Yksinäistä surffia ison porukan keskellä

Italiassa tiemme erosivat. Kaisa lähti työmatkalle Sisiliaan ja minä suuntasin takaisin Portugaliin.
Ajattelin että hienoa päästä olemaan viikon ajan omassa rauhassa. No onhan se mukavaa vaihtelua tiiviin yhdessä olemisen jälkeen. Hauskuutta kesti 1,5 päivää. Sitten iski tylsyys. En osaa nauttia täällä olosta ilman Kaisaa. Syön huonosti koska en viitsi kokata itselleni. Ei huvita lähteä illalla fillaroimaan ja katsomaan auringonlaskua. Ei tämä reissaaminen ole kivaa yksinään. Ainakin minä tarvitsen ihmisen rinnalleni, jotta pystyn nauttimaan matkan tarjoamista kokemuksista. Jaettu ilo jne.

Huomasin että vaikka tämänkin blogin esittelyssä kerrotaan että olemme surffaamassa vuoden niin siitä on kirjoitettu aika vähän.Tämän yksinäisyyden (no voi, ihan viikon verran) keskellä on jotain hyvääkin. Aallot ovat olleet tällä viikolla erinomaisia ja olenkin ollut vesillä kahdesti päivässä. Tuuli on tullut oikeasti suunnasta eikä ole sekoittanut vettä mössöksi vaan se pysynyt mukavan sileänä.
Aaltojen korkeus on ollut parhaimmillaan 3,5 metriä joka on omalle osaamistasolle enemmän kuin riittävä koko.

Jos olemme saaneet tähän asti nauttia tyhjästä rannasta ja yksityisistä aalloista niin tilanne näyttää muuttuvan kesän myötä. Täällä on porukkaa todella paljon. Aikaisemmin "omassa rauhallisessa paikassani" jonne tuli hyvää aaltoa on saanut olla lähes yksinään niin viime sunnuntaina laskin että samaa aaltoa oli kyttäämässä yli 40 surffaria. Seassa on surffikoululaisia joita opettaja yrittää paimentaa. Nämä sinkoilevat miten sattuu lautojen kanssa. Sitten on aloittelijoita jotka eivät ymmärrä / kunnioita yhtään väistämissääntöjä. Ja sitten on todella taitavia kavereita jotka löytävät oman kolonsa melkein jokaisesta aallosta. Surffareiden iso määrä ei ole niinkään ongelma vaan se että porukka sinkoilee yhtäaikaa iloisena kaaoksena täysin sattumanvaraisiin suuntiin. Toinen laudoistamme kävi jo paikattavana kun yksi sankari päättii täräyttää sivusta päin lautaa.
Tiedä sitten onko kyseessä jonkinlainen sisäinen suomalainen mentaliteetti joka tuskastuu kun sääntöjä ei noudateta :-).

Joka tapauksessa jos tuo väkimäärä pysyy tuollaisena niin meillä taitaa tulla eteenpäin siirtyminen nopeammin ajankohtaiseksi kuin suunnittelimme.

-Lee-

- Mitä tällä viikolla on opittu? Ihmisille, ainakin saksalaisille, pitää huutaa jotta tajuavat noudattaa sääntöjä.

On ollut hyviä kelejä.

Haluan rannan takaisin tälläiseksi.

"Katson autiota hiekkarantaa...."

Italiassa mamman keittiössä- osa 2

Yksi lempiruuistani joka on tullut tutuksi juuri Reggion reissulla on Vitello tonnato.
Tähän ruokaan liittyy myös yksi edelleen itseäni ärsyttävä tapahtuma. Isäni oli käymässä Helsingissä, ja päätimme mennä syömään lähelle avattuun uuteen italialaiseen ravintolaan. Ilokseni kyseinen ruokalaji oli heidän listallaan ja tietenkin menin suosittelemaan sitä isälleni. Lopputulos oli kaikkea muuta kuin hyvää. Korjatakseni tämän virheen päätin opetella tekemään Vitello tonnaton oikein.

Liha:
Naudan reisipala, 1kg
Sipulia
Porkkanaa
Selleriä
Valkoviiniä, pieni lasillinen
Oliiviöljyä sen verran että sitä tulee kattilaan n puoleen väliin lihaa
Suolaa

Kastike:
Kapriksia reilu ruokalusikallinen
Tonnikalaa öljyssä, tölkillinen
Anjovista 5-6 palaa
Majoneesia reilu töräys eli 2-4 rkl
Sirtuunan mehua maun oman mukaan
Lihan keitinlientä 2-3 rkl

Vaikka ruuan valmistaminen on melko yksinkertaista menee siihen aikaa vähintään 3 tuntia, mielummin 2 päivää. Sido liha. Pieneen kattilaan laitetaan Oliiviöljy, valkoviini, suolaa, lohkottu sipuli, porkkana ja selleri. Kuumenna liemi ja ruskista liha joka puolelta. Tämän jälkeen lihaa jätetaan miedolle lämmölle n. 2 kahdeksi tunniksi. Se saa kypsyä läpikotaisin. Ja kun liha on tarpeeksi kypsää ja jäähtymisen jälkeen se laitetaan vuorokaudeksi jääkaappiin.


Seuraavana  päivänä tehdään kastike.
Kastikkeen ainekset laitetaan tehosekoittimeen. Kastike saa jäädä hyvin paksuksi.

Seuraavaksi liha leikataan ohuiksi siivuiksi ja ladotaan kastikeen kanssa keroksittain. Alimmaiseksi ja päällimmäiseksi tulee kastiketta.

Kastikkeen kuuluu peittään lihat kokonaan. Joten sitä laitetaan reilusti. Lopuksi astian päälle kelmu ja vähintään 2 tunniksi jääkaappiin. Mielummin pidemmäksi aikaa. Omasta mielestäni  ruoka oli parhaan makuista seuraavana päivänä.

Lopullinen annos. Tällä kertaa kuvaaja oli sen verran tohkeissaan syömään pääsemisestä

että syvyysterävyyden kanssa tuli töhö.

-Lee-

Italiassa mamman keittiössä- osa 1

Kurpitsalasagne

Ainekset:

- Kurpitsaa

- Muskottia

- Scamorza juustoa tai vastaavaa hieman savunmakuista juustoa. Myös emmental käy.

- 400g durumjauhoja

- 4 munaa

- Ripaus suolaa

- Voita 1-2 rkl

- 1 litra rasvaista maitoa

- Salottisipulia

- Oliiviöljyä

- Parmesania

Kerron blogimme esittelyssä että tarkoituksena olisi reissussa oppia muutama uusi resepti. Nyt on aika lunastaa lupauksia, sillä olen päässyt pitkän odotuksen jälkeen Kaisan mamman keittiöön kameran, kynän ja paperin kanssa.

Lucianan reseptien selvittämisessä on yksi hankaluus: ainesten määrät ovat kaikkea muuta kuin selkeät. Aineita lisätään sitä mukaan kun sattuu mieli tekemään. 

Esimerkki kysymykseni:

- Kuinka paljon tähän tulee tomaatteja?

Vastaus: - No riippuu kuinka paljon haluaa sen maistuvan tomaatilta ja siitä minkälaisia tomaatteja on sattunut saamaan. Joten maustakaa oman maun mukaan :-)

Lasagnen valmistaminen alkaa pastataikinan tekemisestä. Kumoa jauhot pöydälja ja tee jouhojen keskelle monttu johon laitat munat ja reilun ripauksen suolaa.

Aloita nostelemaan jauhoja sormin munien sekaan pikkuhiljaa ja käsin vaivaamaan taikinaa.

Lopuksi pitäsi saada taikinasta aikaiseksi leipää muistuttava "pallo". Laita valmis taikina lepäämään sivuun tunniksi.

Kurpitsatäytteen valmistaminen on melko yksinkertaista. Sain toisenlaiset ohjeet kuin itse olen tehnyt kurpitsan kanssa. Kurpitsaa ei kuoritakkaan ennen uuniin laittoa vaan se lohkotaan reiluiksi palasiksi ja laitetaan uuniin 150C:een. Ja kun kurpitsa on selkeästi pehmentynyt niin se otetaan uunista pois ja kaavitaan haarukalla irti kuoresta ja survotaan soseeksi.  Soseen sekaan laitetaan maun mukaan muskottipähkinää. Kuulota pannulla salottisipuli ja lisää sekaan kurpitsa ja nosta pois liedeltä. Sekoita sekaan vähän parmesania tai siis, oman maun mukaan. Jos haluaa enemmän parmesanin makua niin sitten laita enemmän parmesania :-)

