Säiden armoilla

Enpä olisi uskonut toivovani joskus niin kovasti, että ei seuraavana päivänä ei tuulisi. Ja sitten taas vaihteeksi että tuulisi. Vuoristossa sää vaihtuu tiheään ja välillä olo on avuton kun asiakkaat kyselevät viiden minuutin välein mihin suuntaan sää muuttuu. Omat tietolähteeni, alppioppaat ja hissimiehet          ( jotka puolestaan saavat tietonsa kylän vanhoilta miehiltä), pyörittelevät päätään ja ovat varmasti minun kyselyistäni yhtä ärsyyntyneitä kuin minä asiakkaiden.

Kukaan ei tiedä mistä huomenna tuulee vai tuuleeko ollenkaan. Piste.

Pitäisi vaan rauhoittua, hymyillä maailmoja syleilevästi ja todeta että tilanne on nyt tämä. Eikä alkaa järjestämään maailmaa uudestaan, niin kuin itselläni on usein tapana. 

Pientä harmia siis tällä viikolla, mutta nyt aion vaan opetella ottamaan rennosti. Yritän parhaani, jos se ei riitä, se siitä sitten. Nautin siitä että aamulla ulos ikkunasta katsoessani näen yhden Euroopan korkeimmista vuorista ja että saan viettää ulkoilmaelämää melkein jokaikinen päivä. 

Kylä viime lauantaina ennen lentokentälle lähtöä.

Sitä paitsi Bonairen ajatteleminen helpottaa. Ja tieto siitä, että paras seuralaiseni, niin matkalla kuin elämässä yleensäkin, on tulossa tänne uuteen pieneen maailmaani jo ensi viikolla.

Olen nyt myös jo aika vakuuttunut että ensimmäinen kohde the Matkalla on Peniche. Tai ehkä vasta Pohjois-Ranskan jälkeen, jos kokkiosapuoli niin toivoo.

-K

Ranskalainen sipulikeitto

Keittojen valmistus jatkuu. Tällä kertaa viihdytän itseäni tekemällä ranskalaista sipulikeittoa.
Selailin erilaisia ohjeita mutta päätin valita täältä löytämäni reseptin.

Sipulikeiton valmistaminen on hyvin suoraviivaista ilman mitään kummallisempaa kikkailua.
Tuon linkin takana olevasta ohjeesta oikeastaan löytyy kaikki tarpeellinen.
Itse laitoin hieman enemmän sitruunamehua  kuin ohjeessa alunperin oli. Mielestäni ohjeessa oli merkittävä dramaattinen puute jonka lisään tähän: muista välillä maistaa ruokaa ja nauttia lasillinen viiniä touhuilun ohessa.

Lopputulos oli erinomaista.

-L

                                                                  Lähtötilanne.

Sipulit kattilassa.

                                                                   Lopputulos.

Vichysoisse- yksinäistä ruuanlaittoa

Ruoka maistuu paremmalle hyvässä seurassa.
Pitää varmasti paikkansa. Suurempi totuus kuitenkin on se että yksinään syöty ruoka ei maistu millekkään. Kivempi, ihanampi ja sympaatisempi puoliskoni on laskelmieni mukaan vielä työmatkalla seuraavat pari kuukautta. Tuo ei kuitenkaan saa olla syy että pitäisi syödä huonoa ruokaa, ennemminkin yksinkertaisempaa.
Koska kukaan ei ole kauhistelemassa tai ihailemassa tuotoksiani, niin yksinään ei tule tehtyä suuruudenhulluja virityksiä joten olen siirtynyt vähäeleisempään ruuanlaittoon. Tällä kertaa pitäisi vichysoissen eli kylmän purjo-perunakeiton valmistua. En ole aikaisemmin tehnyt tuota joten katsotaan mitä tuloksena on. Kirjoitan tätä samalla kun kattila porisee joten siksi puhun tulevasta.
Ottaen huomioon että kyseiseen keittoon ei tule kuin purjoa ja perunaa niin ohjeet vaihtelevat yllättävän paljon. Oma kokeiluni on yhdistelmä useita ohjeita.

