Näyttää siltä että asunto on löytänyt vuokralaisen. Tällä viikolla pitäisi allekirjoittaa vuokrasopimus ja uusi asukas olisi muuttamassa joulukuun lopulla. En sanoisi asunnonvuokraamista ihan helpoksi hommaksi kun omaa kotiaan ei halua ihan kaikille vuokrata. Parhaimmillaan asunnon vuokraaminen on ollut hauskaa hommaa, kivoja ja hauskoja ihmisiä on käynyt katsomassa asuntoa. Edelleen olen sitä mieltä että en käyttäisi välittäjän palveluksia. Heidän pyytämänsä korvaus on liian iso enkä koe että he käyttävät yhtäpaljon vaivaa "sen oikean" vuokralaisen löytämiseen kuin asunnon omistaja itse.
Matkan suhteen tuntuu olevan jotenkin outo välivaihe. Ei oikein voi tehdä mitään. Tai voi, mutta loputon matkakohteiden selaaminen netissä ei tunnu kovin järkevältä. Jos alkusyksystä aika tuntui kiitävän vauhdilla eteenpäin niin nyt taas tuntuu että päivät eivät kulu millään. Odottavan aika on pitkä.
Näin se on.
Tämän viikon "kohokohta" liittyen matkajärjestelyihin on kolmas rokotus. Sitten pitäisi olla kaikki tarvittavat rokotukset kunnossa.
-L-
maanantai 28. lokakuuta 2013
tiistai 15. lokakuuta 2013
Entä jos loukkaannun reissussa?
Ja monet muut asiat ovat mietityttäneet viime aikoina. Tai ennemminkin viime öinä.
Ensi viikolla on tarkoitus varata ensimmäiset lentoliput. Jossain välissä ne on kuitenkin pakko varata joten miksi ei sitten vaikka ensi viikolla. Auto on edelleen myymättä, asuntoon ei ole vielä löytynyt vuokralaista. Mutta kyllä niille ottaja löytyy kun hinta sopiva tai oikea ihminen osuu kohdalle.
Sen sijaan mieltä ovat alkaneet kiusaamaan kummalliset mitä jos-ajatukset.
Mitä jos katkaisen jalkani? Entä jos sairastun vakavasti? Entä jos pidä koko reissusta ja haluankin tulla takaisin jo puolen vuoden jälkeen? Mitä jos kameli sylkäisee silmääni ja saan silmätulehduksen? Minne me palaamme jos reissu syystä tai toisesta keskeytyy.
Asunto on vuokrattuna. Ei kotia.
Työpaikka on annettu pois. Ei töitä.
Auto myyty. Ei millä liikkua.
Jos nuo kamaluudet toteutuvat niin sitten varmaan täytyy vuokrata asunto, hakea töitä ja hankkia auto jos uudet mahdolliset työt sitä vaativat.
Ja jos taas terveyden kanssa tulee ongelmia niin hoidetaan itsemme kuntoon ja takaisin reissuun.
Mitä sitten jos vaikka koko kuukausi menisi parannellessa niin sitten menee. Ei sille voi mitään. Ja jos taas terveydelle tapahtuu jotain niin vakavaa että joudumme keskeyttämään reissun niin siinä kohtaa koko reissu aivan ja se sama.
Tähän on helppo sanoa että olisi kannattanut miettiä etukäteen. Tietenkin näitä asioita on mietitty mutta jotenkin nyt kun lähtö on lähestymässä ne alkavat realisoitumaan. Toisaalta- yllättävän moni kuolee kotiinsa.
Linnunradan käsikirja liftareille kirjan kannessa lukee ystävällisillä kirjaimilla: Don´t panic.
-L-
Ensi viikolla on tarkoitus varata ensimmäiset lentoliput. Jossain välissä ne on kuitenkin pakko varata joten miksi ei sitten vaikka ensi viikolla. Auto on edelleen myymättä, asuntoon ei ole vielä löytynyt vuokralaista. Mutta kyllä niille ottaja löytyy kun hinta sopiva tai oikea ihminen osuu kohdalle.
Sen sijaan mieltä ovat alkaneet kiusaamaan kummalliset mitä jos-ajatukset.
Mitä jos katkaisen jalkani? Entä jos sairastun vakavasti? Entä jos pidä koko reissusta ja haluankin tulla takaisin jo puolen vuoden jälkeen? Mitä jos kameli sylkäisee silmääni ja saan silmätulehduksen? Minne me palaamme jos reissu syystä tai toisesta keskeytyy.
Asunto on vuokrattuna. Ei kotia.
Työpaikka on annettu pois. Ei töitä.
Auto myyty. Ei millä liikkua.
Jos nuo kamaluudet toteutuvat niin sitten varmaan täytyy vuokrata asunto, hakea töitä ja hankkia auto jos uudet mahdolliset työt sitä vaativat.
Ja jos taas terveyden kanssa tulee ongelmia niin hoidetaan itsemme kuntoon ja takaisin reissuun.
Mitä sitten jos vaikka koko kuukausi menisi parannellessa niin sitten menee. Ei sille voi mitään. Ja jos taas terveydelle tapahtuu jotain niin vakavaa että joudumme keskeyttämään reissun niin siinä kohtaa koko reissu aivan ja se sama.
Tähän on helppo sanoa että olisi kannattanut miettiä etukäteen. Tietenkin näitä asioita on mietitty mutta jotenkin nyt kun lähtö on lähestymässä ne alkavat realisoitumaan. Toisaalta- yllättävän moni kuolee kotiinsa.
Linnunradan käsikirja liftareille kirjan kannessa lukee ystävällisillä kirjaimilla: Don´t panic.
-L-
Keskittymiskyky kateissa
The Matkaan on aikaa enää vajaa kolme kuukautta. Keskittymistäni haittaa pahasti työnteko. Varsinkin kun se tarkoittaa siis kohdallani jatkuvaa matkalla olemista. Haluan siis lomalle työstäni eli matkustamisesta, jotta voisin matkustaa. Kuulostaa varsin omituiselta.
Kaikki tietävät että työmatkalla olo ei ole samanlaista kuin lomamatkailu, se on klisee ja plää plää.
Omat työmatkani suuntauvat kohteisiin, joissa muut ihmiset ovat lomalla ja teen työssäni asioita, joita monet tekevät lomalla ( kuten patikoin, syön pitkiä illallisia ja maistelen viiniä...).
Mikä sitten tuosta meidän yhteisestä matkasta odotan, lukuunottamatta tietenkin sitä pikkuyksityiskohtaa, että mukana ei ole asiakkaita ja huolehtia pitää vaan itsestään ja toisesta?
Tässä muutama seikka:
1. Seura
Työmatkalla vietän paljon aikaa yksin. Vaikka monissa kohteissa joissa työskentelen onkin jo muodostunut oma pikku sosiaalinen kuvio, niin matkustan paljon yksin ja myös työpäivien jälkeen en jaksa muuta, kuin olla omissa oloissani. The matka on meidän yhteinen matka pariskuntana. On matkaseuraa ja saadaan kerrankin viettää enemmän aikaa yhdessä. Elää ja asua yhdessä kokoajan. Aika villiä!
2. Pysyvyys
Meillä on tarkoitus viettää pidempiä aikoja lähes kaikissa paikoissa joihin menemme, eli vuokrata kämppä ja asettua taloksi. Olen aina rakastanut sitä tunnetta, kun tulee uuteen maahan ja pikkuhiljaa alkaa tajuta miten asiat toimivat.
Vaihdoin juuri yhdeksän päivän aikana kuusi kertaa hotellia, se on aika syvältä, ja joku vielä luulee että muistan mikä on huoneeni numero...
3. Surffi
Kaikkina näinä reissuvuosina on tosi paljon hämännyt se, että en ole ehtinyt harrastaa asioita joita olisin eniten halunnut harrastaa. Olen kyllä patikoinut vaikka missä hienoissa paikoissa ja samalla katsellut surffareita rannalta. Matkan teema on purjelautailu ja laikkari, eli toivottavasti saadaan olla vesillä niin paljon, että alkaa kyllästyttää.
Koen vähän huonoa omatuntoa siitä että en ole ehtinyt tekemään paljoa suunnitelmia, ja omalta kohdaltani on vakuutusasiakin vielä auki...mutta kun ennen the Matkaa pitäisi vielä käväistä Vietnamissa, Laosissa, Chilessaä, Argentinassa, Uruguayssa ja Brasiliassa.
Kreisiä, eikö vaan.
-K
Kaikki tietävät että työmatkalla olo ei ole samanlaista kuin lomamatkailu, se on klisee ja plää plää.
Omat työmatkani suuntauvat kohteisiin, joissa muut ihmiset ovat lomalla ja teen työssäni asioita, joita monet tekevät lomalla ( kuten patikoin, syön pitkiä illallisia ja maistelen viiniä...).
Mikä sitten tuosta meidän yhteisestä matkasta odotan, lukuunottamatta tietenkin sitä pikkuyksityiskohtaa, että mukana ei ole asiakkaita ja huolehtia pitää vaan itsestään ja toisesta?
Tässä muutama seikka:
1. Seura
Työmatkalla vietän paljon aikaa yksin. Vaikka monissa kohteissa joissa työskentelen onkin jo muodostunut oma pikku sosiaalinen kuvio, niin matkustan paljon yksin ja myös työpäivien jälkeen en jaksa muuta, kuin olla omissa oloissani. The matka on meidän yhteinen matka pariskuntana. On matkaseuraa ja saadaan kerrankin viettää enemmän aikaa yhdessä. Elää ja asua yhdessä kokoajan. Aika villiä!
2. Pysyvyys
Meillä on tarkoitus viettää pidempiä aikoja lähes kaikissa paikoissa joihin menemme, eli vuokrata kämppä ja asettua taloksi. Olen aina rakastanut sitä tunnetta, kun tulee uuteen maahan ja pikkuhiljaa alkaa tajuta miten asiat toimivat.
Vaihdoin juuri yhdeksän päivän aikana kuusi kertaa hotellia, se on aika syvältä, ja joku vielä luulee että muistan mikä on huoneeni numero...
3. Surffi
Kaikkina näinä reissuvuosina on tosi paljon hämännyt se, että en ole ehtinyt harrastaa asioita joita olisin eniten halunnut harrastaa. Olen kyllä patikoinut vaikka missä hienoissa paikoissa ja samalla katsellut surffareita rannalta. Matkan teema on purjelautailu ja laikkari, eli toivottavasti saadaan olla vesillä niin paljon, että alkaa kyllästyttää.
Koen vähän huonoa omatuntoa siitä että en ole ehtinyt tekemään paljoa suunnitelmia, ja omalta kohdaltani on vakuutusasiakin vielä auki...mutta kun ennen the Matkaa pitäisi vielä käväistä Vietnamissa, Laosissa, Chilessaä, Argentinassa, Uruguayssa ja Brasiliassa.
Kreisiä, eikö vaan.
-K
 |
| Museo Galata Genovassa, upeita vanhoja karttapalloja. Karttafriikin taivas. Hyvä paikka haaveilla tulevista seikkailuista. |
maanantai 7. lokakuuta 2013
Asunnon vuokraamisen hauskuus
Asuntomme on ollut vuokrattavana reilu pari viikkoa.
Kävijöitä ja kyselijöitä on ollut mukavasti mutta lopullista kyllä päätöstä ei ole vielä keneltäkään tullut.
Asuntomme, 60m2, 2h+k, on remontoitu pari vuotta sitten ja sijaitsee Helsingin Punavuoressa.
Katsomassa on käynyt niin kimppakämpän etsijöitä kuin pariskuntia ja sinkkuja.
Eräs pariskunta halusi että pariovet eteisen ja olohuoneen välille.
Toiselle pariskunnalle asunto oli väärään ilmansuuntaan suuntaan. En osaa sanoa mitä merkitystä sillä on kun asunnon ikkunat sijaitsevat sisäpihalle päin. Kolmannelle olohuone oli liian pieni joogatuntien pitämiseen.
Suomalaisia sanotaan edelleen juroiksi eivätkä he muka osaa small talkia. Olen eri mieltä.
Tänään asuntoa katsomaan tuli eri kaksi porukkaa. Eikä aikaakaan kun asunnon valtasi puheensorina. Toisilleen vieraat ihmiset juttelivat ja nauroivat keskenään ja tuntuivat aidosti viihtyvän keskenään Hetken päästä koko ryhmä oli ahtautuneena keittiöön jossa maistelimme toisen ryhmn herrasmiehen mukana ollutta mustikka-lakritsijuuri kakkua. Samalla keskustelimme kyseisen herran raakaruokaharrastuksesta. Kakku oli sen verran hyvää että toivottavasti saan kyseisen reseptin. Asuntoon ei löytynyt tällä kertaa vuokralaista mutta se ei haitannut yhtään.
-L-
Kävijöitä ja kyselijöitä on ollut mukavasti mutta lopullista kyllä päätöstä ei ole vielä keneltäkään tullut.
Asuntomme, 60m2, 2h+k, on remontoitu pari vuotta sitten ja sijaitsee Helsingin Punavuoressa.
Katsomassa on käynyt niin kimppakämpän etsijöitä kuin pariskuntia ja sinkkuja.
Eräs pariskunta halusi että pariovet eteisen ja olohuoneen välille.
Toiselle pariskunnalle asunto oli väärään ilmansuuntaan suuntaan. En osaa sanoa mitä merkitystä sillä on kun asunnon ikkunat sijaitsevat sisäpihalle päin. Kolmannelle olohuone oli liian pieni joogatuntien pitämiseen.
Suomalaisia sanotaan edelleen juroiksi eivätkä he muka osaa small talkia. Olen eri mieltä.
Tänään asuntoa katsomaan tuli eri kaksi porukkaa. Eikä aikaakaan kun asunnon valtasi puheensorina. Toisilleen vieraat ihmiset juttelivat ja nauroivat keskenään ja tuntuivat aidosti viihtyvän keskenään Hetken päästä koko ryhmä oli ahtautuneena keittiöön jossa maistelimme toisen ryhmn herrasmiehen mukana ollutta mustikka-lakritsijuuri kakkua. Samalla keskustelimme kyseisen herran raakaruokaharrastuksesta. Kakku oli sen verran hyvää että toivottavasti saan kyseisen reseptin. Asuntoon ei löytynyt tällä kertaa vuokralaista mutta se ei haitannut yhtään.
-L-
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Matkavakuutus osa 2 ja rokotukset
Töissä eletään jännittäviä aikoja. Sijaiseni rekrytointi on edennyt haastatteluvaiheeseen. Erityisen tuskattuvaa on se että en voi tehdä itse asian eteen mitään. Asia on muiden käsissä- hakijoiden ja haastattelijan. Positiivinen asia on se että hakemuksia on tullut mukavasti joten uskoisin sopivan henkilön heistä löytyvän.
Olen tullut siihen tulokseen että otan matkavakuutuksen LähiTapiolasta. Kuten aikaisemmin kerroin, heillä on kilpailukykyinen hinnoittelu. Lopullisesti asian on ratkaissut LähiTapiolan eduksi se että heillä vakuutuksen piiriin kuuluu paljon erilaisia urhelulajeja- kuten esimerkiki purjelautailu ja surffaus. Turvalla nämä lajit eivät kuuluneet. If putosi heti alussa pois pelistä kalliin hinnan takia. Alkuperäinen 390 eur tarjous nousi reilulla 100 eurolla koska otin kattavamman vakuutuksen.
Erikoista on se että vakuutusta ei voi maksaa laskulla vaan se maksetaan kortilla, käteinenkään ei kelpaa, LähiTapiolan konttorissa ennen matkaan lähtöä.
Jos matkavakuutukset ovat yllättäneet edullisuudellaan niin rokotukset ovat yllättäneet kalleudellaan. Sain viime kuussa terveyskeskuksesta rokotuksen jäykkäkouristusta ja poliota vastaan. Piikittämisen jälkeen sain käteeni reseptin jolla saa tarvittavat rokotukset seuraavaa kertaa varten. Rokotteet tulisi säilyttää viileässä eli toisin sanoen jääkaapissa. Päätin hakea rokotteet vasta samana päivänä kun ne tultaisiin injektoimaan vartalooni jotta minun ei pistettäisiä ranskalaiselle homejuustolle haisevia eliksiirejä.
Apteekista löytyi kätevästi tarvittavat kolme rokotetta, Japanin aivokuumetta, A ja B hepatiittia sekä keltakuumetta vastaan. Hintaa satsille kertyi 227 eur. Vielä pitäisi hakea seuraavan kierroksen rokotteet ja ilmeisesti hinta on sama. Näissä säästäminen tuntuisi typerältä joten maksaa minkä maksaa.
-L-
Olen tullut siihen tulokseen että otan matkavakuutuksen LähiTapiolasta. Kuten aikaisemmin kerroin, heillä on kilpailukykyinen hinnoittelu. Lopullisesti asian on ratkaissut LähiTapiolan eduksi se että heillä vakuutuksen piiriin kuuluu paljon erilaisia urhelulajeja- kuten esimerkiki purjelautailu ja surffaus. Turvalla nämä lajit eivät kuuluneet. If putosi heti alussa pois pelistä kalliin hinnan takia. Alkuperäinen 390 eur tarjous nousi reilulla 100 eurolla koska otin kattavamman vakuutuksen.
Erikoista on se että vakuutusta ei voi maksaa laskulla vaan se maksetaan kortilla, käteinenkään ei kelpaa, LähiTapiolan konttorissa ennen matkaan lähtöä.
Jos matkavakuutukset ovat yllättäneet edullisuudellaan niin rokotukset ovat yllättäneet kalleudellaan. Sain viime kuussa terveyskeskuksesta rokotuksen jäykkäkouristusta ja poliota vastaan. Piikittämisen jälkeen sain käteeni reseptin jolla saa tarvittavat rokotukset seuraavaa kertaa varten. Rokotteet tulisi säilyttää viileässä eli toisin sanoen jääkaapissa. Päätin hakea rokotteet vasta samana päivänä kun ne tultaisiin injektoimaan vartalooni jotta minun ei pistettäisiä ranskalaiselle homejuustolle haisevia eliksiirejä.
Apteekista löytyi kätevästi tarvittavat kolme rokotetta, Japanin aivokuumetta, A ja B hepatiittia sekä keltakuumetta vastaan. Hintaa satsille kertyi 227 eur. Vielä pitäisi hakea seuraavan kierroksen rokotteet ja ilmeisesti hinta on sama. Näissä säästäminen tuntuisi typerältä joten maksaa minkä maksaa.
-L-
torstai 26. syyskuuta 2013
Pari normipäivää
Ajattelin tässä lämpimikseni kuvailla matkailualan ammattilaisen normipäivää.
Eilen lähdin aamukoneella 7.35 Riian kautta Milanoon. Ihmettelen suuresti miten Air Baltic onnistuu siinä, missä Finnair on viime aikoina kämmäillyt turhan usein. Vaihtoaikaa oli vajaa tunti, silti laukku tuli perille. Finski sen sijaan on jättänyt usein Tampereelta tulevien Milanoon matkustavien pakaasit Helsinkiin, vaikka aika ei edes kauhean tiukille olisi vetänyt. Eli siis pointsit Air Balticille vaikka lafkan matkalaukkujen buukkaussysteemi onkin ärsyttävä.
Ostin kaikesta työlukemisesta huolimatta Hki-Vantaalta dekkarin, joka oli niin jännä, että Milanoon saavuttaessa teki mieli jäädä koneeseen lukemaan (Se oli myös kamala ja näin siitä saman tien painajaisia).
Malpensasta auto alle, käytin varaukseen aika paljon kyseenalaista huomiota netissa saanutta Goldcaria, tai oikeastaan Vipscaria mutta...no joo karmee sotku, vihaan autonvuokrausta noin lähtökohtaisesti.
Anyway, itse vuokraustapahtumassa ei ollut kauheesti problematiikkaa ja sain vielä Fiat 500:sen alle joten jippii ( ja tietysti total relax vakuutus).
Siitä posotin sitten La Speziaan, Liguriaan, tapasin agentin, hoidin puhelin ja nettiyhteydet kuntoon ja muuta en sitten ehtinytkään. Harhaisessa mielessäni olin kuvitellut katsovani vielä polkuja sinä iltana.
Hah, hain supermarketista safkat ja sammuin kuin saunalyhty.
Nukuin hieman oudossa uskonnollisväritteisessä lomakodissa, josta agentti oli hommannut mulle huoneen hyvään hintaan. Se oli oikein passeli, puhdasta ja siistiä, iso huone, no wifi puuttui, jumalalle puhutaan ehkä ilman langattomia yhteyksiä.
Tänään aamulla herätys 5:45, kamat kasaan, liikkeelle autolla kaahaus Lericiin, josta piti lähtee bussi
Montemarcellon kylään. Ennen bussiin hyppäämistä piti selvittää, mihin voin parkkeerata auton, jonka takakonttiin ei mahdu matkalaukku, muutamaksi tunniksi ( ensimmäinen sääntö joka on joskus vuonna yks ja kaks opittu autoilusta Italiassa: älä jätä kamaa näkyville autoon, ainakaa mitään houkuttelevaa, tosin takkikin voi olla houkutteleva, been there done that). Bussin aikataulu oli alusta asti mysteeri, joten vuorossa oli kyselyä ja väittelyä lehtikioskin ja bussinkuljettajan kanssa. Bussi ajoikin sitten johonkin parkkipaikalle ja kuljettaja sanoi että nyt vaihdetaan bussia:
-kai nyt säkin näet että tän kanssa mihinkään ei päästä ( olin siis ainoa matkustaja). Ja kyllähän se bussinraatu kuolemaa huusikin joka ylämäessä.