Seuraavaksi tehdään bechamel- kastike. Maito kuumennetaan kiehuvaksi. Samaan aikaan sulateaan voita pannussa. Sulaneen voin sekaan lisätään jauhoja pari ruokalusikallista. Tämän jälkeen maitoa lisätään pikkuhiljaa ja sekoitetaan koko ajan. Mausteeksi lisätään hieman suolaa ja muskottia. Tämän jälkeen lisätään soseutettu kurpitsa kastikkeen sekaan ja kiehautetaan.

Seuraavaksi palataan pastataikinan pariin. Kaulitse joko pastakoneella tai vaikka pullolla pastataikinasta vuoan kokoisia taikina levyjä. Levyjä tarvitaan viiden kerroksen verran. 

Keitä pastalevyjä reilun minuutin verran yksitellen runsaassa vedessä. Nosta tämän jälkeen kylmän veteen hetkeksi ja sieltä liinalle kuivumaan.

Voitele vuoka voilla. Aloita lasagne levyjen latominen. Tämän päälle laitetaan alle sentin paksuinen kerros kurpitsaa. Seuraavaksi juustokuutiot ja kurpitsa kerroksen päälle reilusti raastettua parmesaania. Kerroksia tulee 4-6, riippuen vuoan koosta ja muodosta.

Päällimmäiseksi kerrokseksi tulee kurpitaa ja reilusti parmesaania.

Tämän jälkeen koko komeus puoleksi tunniksi uuniin 200C:een. Kurpitsaa ja taikinaa jäi luultavasti teillä yli, joten seuraavaksi kerron mitä ylimääräilsillä aineksilla tehdään. Mitään ei heitetä hukkaan.

-Lee-

Lopputulos.

Päälle parmesaania. 

Scamorza juustoa.

Italialaiset häät - Viva gli sposi!

Italian visiittimme pääsyy oli siis ystäviemme Laran ja Stefanon häät, jotka pidettiin Brenzone-Malcesine-akselilla Garda-järvellä. Vihkiseremonian paikkana oli Laran kotikirkko Brenzonessa ja ruokapainotteinen hääjuhla vietettiin Baia Verde-hotellissa.

Leelle oli tullut puku Suomesta lähetyksenä Antin mukana, mutta minulle poikettiin vielä nappaamassa vaatepäivitystä Malcesinesta, toiselta Lara- nimiseltä ystävältäni, joka on ennenkin auttanut vaateongelmissa. Samoin jouduimme poikkeamaan matkalla baarissa varmistamassa, että olimme matkalla oikeaan kirkkoon, Brenzonessa on kirkkoja sen verran monta.

Odottelimme kirkon ulkopuolella hyvän tovin, Brenzonen juuri työhönsä vihitty uusi pappi siellä piti ensimmäistä jumalanpalvelusta ja paikalla oli sitä varten myös soittokunta ja prosecco- tarjoilua, kuinkas muuten.
Kun morsian saapui paikalle, purskahdin itkuun. Lara näytti niin kauniilta, kuin joltakin sadun Lumikilta…Tajusin myös että oli todella tärkeää että olimme paikalla.

Kirkolliset seremoniat kestivät suhteellisen pitkään, taisi vierähtää melkein pari tuntia. Italialaiseen tapaan vieraat käväisivät välillä ulkona, savukkeella, puhelimessa tai muuten vaan. Välillä kirkkoon pölähti myös saksalaisturisteja rantavaatteissa joten tunnelma ei kaikesta liturgiasta huolimatta ollut kovin jäykkä.

Kun kirkkonmenot vihdoin loppuivat ja hääpari tuli ulos kirkonportaille, he saivat niskaansa kirjaimellisesti ämpärikaupalla riisiä. Ja taisi siellä pastaakin olla joukossa, jotta hedelmällisyys olisi taattu. Hääautona toimi punainen rantakirppu ja morsiamella oli hieman sullomista, että sai kaikki riisin täyteiset helmansa kyytiin.

Kun päästiin itse juhlapaikalle Baia Verdeen, aloitettiin heti syöminen mahtavasta antipasto- pöydästä joka oli katettu puutarhaan. Vieressä uima-altaalla pötkötteli punakoita turisteja, mutta tilanne ei tuntunut haittaavan heitä ollenkaan, kuten ei myöskään häävieraita.
Ruokailun ajaksi, joka siis käytännössä tarkoitti melkein koko juhlaa, meidät oli sijoitettu Laran Reggio Emilialaisten työkavereiden pöytään ja meillä olikin oikein loistava pöytäseurue. Leekin sai puhua italiaa ja sai myös seurueeseen kuuluvan roomalaisen poliisin innostumaan englannin puhumisesta.

Taisimme syödä seitsemän ruokalajia, laskut menivät jossakin kohtaa sekaisin.
Eli ruokaa oli paljon ja se oli hyvää, ja kaikesta näkyi että häät oli järjestänyt alan ammattilainen.  Kun aikanamme Laran kanssa teimme yhdessä töitä Malcesinessa, hän yhteisestä sopimuksesta hoiti aina kaikki hääjärjestelyt. Minä kun en voinut sietää sitä yksityiskohtien vatvomista ja hän taas nautti siitä täysin siemauksin.

Kymmenen tunnin hääjuhlimisen jälkeen lähdimme kohti majapaikkaa ja juhlista jäi todella mukava fiilis. Hääpari lähti aikaisin seuraavana aamuna kohti Singaporea ja Balia joten aivan huonosti ei heilläkään juttu jatkunut.

The main reason for our visit to Italy was the wedding of our friends, Lara and Stefano. It took place in Lake Garda, at Brenzone. We had some issues with the clothing, as you don't really carry fancy clothes with you when traveling for a long time, but with a little help from our friends we managed to look decent.
 ( Thanks Antti and Lara!). We also had to stop to the bar on our way to the church and ask advice, as there are many churches in Brenzone and we weren't sure which one was the right one. The day was gorgeous and all the setting just perfect.

I started to cry right away when I saw Lara, the bride, for the first time, as she was so beautiful and looked like a Snow White from a some fairy tale. After the ceremony, when the newly weds came out from the church they really got a shower of rice, and I guess there was some pasta in the middle too…
They left the church with a beach buggy!
The party was held in Hotel Baia Verde, a very nice hotel with a stunning location in Malcesine.
The Lunch was long and delicious and you could tell that it was organized by a professional!
We had a very nice group of people sitting in our table and time passed really quick.
So after 10 hours of celebrations we returned to our hotel, really happy about being able to participate to the wedding of our dear friends. 

And Lara and Stefano left next morning to Bali for the honeymoon!

-Kaisa

 Kirkko sijaitsi oliivipuiden keskellä.

 Kaisa matkalla kohti kirkkoa.

 Sulhanen meinaa karata heti alkuunsa.

 Morsian on saapumassa kirkolle.

 Kaisa kirkon portailla, taustalla Lago di Garda.

Ihana morsian.

 Here we go!

 Morsiamen isä saattaa tyttärensä alttarille.

 Kirkko sisältä.

 Tuore morsiuspari ottamassa ensimmäisiä yhteisiä askeleita.

 Riisiä

 Lisää riisiä ja saippuakuplia.

 Vauhti hirvittää vaikka auto ei vielä liiku.

 Hääauto.

 Morsiuspari.

 Alkupalat.

 Kaikenlaisia häätraditioita..

 Mairea sulhanen

 Morsian ja Kaisa.

Pitkän ruokailun jälkeen oli mukava nauttia digestiiviä auringon laskiessa vuorten taakse.

Arvaa mistä on kyse ja voita suklaata.

Laitetaanpa pystyyn kilpailu uuden hankinnan kunniaksi. Mitä olen mennyt hankkimaan ja mitä sillä tehdään?

Oikein arvanneiden / hyvien arvausten kesken arvotaan 3 levyä Milka Oreo suklaata.
Vastausaikaa juhannukseen asti.

Arvonta tapahtuu kaikkia sääntöjä noudattamatta ja Kaisa toimii Aulis Gerlanderina. Jos kukaan ei tiedä vastausta tai arvaukset ovat tylsiä syömme suklaan itse.

Lee & Kaisa

Aulis Gerlander työssään.

 Kokoa tuolla on reilun kämmenen verran.

