Kun lähdimme Marrakechista, molemmilla oli sellainen fiilis, että nyt saa kertakaikkiaan rittää Marokko.
Tämä maa jaksoi kuitenkin vielä kerran yllättää ennen kuin päästi pois. Casablancaan saavuttaessa taksi yritti huijata meitä todella törkeästi, mutta kun saavuimme majapaikkaan kaikki muuttui. Olimme varanneet Airbnb:n kautta huoneen ja tapaamispaikkaamme Medinaan ilmestyi nuori lippalakkipäinen mies, joka johdatti meidät kotiinsa. Hänen vaimonsa, kodin hengetär Nadia otti meidän vastaan ja lämpimämpää vastaanottoa on vaikea kuvitella. Huoneemme oli heidän asuntonsa yläkerrassa ja meillä oli käytössä oman makuuhuoneen ja vessan lisäksi toisen huoneen kanssa jaettavat olohuone, keittiö ja terassi. Nadia kertoi kaiken mahdollisen Casablancasta ja vannotti moneen kertaan, että missä tahansa ongelmissa meidän pitää soitttaa hänelle.
Oli Ramadanin viimeinen ilta, ja meidän lisäksemme hänellä oli huollettavana vain puoli sukua ja heidän viisitoista lastaan.
Casablancassa tunnelma oli hyvin erilainen kuin Marrakechissa. Kävimme käveleskelemässä Medinassa, ja olimme ainoat turistit. Ilmapiiri oli riehakas, kaikki valmistautuivat viimeiseen Ramadan iltaan. Ihmiset suhtautuivat meihin uteliaan ystävällisesti, monet tervehtivät eikä kukaan yrittänyt tyrkyttää mitään. Ei häivähdystäkään Marrakechin agressiivisuudesta. Suuntasimme sitten Nadian suosittelemaan ravintolaan, La Sqalaan, jossa oli alkamassa viimeinen ftour eli Ramadanin aikana illalla syötävä "aamiainen".
Meidät ohjattiin sisään ja nopeasti tajusimme että kyseessä on jonkinlainen mieletön buffetsysteemi, emmekä enää uskaltaneet kysyä hintaa. Setti näytti niin upealta, että päätimme antaa mennä, ei se kuitenkaan voisi maksaa enempää kuin kahden hengen illallinen Punavuoressa…
Ruokaa oli joka puolella valtavasti, sitä oli buffet -pöydissä ja tarjoilijat lappoivat sitä lautaselle.
Vieressämme istuva pariskunta alkoi ohjeistaa meitä ja muutenkin juttelimme mukavia. Pian kävi ilmi että herrasmies oli entinen pitkän matkan juoksun olympiavoittaja ja maailmanmestari Khalid Skah, joka tietysti tunsi Lasse Virenit ja muut suomalaiset juoksijalegendat henkilökohtaisesti.
Kun olimme syöneet kaksi tuntia kaikenlaisia herkkuja, tuli lasku, joka oli 620 dirhamia, eli alle 60 euroa. Ateria oli varmasti kallein Marokossa syömämme, mutta joka pennin arvoinen jo pelkkänä kokemuksena.
Jälleen menimme nukkumaan sekavassa mielentilassa. Juuri kun olimme aivan kypsiä, alkoikin tuntua siltä, että Casablancassa voisi viipyä pidempäänkiin.
-Kaisa
Arrival to Casablanca was very nice. we had booked a room through Airbnb and found ourselves in a nice family house in the medina with the friendliest hosts ever. So we got a good impression of the city right from the beginning. And actually, Casablanca was the most relaxed city of all the places we have visited in Morocco.
In the last day of Ramadan we had a beautiful buffet of ftour in a restaurant called Cafe Sqala and had a nice chat with a moroccan olympic winner, Khalid Skah.
Marokossa on uskomattoman hyviä sänkyjä. Heti alkoi nukuttamaan.
Olohuone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti