muurit.

Kalastajia. 

Kalastusveneitä.