1 purjo
2 perunaa
nokare voita
0,75l vettä
1 kasvisliemikuutio (mielummin yrttinippu mutta unohdin itse moisen niin kasvisliemikuutio ajakoon saman asian. Ajaahan se?)
reilu 1 dl ranskan kermaa
1 ruohosipulia
suolaa ja pippuria

Purjon valkoinen osa suikaleiksi. Voi kattilaan. Purjon kuulotus. Kun purjo on pehmennyt niin peruna kuutioksi ja purjon seuraksi kattilaan. Annoin hetken perunan olla purjon seurana ja pyörittelin perunakuutioita purjon seassa. Sitten vesi kattilaan kasvisliemikuution kanssa. n. 30min keittämistä. Sen jälkeen soseutetaan keitto. Joku tykkää että keitto on aivan sileää mutta itse pidän enemmän keitosta jossa on vähän rosoisuutta. Sen jälkeen ranskankerma kattilaan ja pippuria sekä suolaa maun mukaan. Muista maistaa ruokaa ja nauttia lasillinen viiniä touhuilun ohessa.
Toistaiseksi kaikki tähän asti maistui hyvältä. Keitto tarjotaan myrskyisen talvi-illan kunniaksi tietenkin kylmänä. Joten keitto jäähtymään jääkaappiin 1-2h ajaksi.

Onko olemassa blogia jossa jonkun keittiössä ruoka menee pilalle ja maistuu pahalle?

Katsotaan miten käy. Palaan asiaan parin tunnin päästä.

Lopputulos oli hyvää.
Kaipaisi hieman lisää syvyyttä. Ehkä hieman valkoviiniä.






-L

Leijan lennätystä

Viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan leijaani.
Kyseessä on RPM:n 12m2 leija, jolla ymmärtääkseni pitäisi pärjätä jäällä hyvin vaikka tuuli olisi heikompikin. Katsottuani ainakin 600 erilaista kite videota Youtubesta olin varma (lue: ei siis hajuakaan) että tiedän miten homma toimii. Noh, työ tekijäänsä opettaa. Kaveri mukaan ja Lauttasaareen.

Ensimmäinen positiivinen huomio verrattuna purjalautailuun oli se että minun ei tarvinnut raahata mukanani valtavaa määrää erilaista roinaa. Kaikki tarvittava mahtui pienen auton takakonttiin. Tai siis melkein kaikki, lumilautaa varten joutui kaatamaan auton takapenkin. Tätä ei kuitenkaan oikein voi lukea mitenkään merkittäväksi haitaksi jos vertaa että purjelautakamoja varten joutuu melkein hankkimaan pakettiauton.

Olen aikaisemmin nähnyt leijaporukkaa Kasinon rannassa joten sinne siis. Reppu selkään ja lauta kainaloon. Miten tämä voi olla näin kevyttä? Noh, ehkä kokoaminen aiheuttaa murhetta.
Youtuben lisäksi olin lukenut valmistajan ohjeita. En sen takia että en osaisi ilman ohjeitakin, olenhan mies, vaan sen takia koska huomasin ohjeiden olevan enemmänkin kryptistä viihdettä outoine termeineen- chicken loop, oh shit handle ym. Selkästi oman turvallisuuden kannalta täysin turhia asioita. Puomi eri päähän kuin leija, narut selväksi. Tämä tuonne. Tuo tänne. Pumppausta. Aha, tämä onkin väärin päin. Ähellystä tuulessa. n. 10-15min kuluttua leija oli meidän mielestä käyttökunnossa. Mielestäni uskomattoman nopeasti ottaen huomioon sen että tarkastimme useampaan kertaan asennuksemme. Sen lisäksi kerrattiin aikaisemmin läpikäydy turvavarusteiden käyttö.