Kaiken vääntämisen jälkeen bussi ei sitten mennyt sinne Montemarcelloon, mutta kuljettaja lupasi jättää lähelle risteykseen, josta on vain kolme kilometriä matkaa. Eli ensin kävelin perille Montemarcellon kylään, sitten lähdin tsekkaamaan patikkareittiä puolijuoksua, olinhan laittanut parkkiaikaa vain kolme tuntia, ja olin jo puoli tuntia myöhässä aikataulusta.
Saavuin kuitenkiin välietapille eli Tellaron kylään aikaisemmin kuin kuvittelin ja ehdin jopa syömään siellä aamiaisen. Ja Lericiinkin takaisin loppujen lopuksi ihan ajoissa.
Sieltä lähdin ajamaan kohti Santa Margherita Ligurea, autostradalla tuli tiedote, että Rapallon liittymä josta sinne normaalisti ajetaan on suljettu joten jouduin ajamaan Chiavarin kautta, joka ensin ärsytti, sillä hidasti matkaa aika paljon, mutta todellisuudessa oli ihan huippua, sillä Chiavarin ja Zoaglin kautta Rapalloon menevä tie on aivan mieletön. Kannattaa ajaa jos on seudulla eikä oo kiire.
Santa Margheritasta hölkkäsin polkua pitkin Paraggiin ja sieltä bussilla takaisin.
Santa Margehritaan saapui myös ystäväni ja valokuvaajani, joka lähti mukaani kohti Piemontea ja viinikukkuloita. Eli sitten ajeltiin Barolon kulmille.
Muutama ajatus näin niinkuin yhteenvetona:
-eilen pysäytti Guardia di Finanza ja tänään Carabinierit. Johtuikohan se guida sportivasta eli sportttisesta ajotavasta?
-dekkari oli Camilla Läckbergin Saarnaaja. Klaustrofobin lempikirja.
-keskiviikko on sulkemispäivä monissa Barolon alueen ravintoloissa. Saimme silti ruokaa. Ja hyvät lasilliset Barberaa.
-aika monta kilometriä jaksaa juosta kahden banaanin voimin jos on kiire.
-niin ja the matkan eteen nyt en näinä päivinä ole muuta tehnyt kuin kirjoittanut pari meiliä tutuille, joilla on kokemuksia tai kontakteja maista joihin olemme menossa.
-K
Eilen lähdin aamukoneella 7.35 Riian kautta Milanoon. Ihmettelen suuresti miten Air Baltic onnistuu siinä, missä Finnair on viime aikoina kämmäillyt turhan usein. Vaihtoaikaa oli vajaa tunti, silti laukku tuli perille. Finski sen sijaan on jättänyt usein Tampereelta tulevien Milanoon matkustavien pakaasit Helsinkiin, vaikka aika ei edes kauhean tiukille olisi vetänyt. Eli siis pointsit Air Balticille vaikka lafkan matkalaukkujen buukkaussysteemi onkin ärsyttävä.
Ostin kaikesta työlukemisesta huolimatta Hki-Vantaalta dekkarin, joka oli niin jännä, että Milanoon saavuttaessa teki mieli jäädä koneeseen lukemaan (Se oli myös kamala ja näin siitä saman tien painajaisia).
Malpensasta auto alle, käytin varaukseen aika paljon kyseenalaista huomiota netissa saanutta Goldcaria, tai oikeastaan Vipscaria mutta...no joo karmee sotku, vihaan autonvuokrausta noin lähtökohtaisesti.
Anyway, itse vuokraustapahtumassa ei ollut kauheesti problematiikkaa ja sain vielä Fiat 500:sen alle joten jippii ( ja tietysti total relax vakuutus).
Siitä posotin sitten La Speziaan, Liguriaan, tapasin agentin, hoidin puhelin ja nettiyhteydet kuntoon ja muuta en sitten ehtinytkään. Harhaisessa mielessäni olin kuvitellut katsovani vielä polkuja sinä iltana.
Hah, hain supermarketista safkat ja sammuin kuin saunalyhty.
Nukuin hieman oudossa uskonnollisväritteisessä lomakodissa, josta agentti oli hommannut mulle huoneen hyvään hintaan. Se oli oikein passeli, puhdasta ja siistiä, iso huone, no wifi puuttui, jumalalle puhutaan ehkä ilman langattomia yhteyksiä.