 Takaa

Sano Milka Oreo kun haluat hyvää

Lotto lotto!

La Dolce Vita

Italia on ollut henkisesti toinen kotimaani kaksikymmentä vuotta. Kaikki alkoi siitä kun lukiolaisena vietin vuoden AFS- vaihto-oppilaana Reggio Emiliassa ja herkässä ja vastaanottavaisessa iässä kotiuduin niin, että Suomeen palaaminen oli outoa ja hankalaa. Siitä asti olin aina haaveillut palaavani, ja palasinkin ahkerasti joka vuosi mahdollisuuksien mukaan, kunnes muutin kokonaan takaisin, tällä kertaa Gardajärvelle. Koko kaksikymmentä vuotta minulla on myös ollut toinen perhe Reggio Emiliassa, jonka kanssa on pidetty tiiviisti yhteyttä.

Neljä vuotta sitten siirsin kotini takaisin Suomeen, mutta työt ovat edelleenkin suurelta osin Italiassa. Joka kerralla kun laskeudun jollekin italialaiselle lentokentälle, tunnen olevani kotona. Tunne on edelleen maan suhteen voimakkaampi kuin Suomessa. Ikäänkuin hengähdän helpotuksesta ja rentoudun: tiedän miten kaikki toimii, tiedän miten tulee käyttäytyä ja saan juoda oikeanlaista kahvia!
Tuntuu että olen täällä enemmän oma itseni kuin maassa, jossa olen syntynyt. Ja yhteisen kahdeksan vuoden aikana Italiasta on tullut varsin tuttu myös Leelle.

Tällä reissulla meidän ei pitänyt alunperin tulla lainkaan Italiaan, rampataanhan täällä jatkuvasti muutenkin. Sitten tuli hääkutsu ystävältäni ja koska niitä häitä emme halunneet jättää väliin, päätimme tulla käväisemään niin, että olisi aikaa käydä sekä järvellä, että Reggio Emiliassa. Lee oli haaveillut jo pitkään kokkaamisesta täkäläisen mammani kanssa, joten halusimme että myös sille olisi aikaa. Usein visiitit ovat niin kiireisiä, töiden lomassa.

Luonnollisesti Italiassa on edelleen myös suuri osa ystävistä. Aina Gardalla ollessani sosiaalinen elämäni on vilkkaampaa kuin kotona, eikä siltikään välttämättä ehdi nähdä kaikkia. Nyt ollaan myös siinä iässä, että saa ihmetellä sitä miten ystävien lapset ovat joka kerralla kasvaneet, tai tutustua aivan uusiin tulokkaisiin, kuten tällä kerralla valloittavaan, vilkkaaseen Leonardoon.
Tällä kertaa Reggiossa tapasimme myös tuttavia sieltä kahdenkymmenen vuoden takaa…

On myös pakko ihmetellä sitä, että vaikka maailmaa paljon kierränkin ja kauniita paikkoja on joka puolella, Gardalla maisemat kauniina päivänä saavat aina suuni loksahtamaan auki.

Ja tietysti Italiassa aina syödään ja juodaan paremmin kuin missään muualla maailmassa!

-Kaisa

What can I say, Italy is my second home but it's also so…Italy. I spend most of my time traveling around and see lots of incredible places, but still Garda makes me totally breathless on a beautiful day. And there is no place on earth where you can eat and drink so well as in Italy. We weren't suppose to come here on this particular trip, but my friends wedding, we didn't want to miss, made us to change our plan. It felt just great to see dear friends in Malcesine and Nago with their kids growing. We also wanted to spend some time with my "adoptive family" in Reggio Emilia. Lee was looking forward to cook with my mamma italiana and in the end spent four days in kitchen with her. 
Conclusion: Italy is always an excellent idea and makes you feel good.

Kaisa ja Limone

 Tuttuja vuosien, tai oikeastaan vuosikymmenien takaa.
Mamma, Lo, Luisa, and Eria

Täydellinen hetki Campionessa

Järveä

Desenzano

Aperitiivi Spritz Piazza San Prosperolla

 Reggio Emilian pääkatu Via Emilia

Loistava kirjakauppa. Eikä yhtään yllättävä tilanne- Kaisa matkaoppaiden parissa.

Piazza San Prospero