Keli oli erittäin suotuisa: länsituuli 4-5m/s, aurinkoista ja reilu -10C pakkasta. Valjaat päälle, puomi käteen ja yrittämään. Kaveri leijaa nostamaan jäältä ylös ja narut tiukalla. Muutamien yritysten jälkeen leija kohosi taivaalle ja tuntui pysyvän siellä nätisti. Veto oli tasaista eikä syönyt voimia samalla tavoin kuin purjelautailu. Eli tunnelma oli rennon leppoisa. Kaksi täysin noviisia oli siis saanut vajaan 30min punnertamisen jälkeen leijan taivaalle. Vaihdoimme paikkoja ja toinen leijaa kääntelemään ja toinen puomin päähän. Kaverillani oli vaikeampi saada leijaa pysymään ilmassa vaan se tuntui kaartavaan kaaressa tonttiin. Tai siis jäähän. Hetken kulutta häneltäkin alkoi homma sujumaan.

Päivä sujui mukavasti mutta tuuli alkoi heikkenemään iltapäivää kohti ja emme päässeet kokeilemaan laudalla / suksilla liikkumista. Kamat pakettiin ja kohti kotia. Leijan tyhjentäminen ja pakkaaminen on naurettavan helppoa. Hetkessä oli reppu taas selässä ja lauta kainalossa.

Se lentää sittenkin!

On ehkä väärin verrata purjelautailua ja leijalautailua toisiinsa. Onhan kyse eri lajeista. Toisaalta molemmilla liikutaan vedessä tuulen voimalla. Vaikka olinkin, ja olen edelleen, skeptinen leijalautailun suhteen on minun myönnettävä että kokeilu jätti erittäin hyvän fiiliksen. Onnistumisen iloa ja helppoa käsiteltävyyttä. Kaupungissa asuvana arvostan valtavasti myös sitä että kuljetus ja säilytys on kätevää.


Ensi viikonloppuna uudestaan jos kelit ovat suosiolliset. Tarkoituksena olisi oppia saamaan leija itse takaisin ylös taivaalle, ilman että kaveri käy kääntämässä leijan erikseen oikeinpäin. Ylempänä kertomassani on luultavasti asiavirheitä, väärin tekemistä, vääriä termejä ym muita virheitä. Kerroin asian siten kuin noviisi sen koki.

-L-

Hämärä päätti  menestyksekkäät kokeilut

PS. Työvoimaviranomaiset eivät ole vieläkään ehtineet vastata kysymyksiini.

Työpaikka

Vaikka henkinen päätös lähdöstä on tehty niin kaikista isoin ja henkilökohtaisesti myös jännittävin asia on vielä täysin auki- suostuuko työnantajani ehdottamaani järjestelyyn.

Työantajallani ei ole mitään syystä eikä tarvetta tukea surffaus ja ruoka touhujani. Eiväthän ne edes liity mitenkään nykyisiin työtehtäviini,  Itselleni murhetta aiheuttaa myös se että pidän aidosti työstäni ja työpaikastani. En haluaisi pilata siellä mitään tai tehdä omasta elämästäni hankalampaa.

Mutta mitä tapahtuu kun nostan asiani lopulta esille?

- Olisi yksi asia mistä haluaisin puhua.

- Noh? Mitä mielessä?

- Ajattelin lähteä vuodeksi surffaamaan. Onko ok?

Mitä jos se ehdotukseeni ei suostuta? Tarkoittaako se samaa kuin se että minut koetaan työntekijäksi jonka varaan ei tulevaisuudessa kannata laskea? Eihän tuo ole edes sioutunut työntekijä vaan haihattelee jostain reissusta. Toisaalta työnantajani saattaa ajatella että hyvä että kaveri lähtee tuulettumaan ja hankkimaan uusia ajatuksia. Takaisin tulee kiitollinen ja onnellinen työntekijä joka pitää työstään. Asiaa on aikaa miettiä vielä muutaman kuukauden ajan.

