Surfhostel Bonaire

Matkan varsinaiseen majapaikkaamme tein avolavan kyydissä, jota selvästi oli jostain syystä hakattu lekalla kaikkialle mihin vain voi. Lee oli mennyt vuokraamaan skootteria ja joku random- tyyppi tuli hakemaan minua ja tavaroita.

Ajoimme keskelle kaktusviidakkoa ja sieltähän se Surfhostel, pienen off-roadingin jälkeen, tuli vastaan.

Uudenvuoden päivänä paikalla ei  ollut muita, kuin hostellia jollakin tasolla pyörittävät purjelautailijaveljekset, sekä 4 nuorta tyyppiä, erimaalaisia prosurffareita, täysin oman genrensä karikatyyrejä, hieman krapuloissaan. Kukaan ei tiennyt mistään mitään ja illalla tuli hetkeksi sellainen olo, että onko koko hostelli pelkkä peitetarina. Tutustuimme myös hostellin tiloissa vakituisesti asuvaan naiseen, joka sanoi että hänellä ei ole mitään tekemistä koko hostellin kanssa, mutta auttoi silti meitä löytämään uuden kaasupullon keittiöön jotta pystyimme valmistamaan illallista.

Illalla alkoi sataa. Lujaa. Sade jatkui koko yön todella rajuina kuuroina. Aamulla ei oikein tiennyt mitä odottaa, paitsi kuraista tietä. Iloisena yllätyksenä saimme aamiaista, keittiössä hääräsi Lianne, koko hostellia pyorittävän työllistämisprojektin vastaava. 

Lämmintä vettä ei tule, generaattori pamahtaa pois päältä yhdeltätoista ja koko paikan rakentaminen on vielä vähän vaiheessa, mutta meille tämä toimii täydellisesti. Rauhallista, keskellä ei mitään, iso huone, oma terassi (josta tosin näkymät keskeneräiselle uima-altaalle), koiria ja skootterilla pääsee surffimestoille viidessätoista minuutissa.

Jos tämä joskus saadaan valmiiksi, paikasta tulee tosi hieno! Kaivuri on jo pysäköity paikan ulkopuolelle, on sekin edistystä. Varmaa on että reggae soi!

Hieno juttu on se, että Surfhostel on samalla myös projekti, joka työllistää hieman erilaisia nuoria. Toiset ovat lievästi kehitysvammaisia, toiset muuten vain syrjäytyneitä. Tämän siis opimme hieman myöhemmässä vaiheessa Liannelta.

Niin ja tienviitassa lukee: Jamaican BBQ, Landhuis sekä Local Art. Ei esimerkiksi että Surfhostel.

We are staying in Surfhostel Bonaire. It's in the middle of nothing but heaps of cactuses and the road gets really muddy after rain. We got a lot of that the first night.

They are kind of still building the place, but actually we are super happy about everything. Nice little terrace, big room, dogs, really peaceful location and after a little bit of off-roading with a scooter you get to the windsurf beach.

www.surfhostelbonaire.com

 Ei ollenkaan hassumpi 35 dollarin majoitukseksi.

 Kivalta näyttää tästäkin suunnasta.

Uima-allas osasto kaipaisi hieman päivitystä.

Kuvassa hostellin kuntosali joka toimii myös autotallina :-)

Pöydän päässä toimii netti ja samalla voi kuunnella hostellin keittiössä kuuluvaa reggaeta.

Here we go!

Here we go

Kaikki alkoi pehmeällä laskulla kohti surfhostellimoodia.

Amsterdamin hotelli oli bookingin supersecret-tarjouksella hilpeän edullisesti buukattu Radisson SAS, jossa tunnetusti kaikki pelaa, tyynyvalikoimat ovat huikeat ja suihkussa on kunnon paine. Ei siis puhettakaan vielä reppumatkailusta. Ajoimme taksilla hotelliin ja kävimme syömässä illallisen hotellissa ja koimme siitä jotenkin koomisesti molemmat huonoa omaatuntoa.

Seuraavaan aamuna Bonairen koneeseen ja yhdeksän ja puolen tunnin hujauksessa perillä Karibialla.

Oli ollut pakko varata yhdeksi yöksi ihan normihotelli, koska hostellissa ei ollut heti tilaa, joten uuden vuoden aatto vietettiin Hotel Roomerissa. 

Kiva hotelli, koiria, syötiin doradot hotellin baarissa, koska kaikki oli kiinni ja mentiin nukkumaan noin kahdeksalta, vaikka yritettiin sinnitellä. Raketit molemmat kuulivat unen läpi, joten tuli juhlittua.

Pieniä koomisia kohtauksia:

- Damiin saapuessa, matkan ensimmäinen taksimatka Euroopassa ja kuljettaja yritti vedättää vaihtorahojen kanssa. Ei ole aikaisemmin varmaan ikinä oikeasti niin räikeästi tapahtunut missään, 

ehkä Napolissa 90-luvulla.

- Arkeflyn koneessa olisi ollut hyvä osata hollantia tai papiamentoa (Bonairen hassu kieli, joka on sekoitus espanjaa, ranskaa, englantia ja portugalia ainakin), jotta olisi tuntenut kuuluvansa porukkaan.

- Molemmat jättivät sandaalit kotiin, olisikohan numero 3 top kympissä tärkeimmässä tavarassa joita täällä tarvitsee. Koska kaikki oli kiinni, ainoat släbärit mitä onnistuttiin hankkimaan olivat ihanat I love Bonaire- sellaiset. Samanlaiset molemmille.

Ensivaikutelma Bonairesta:

- Paras mahdollinen tuulen ja lämpötilan suhde

- Karibialainen meininki mutta erittäin suuri hollantilainen twisti.

- Flamingoja ja lisää flamingoja

- High season tarkoittaa sitä että ketään ei ole missään.

- Kulkuneuvo on oltava, mielellään avolavamaasturi, paremman puutteessa skootteri.

Here we are in Bonaire, in the Dutch Antilles. We flew from Amsterdam on Tuesday and very quickly got our first impression on Bonaire:

- very nice climate

- Caribbean atmosphere with a Dutch twist

- Flamingos and more flamingos

- High season means there nobody around. 

 Sorry to be brief in English :-)

Kaisa

Lac Bay, tehty purjelautailuun

Jibe City

Röykkiöittäin simpukankuoria

Majapaikan vierestä alkaa aavikko

Miltä nyt tuntuu?

Miltä nyt tuntuu kun olette lähdössä?
Jännittääkö?
Onko hienoa?

Tähän kysymykseen on saanut vastata useasti viime päivinä. Tylsä sanoa mutta ei vielä tunnu oikein miltään muulta että hyvä että kaikenlainen tylsä järjestäminen ja säätäminen on loppu. Ei enää rokotuksia, matkavakuutuksen kanssa säätämistä. Ei tavaroiden kantamista.
Vihdoinkin pääsee itse asiaan: reissuun.

-Lee

Ensimmäinen "matka-aamu"

Blogista

En ollut uskoa silmiäni, kun huomasin, että olemme aloittaneet tämän blogin kirjoittamisen melkein vuosi sitten. Aluksi tarkoitus oli kai pitää tätä myös kanavana jonka kautta kommunikoida keskenämme matkaan liittyvistä asioista. Sitten se lähti kulkemaan omia polkujaan. Lee kirjoitti kokkailuistaan ja kaikista matkaan liittyvistä toimenpiteistä. Hän takuulla teki suurimman työn niissä. Minä kun olen ollut pääsääntöisesti poissa. Ja blogia lukiessani tajusin kuinka helpolla olenkaan päässyt.
Minä sitten kirjoittelin epämääräisiä pohdintojani milloin mistäkin, vuoden varrella mieltäni askarruttavasta asiasta.
Emme myöskään uskaltaneet kirjoittaa omilla nimillämme, oli niin paljon epäselvää ja epävarmaa vielä ihan viime metreille asti.
Nyt kuitenkin lähtö on lähellä, neljän yön takana, ja tästä blogista on tarkoitus tulla oikea matkapäiväkirja.
Moni on pyytänyt minua kirjoittamaan myös jollakin muulla kielellä kuin suomeksi, joten varmasti jotakin pientä yritämme raapustaa myös englanniksi. Toisaalta kuvat myöskin tulevat puhumaan puolestaan, kunhan tästä liikkeelle päästän.
Niin se käy.
Kaisa

Muutto, ihana tekosyy

Muutto on tehty. Muutto on loistava syy heittää kaikkea tarpeetonta roskiin. Jos jotain tavaraa ei ole tarvinnut pariin vuoteen niin tuskin sitä tulee tarvitsemaan lähitulevisuudessakaan.
Vaikka omasta mielestäni meillä ei ole paljoa tavaraa niin jostain sitä tuntui kertyvän aina vielä yhden laatikon verran lisää.

Pakkasin rinkan matkatavaroilla täyteen. Vaaka näytti mielyttävän alhaista lukemaa: 11kg.
Tuossa määrässä oli lähes kaikki tarpeellinen. Käsimatkatavaroihin tulee kannetta, kamera ja objektiivit.

Lähtöön aikaa neljä yötä.

-L-

Final countdown - melkein vähän paniikki

Tähän asti on aina ollut jotakin muuta mietittävää: seuraava duuni ja seuraava matka. Se on itse asiassa ollut helpottavaa, on voinut työntää lähtemisen ja sitä edeltävän härdellin johonkin tulevaisuuteen.

Nyt on viimeinen työmatka takana ja yhtäkkiä lähtöön onkin alle 20 päivää! Mitä hel…?
Paniikki ja kiire! Ja panikoitava on kaikki ne asiat parissa viikossa, joita olisi voinut jo pohtia ja murehtia tässä jo kuukauden päivät.
Joka puolelta tulee viestiä siitä kuinka mahtavaa on että lähdemme enkä itse edes tajua koko hommaa.

Onnistuin sairastumaan viimeisellä työmatkalla Riossa kuumeflunssaan joten kolme arvokasta päivää meni pelastusarmeijalle siinäkin suhteessa.

Suurimpia huolenaiheitani on kirjanpidon saaminen kuntoon ennen lähtöä niin, että kaikki on valmista tilinpäätöstä varten. Samoin pankki- ja vakuutusasiat sekä terveyteen liittyvät jutut. Toisaalta, kaikkia asioita voi hoitaa etänä, sitähän teen nytkin aika paljon ja minkä ihmeen takia kaikki terveyskontrollit pitäisi tehdä juuri nyt? Toisaalta yrittäjällä on aina pieni ahdistus siitä, että jotain on kumminkin jäänyt hoitamatta.

Yritän myös parhaani mukaan kieltäytyä töistä. Aika absurdi ongelma, mutta jotenkin pelkään että yhtäkkiä huomaan kevääni olevan täyteen buukattu keikkoja ja Portugalista nauttiminen ja kielen opiskelu jää haaveeksi.

Lopuksi vielä toteamus Etelä-Amerikasta…käytyäni viimeisellä työreissullani monissa paikoissa joissa en aikaisemmin ole ollut, tunsin kuitenkin että olin kokoajan kuin kotonani. Olen tiennyt sen aina, silti hullua että niin tosiaan oli. Toisaalta, perustuuhan kaikki siellä pitkälti espanjalaisten, portugalilaisten ja italialaisten perintöön.
K

Kesäloma joulukuussa

Kesäloma on tullut talven keskelle. Oma kesälomani on tältä vuodelta pitämättä joten pidän sen nyt, joulukuussa. Sinällään hyvä juttu että pääsee hoitamaan muuton ja mahdolliset viime hetken hankinnat ilman kiirettä. Oli aika kummallista olla maanantaina kotona ihmettelemässä mitä sitä tekisi. Vetelehtimiseen tuli heti pieni tauko kun tiistaina kävin pitämässä työni puolesta koulutuksen. Hyvä että työstä vieroittuminen tapahtuu pienin askelin :-)

Nyt on myös hankittu Helsinki-Amsterdam lento. Lento kohti Amsterdamia lähtee 30.12. ja seuraavana päivä kohti Bonairea jossa tarkoitus olisi viettää ainakin kuukausi purjelautailemassa. Bonairen jälkeen pariksi kuukaudeksi Costa Ricaan lainelautailemaan. Mukavaa kun ei ole tiukkaa ja tarkkaa matkasuunnitelmaa vaan voi mennä sen mukaan mikä kiinnostaa. Jos jossain viihtyy paremmin niin siellä voi olla pidempään. Ja jos jokin paikka ei ole mieluinen niin ei ole mitään aikataulua sitomassa paikalleen.

Tällä viikolla hammaslääkärin lisäksi ei ole muita matkaan liittyviä touhuja tiedossa.
Toivottavasti pian tulee kunnolla kylmä niin ehtisi jäälle leijan kanssa.

-L-