Tänään aamulla herätys 5:45, kamat kasaan, liikkeelle autolla kaahaus Lericiin, josta piti lähtee bussi
Montemarcellon kylään. Ennen bussiin hyppäämistä piti selvittää, mihin voin parkkeerata auton, jonka takakonttiin ei mahdu matkalaukku, muutamaksi tunniksi ( ensimmäinen sääntö joka on joskus vuonna yks ja kaks opittu autoilusta Italiassa: älä jätä kamaa näkyville autoon, ainakaa mitään houkuttelevaa, tosin takkikin voi olla houkutteleva, been there done that). Bussin aikataulu oli alusta asti mysteeri, joten vuorossa oli kyselyä ja väittelyä lehtikioskin ja bussinkuljettajan kanssa. Bussi ajoikin sitten johonkin parkkipaikalle ja kuljettaja sanoi että nyt vaihdetaan bussia:
-kai nyt säkin näet että tän kanssa mihinkään ei päästä ( olin siis ainoa matkustaja). Ja kyllähän se bussinraatu kuolemaa huusikin joka ylämäessä.
Kaiken vääntämisen jälkeen bussi ei sitten mennyt sinne Montemarcelloon, mutta kuljettaja lupasi jättää lähelle risteykseen, josta on vain kolme kilometriä matkaa. Eli ensin kävelin perille Montemarcellon kylään, sitten lähdin tsekkaamaan patikkareittiä puolijuoksua, olinhan laittanut parkkiaikaa vain kolme tuntia, ja olin jo puoli tuntia myöhässä aikataulusta.
Saavuin kuitenkiin välietapille eli Tellaron kylään aikaisemmin kuin kuvittelin ja ehdin jopa syömään siellä aamiaisen. Ja Lericiinkin takaisin loppujen lopuksi ihan ajoissa.
Sieltä lähdin ajamaan kohti Santa Margherita Ligurea, autostradalla tuli tiedote, että Rapallon liittymä josta sinne normaalisti ajetaan on suljettu joten jouduin ajamaan Chiavarin kautta, joka ensin ärsytti, sillä hidasti matkaa aika paljon, mutta todellisuudessa oli ihan huippua, sillä Chiavarin ja Zoaglin kautta Rapalloon menevä tie on aivan mieletön. Kannattaa ajaa jos on seudulla eikä oo kiire.
Santa Margheritasta hölkkäsin polkua pitkin Paraggiin ja sieltä bussilla takaisin.
Santa Margehritaan saapui myös ystäväni ja valokuvaajani, joka lähti mukaani kohti Piemontea ja viinikukkuloita. Eli sitten ajeltiin Barolon kulmille.
Muutama ajatus näin niinkuin yhteenvetona:
-eilen pysäytti Guardia di Finanza ja tänään Carabinierit. Johtuikohan se guida sportivasta eli sportttisesta ajotavasta?
-dekkari oli Camilla Läckbergin Saarnaaja. Klaustrofobin lempikirja.
-keskiviikko on sulkemispäivä monissa Barolon alueen ravintoloissa. Saimme silti ruokaa. Ja hyvät lasilliset Barberaa.
-aika monta kilometriä jaksaa juosta kahden banaanin voimin jos on kiire.
-niin ja the matkan eteen nyt en näinä päivinä ole muuta tehnyt kuin kirjoittanut pari meiliä tutuille, joilla on kokemuksia tai kontakteja maista joihin olemme menossa.
-K
 |
| Tauolla |
 |
| Tellaro, kylä söpö kuin karkki |
 |
| Aikainen lintu kuvan nappaa. Lerici 7:00 |
lauantai 21. syyskuuta 2013
Huonoa palvelua ja hyvää myyntityötä
Kerroin aikaisemmin että tarkoituksena on vuokrata asuntomme yritykselle joka poissa ollessamme hoitaa vuokraamiseen liittyvät asiat. Tälläisiä yrityksiä ovat mm Forenom, Majoitus Mestari ja Helsingin huoneistorinki.
Kotisivuillaan he kertovat haluavansa vuokrata asuntoja ja tätä varten on yhteydenottolomake tai sitten suora jätä tarjouspyyntö-lomake. Ainoa joka jotenkin onnistui vastaamaan tarjouspyyntöön oli Forenom. Mutta heidänkään osalta ei voi puhua aktiivisuudesta tai siitä että myyjä olisi ollut aktiivinen. Kyse oli siitä että lukuisten mailien jälkeen myyjä kävi katsomassa asunnon ja teki lopulta pyynnöstä, mielestäni, huonon tarjouksen ja sen jälkeen hiljaisuus.