Vaikka toivon että olemme 8-9kk kuluttua jossain muualla, luultavasti Portugalissa, niin se ei vaikuta työmotivaatiooni negatiivisesti- ennemminkin päinvastoin. Mielummin sitä tekee hommansa kunnolla ja siten että kehtaa tulla takaisin 

Ennen kuin asiasta on syytä edes puhua työpaikalla täytyy vuorotteluvapaaseen liittyvät asiat saada selväksi työ- ja elinkeinotoimistossa. Tänään tuli sähköpostilla vastaus aikaisempaan kysymykseeni joka oli yksinkertaisuudessaan: "selvitämme asiaa". Kerron myöhemmin miksi tähän yksinkertaiseen prosessiin tarvitaan lisäselvityksiä.

-L

Teemaan liittyvä mash up: Beatles VS James Brown - We can work it out 

Työmatka

Over the hills and far away

Ennen suurta matkaa on kuitenkin paljon pienempiä työmatkoja.

Seuraavat kolme kuukautta minä, toinen osapuoli, vietän pienessä Italialaisessa alppikylässä.

Yritän täältä käsin kantaa korteni kekoon suuren matkan suunnittelutoimenpiteissä. Tosin ensimmäinen haaste tulee olemaan netin puute.

Siitä puheen ollen…

Luin lennolla tänään Blue Wingsistä, että uusin villitys maailmalla ovat netistä ja älypuhelimista vieroittavat lomat. Tavallaan samaan aikaa ihan älytöntä, mutta ymmärrän silti pointin. Samassa jutussa listattiin myös appsit jotka blokkaavat käyttäjänsä sosiaalista medioista tai ylipäätään verkosta. Muistaakseni jonkun hinta oli yli seitsemän euroa. Ollaan siis menty siihen että maksamme siitä että meitä ei päästetä nettiin, kuulostaa kahjolta mutta siltikin.

Henkilökohtaisesti neuvon, että kannattaa tulla töihin johonkin jumalan selän taakse,  kylässä on yksi baari jossa toimii wifi ja lähin nettitikkukauppa on tunnin bussimatkan päässä. Jopa on aikaa ajatella ja kirjoittaa!

Iso kysymys ”the matkaa” varten on vakuutus.

Yritin niistä jo vaivihkaa kysellä, kun selvittelin muita vakuutusasioita. En kuitenkaan saanut mitään kovin selkeää vastausta.

Hyvä juttu on se, että minulla yrittäjän lakisääteinen tapaturmavakuutus, joka on aina voimassa, myös vapaa-ajalla, sekä kattaa kaikki lajit, kunhan niitä ei harrasta kilpailutasolla. Oikein erikseen vielä tiukkasin että entäs vapaalasku, heliski tai lainelautailu, mutta niin ne vakuutusyhtiön tädit vaan sanoivat että kaikki ok, ja vapaa-aikana tehty toiminta myös. Kuulostaa hieman liian hyvältä ollakseen totta!

Liikenneonnettomuudet ja pahoinpitelyt sitten ovat eri juttu…

-K

Selvitystyö jatkuu.

Sitkeä soitteluni Kampin työ- ja elinkeinotoimistoon on tuottanut tulosta.

Seikka joka on vielä lisäselvityksen alla on se että voiko tuuraajani työskennellä eri yrityksen johdon alla vaikka palkanmaksaja on sama. Työtehtävän ei tarvitse olla sama mikä itselläni on mutta onko lainsäädännön puolesta mahdollista jos korvaaja työskentelee konsernin sisällä eri yrityksessä? Tämä mahdollisuus helpottaisi merkittävästi omaa elämääni. 

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kannattaa heti kun saa viranomaiselta itselleen sopivan vastauksen, pyytää se kirjallisesti sähköpostilla ja lopettaa ylimääräiset kyselyt.

Vaikka reissun tarkoituksena on päästä ensi sijaisesti oppia surffaamaan ja päästä purjelautailemaan niin olen hankinut itselleni kiten ts leijan. Itselläni on hieman skeptinen asenne kiteilyä kohtaan. Toisaalta, on sitä ennenkin oltu väärässä. Ja eipä sitä taida talvella olla juurikaan muitä tapoja päästä liikkumaan tuulen avulla. Toivottavasti ilmat kylmenevät jotta jäät vahvistuvat ja pääsen kokeilemaan leijan lennätystä.

-L