Majoitusmestarit eivät ole vastanneet yhteydenotto pyyntööni. Tästä on aikaa jo useampi viiikko.
Helsingin huoneistorinki kertoi että että vuosi on liian lyhyt aika heille. Kysyin heiltä että mikä on sopiva aika heille. Ei vastausta.
Mutta sitten toisenlaisia kokemuksia. Laitoin viime viikonlopun aikana muutamiin vakuutusyhtiöihin tarjouspyynnön koskien vuoden mittaista matkavakuutusta, LähiTapiola, If ja Turva. Heidän sivuiltaan voi ostaa suoraan matkavakuutuksen mutta näiden vakuutusten kesto on enintään 90 vuorokautta.
Jokainen vakuutusyhtiöistä otti minuun puhelimitse yhteyttä seuraavana arkipäivänä.
He kartoittivat puhelimessa minne olen matkustamassa, mikä on matkan kesto ja missä maassa olen ajatellut viipyä pisimpään. Kaikilta sain tarjouksen LähiTapiola ja Turva tekivät sen heti puhelinkeskustelun aikana. If laittoi tarjouksen sähköpostiin ja soittivat vielä seuraavana päivänä takaisin ja varmistivat että tarjous oli tullut varmasti perille.
Vakuutuksen ottaminen vaatii LähiTapiolan ja Turvan osalta käyntiä heidän konttorilla. Voi johtua myös siitä että en ole heidän asiakas. Ainakaan vielä. Sillä näiden kahden tarjous oli lähes puolet edullisempi kuin IF:n jonka asiakas olen. En kuitenkaan vielä tiedä mitä eroavaisuuksia matkavakuutusten välillä ennen kuin käväisen heidän toimistolla.
Positiivinen yllätys oli vakuutusten edullisuus:
Turva: 390 eur / vuosi
LähiTapiola: 390 eur / vuosi
If: 690 eur / vuosi
-L-
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Kotisivuillaan he kertovat haluavansa vuokrata asuntoja ja tätä varten on yhteydenottolomake tai sitten suora jätä tarjouspyyntö-lomake. Ainoa joka jotenkin onnistui vastaamaan tarjouspyyntöön oli Forenom. Mutta heidänkään osalta ei voi puhua aktiivisuudesta tai siitä että myyjä olisi ollut aktiivinen. Kyse oli siitä että lukuisten mailien jälkeen myyjä kävi katsomassa asunnon ja teki lopulta pyynnöstä, mielestäni, huonon tarjouksen ja sen jälkeen hiljaisuus.
Majoitusmestarit eivät ole vastanneet yhteydenotto pyyntööni. Tästä on aikaa jo useampi viiikko.
Helsingin huoneistorinki kertoi että että vuosi on liian lyhyt aika heille. Kysyin heiltä että mikä on sopiva aika heille. Ei vastausta.
Mutta sitten toisenlaisia kokemuksia. Laitoin viime viikonlopun aikana muutamiin vakuutusyhtiöihin tarjouspyynnön koskien vuoden mittaista matkavakuutusta, LähiTapiola, If ja Turva. Heidän sivuiltaan voi ostaa suoraan matkavakuutuksen mutta näiden vakuutusten kesto on enintään 90 vuorokautta.
Jokainen vakuutusyhtiöistä otti minuun puhelimitse yhteyttä seuraavana arkipäivänä.
He kartoittivat puhelimessa minne olen matkustamassa, mikä on matkan kesto ja missä maassa olen ajatellut viipyä pisimpään. Kaikilta sain tarjouksen LähiTapiola ja Turva tekivät sen heti puhelinkeskustelun aikana. If laittoi tarjouksen sähköpostiin ja soittivat vielä seuraavana päivänä takaisin ja varmistivat että tarjous oli tullut varmasti perille.
Vakuutuksen ottaminen vaatii LähiTapiolan ja Turvan osalta käyntiä heidän konttorilla. Voi johtua myös siitä että en ole heidän asiakas. Ainakaan vielä. Sillä näiden kahden tarjous oli lähes puolet edullisempi kuin IF:n jonka asiakas olen. En kuitenkaan vielä tiedä mitä eroavaisuuksia matkavakuutusten välillä ennen kuin käväisen heidän toimistolla.
Positiivinen yllätys oli vakuutusten edullisuus:
Turva: 390 eur / vuosi
LähiTapiola: 390 eur / vuosi
If: 690 eur / vuosi
-L-
Seuraa blogiani Bloglovinin avulla
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)